Hydrauliikka vinkuu, kun raskas taistelurobotti suuntaa raskaat laserinsa kohti onnetonta uhria. Ka-blam! Savuava metallikädentynkä tippuu tantereelle. Wrang! Ja toinen! Armonlaukauksen katkaisee kuitenkin hirmuinen rakettimoottorien jylinä, joka saa mechpilotin katsahtamaan ylös. Liian myöhään: Marauder rusentuu kuin tölkki ylhäältä laskeutuvan mechin alle.
Activisionin Mechwarrior 2 kertoo ajasta, jolloin ritarit tehdään geneettisesti ja haarniskat painavat sata tonnia. Monet uskoivat, että 3000-luvun taisteluroboteista kertova peli ilmestyy aikaisintaan 3000-luvulla. Jos käy tuuri.
Alkuperäinen Mechwarrior tupsahti ulos vuosia sitten aikana, jolloin EGA-grafiikka edusti huipputekniikkaa. Mechwarrior 2:n ensimmäinen demo tuli jo pari vuotta sitten, sen jälkeen niin pelin tekijät kuin enginekin on uusittu muutamaan kertaan. Julkaisija on sentään pysynyt samana, joskin Activision on sekin ollut lähes haudan partaalla.
Haukkoja ja susia
FASAn suosittuun lautapeliin Battletechiin perustuvassa Mechwarrior 2:ssa otetaan tuntumaa sodankäyntiin 3000-luvulla. Välineinä ovat mechit, jopa sadan tonnin painoiset kaksijalkaiset jättirobotit, joiden ohjaamoissa häärivät mechwarriorit.
Alkuperäinen Battletech sijottui Inner Sphereen, jossa hyvä Star League puolusti maailmanjärjestystä. Mechwarrior 2 perustuu Battletechin uudempiin klaaniskenaarioihin, joissa Inner Spherestä karkoitetut sotaisat klaanit vääntävät vallankahvaa. Mechwarrior 2 sijoittaa vastakkain klaanit Jade Falcons ja Wolf ratkaisemaan asein, kumpi on oikea Inner Spheren perijä.
Klaanit ovat kuin Japanin samurai-ideologiaa seuraavia sotilasjärjestöjä, joissa ylimpänä hyveenä on kunnia ja sotataito. Kunnioitetuin kasti ovat keshikit, jotka ovat jonkinlaisia futuristisia ritareita, joskin haarniskat ovat vähän suurempia. Geneettisesti jalostetut keshikit kasvatetaan vain yhteen tehtävään: ohjastamaan mechejä.
Pelaaja istutetaan keshik-kadetiksi koulutuksen loppututkintoon. Ennen oikeita taisteluita on suoriuduttava mechin ajokokeesta, joka ei ole ihan helppo nakki, etenkin kun kouluttaja ensitöikseen haukkuu kokelaan lyttyyn ja testien aikana jatkuvasti ivaa surkeaa kokelasta. Ärsyttävän kouluttajan voi ampua, seuraukset voi itse kuvitella... Testeistä suoriuduttuaan uusi pilotti saa komentoonsa oman mechin.
Mechien tekniikkaa
Erilaisia mechejä on tarjolla viisitoista. Jokaisesta mechistä on useampi eri variaatio, joita voi lisäksi varustella ja kustomoida vapaasti, kunhan pysyy sallitussa painorajassa. Varusteluun kuuluvat tietysti aseet: partikkelikanuunat, laserit, konetykit, ionitykit ja ohjukset. Muita varusteita ovat moottorit, panssari, suojakentät ja rakettimoottorit lentämistä varten. Näissä kaikissa on yksi paha sivutuote: lämpö.
Lämpö on mechin pahin vihollinen: ylikuumentunut mech voi jopa tuhoutua ammusten räjähtäessä, tai ainakin muuttua hetkellisesti toimimattomaksi, mikä keskellä taistelua on itsemurhan yksi muoto. Lämmön torjuntaan käytetään jäähdyttimiä, jotka nekin vievät tilaa ja energiaa.
Mechwarrior 2:sta on jätetty pois kaksi oleellista Battletech-elementtiä: mechin jäähdyttäminen vedessä seisomalla, ja metsässä piilottelevan mechin liikkeelle hätistäminnen sytyttämällä metsä tuleen.
Kuolema ennen kunniattomuutta
Mechwarrior sisältää vain kuusitoista tehtävvä, kummankin klaanin vinkkelistä tosin. Onneksi laatu korvaa määrän.
Tarkoitus on planeetta kerrallaan päästä kohti Inner Sphereä. Tehtäviä ovat vihollisen tukikohtien tuhoaminen ja omien puolustaminen, huoltokolonnien saattaminen ja kaikkea muuta suht' tuttua.
Usein tehtävän alettua tapahtuu jotain yllättävää, jonka seurauksena tehtävä muuttuu täysin: viholliset tekevät väijytyksiä, hyökkäystehtävä muuttuu yhtäkkiä puolustukseksi ja ylivoima alivoimaksi.
Mukavaa lisäväriä tuovat aeromechit eli ilmavoimat ja elementaalit eli jalkaväki. Lisäksi maastossa on kaikenlaista ylimääräistä vipeltäjää, jotka eivät välttämättä liity itse tehtävään millään lailla.
Tehtävän päätavoite on pakko suorittaa, mutta ylimääräistä kunniaa voi kerätä toissijaisilla tavoitteilla ja bonuskohteilla. Esimerkiksi päätavoite voi olla tuhota vihollisen lentokenttä, toissijaisena tavoitteena tuhota kaikki alueen mechit ja bonuksena tuhota kaikki mahdollisesti viholliselle hyödylliset kohteet, polttoainevarastot, huoltoalukset ja semmoiset.
Pelaajan henkilökohtainen tavoite on kerätä kunniaa ja saada ylennyksiä. Sotilasarvo tuo mukanaan oikeuden ohjastaa raskaampia mechejä ja antaa pelaajalle lisää käskyläisiä taisteluissa. Taistelussa ei nimittäin riehuta yksin, vaan upseerin komennuksessa on star, useamman mechin muodostelma. Vähän hölmönä epäloogisuutena kuitenkin peli aloitetaan yksin eikä siis jonkun ylemmän upseerin käskyläisenä.
Kuin ritarit konsanaan
Jokainen tehtävä alkaa maihinnousulla avaruusaluksesta. Touhua katsellaan kolmiulotteisesti pilotin silmin mechin ohjaamosta, ja se onkin kunnon virtuaaliohjaamo, jossa voi vapaasti kääntyillä ja katsella eri suuntiin. Mittarit ja erilaiset näytöt heijastetaan pilotin näkökenttään, eikä niitä ole liikaa, vaan taistelusta saa juuri riittävän havainnollisen kuvan.
Mechin ohjaaminen ei ole ihan helppoa, koska samaan aikaan pitää hoitaa mechin kävely ja vauhti sekä kääntää erikseen vaaka- ja pystysuunnassa mechin yläruumista. Oman mechin ohjaamisen lisäksi omia alaisia voi käskyttää. Kaverit eivät turhia höpötä, mutta hoitavat kyllä tehtävänsä.
Maasto on pirun hienoa. Korkeuseroja on kunnolla eikä liian kulmikkaasti. Planeetan lämpötila vaikuttaa, kuten myös painovoima. Tehtävissä aika kuluu ja päivä saattaa muuttua yöksi. Rakennelmia voi käyttää hyväksi vaikka räjäyttämällä sillan sortumaan mechin niskaan. Puhumattakaan siitä, kun meinasi tulla housupyykkiä, kun vihollismech hyppäsi päälle.
Mechit ovat lähes kirjaimellisesti hampaisiin asti aseistettuja ja kun aseet synnyttävät valtavasti kuumuutta, ei niillä räiskitä ihan miten sattuu. Aseet voidaan ryhmitellä, jolloin voidaan laukaista yhdellä laakilla kaikki saman ryhmän aseet tai napsia vain yksi ase kerrallaan. Yleensä viisasta on niputtaa vaikka kaikki laserit yhdeksi, ohjukset toiseksi ja mahdolliset raskaimmat tykit kolmanneksi ryhmäksi. Kupletin juoni on nimittäin siinä, ettei mechejä kannata yrittää ampua summittain mihin kohtaa ruumista tahansa, vaan tulivoima pitää yrittää keskittää yhteen ruumiinosaan. Jalan ampuminen rikki tekee mechistä liikuntakyvyttömän tai vastaavasti, jos käsissä on aseita, kädet kannattaa ampua irti.
Jalankin saa ammuttua irti, mutta hämmästys on suuri: mech jää pystyyn! Samoin on unohdettu, että mecheillä on kädet ja jalat sitä varten, että niitä käytetään. Lähitaistelua ei siis ole.
Aseet tekevät vaurioita vain täsmällisistä osumista ja aivan vieressä kosahtavat isommatkin räjähdykset ovat harmittomia. Manuaalin mukaan räjähdykset vaikuttavat pienellä alueella myös ympärillään, mutta en suostu vahvistamaan sitä. Puutteet häirinnevät enemmän Battletechiin aikaisemmin tutustuneita.
Ainoa havaitsemani mainitsemisen arvoinen bugi on se, että oma mech saa aluksi vaurioita vain toiselle puolelle riippumatta mihin osumat tulevat. Activision on luvannut korjata asian tulevassa päivityksessä.
Kauniita härveleitä
Mechwarrior 2 tukee nykystandardien mukaista SVGA-grafiikkaa, eikä sellaista mikroa olekaan, joka sitä kaikilla herkuilla maksimiresoluutiolla sulavasti pyörittää. Testikokoonpanolla peli pyöri kuitenkin siedettävästi alemmassa SVGA-tilassa täysillä yksityiskohdilla.
Upeasti animoidut mechit ovat hienon yksityiskohtaisia, vaikka tekstuuripinnoitteissa onkin vähän pinnattu. Kuvissa mechit saattavat näyttää sekavilta klönteiltä, mutta liikkuessaan ne ovat kaunista katseltavaa.
VGA-tilassa grafiikka pyörinee riittävän sujuvasti suurimmassa osassa koneita, ja kerrankin VGA-tila on tehty kunnolla, eikä vain periaatteen vuoksi.
Räjähdykset ja aseiden efektit näyttävät nekin harvinaisen nautittavilta. Tulipallojen keskeltä singahtelee irti raajoja sun muita sekalaisia mechin kappaletta. Erikseen pitää kehua ehkä kaikkien aikojen upeinta alkuintroa, joka virittää komeasti sopivan tunnelmaan.
Äänistä vastaa Soundelux, joka on aikaisemmin tehnyt ääniefektejä sellaisiin Hollywood-spektaakkeleihin kuin Cliffhanger ja True Lies. 16-bittisellä äänikortilla efekteissä on harvinaisen paljon jytyä: mechien kävely kuulostaa raskaalta, räjähdykset kumahtelevat uskottavasti ja mukaan on jaksettu tehdä mechien hydrauliikan äänien kaltaista pientä kivaa.
Musiikki tulee suoraan rompulta ja kappaleita voi kuunnella erikseen myös tavallisella CD-soittimella. Kerrankin musiikki vastaa pelin tunnelmaa: iänikuisen teknohumpan tai diskopoljennon asemasta korva saa nauttia jylhän mahtipontista klassisen musiikin tyyppistä paisuttelua yhdistettynä teollisuusmeteliin.
Kaveria pääsee körmyttämään demoversiolla myöhemmin erikseen julkaistavasta Netmech-ohjelmasta. Demoversiossa voi ottaa kaksinpelin modeemin, nollakaapelin tai verkon välityksellä. Lopullisessa versiossa sama onnistuu erikseen suunnitelluissa tehtävissä maksimissaan kahdeksan pelaajan välillä.
Mechwarrior 2 on hienon näköinen, siinä on yksi parhaimmista kuulemistani äänimaailmoista, sen tehtävät ovat täynnä pikku koukkuja ja olen pelannut sitä fanaattisemmin kuin mitään muuta tänä vuonna ilmestynyttä peliä. Tiputan kuitenkin muutaman pisteen siitä, ettei Battletech-lautapelin niin monipuoliseksi tekeviä juttuja ole saatu kunnolla mukaan.
Puutteineenkin Mechwarrior 2 on julmetun nautittava toimintapainotteinen mech-simulaattori, jonka pelisysteemiä toivoisi käytettävän jatkossakin. Vaan saapa nähdä: Activision menetti julkaisun jälkeen lisenssin, joten heiltä ei jatkoa sarjaan ole odotettavissa.
Yhteenveto: Mukaansatempaava taistelusimulaattori, joka jättää vielä toivomuksen parannuksista jatkossa.
91
