Olli Sinerma on Pelit-lehden avustaja, Mr.Goodlivingin pelituottaja ja Helsingin Yliopistolla pelialaa lobbaava alumni.
* * * * *
Nimeni on Sinerma, tapani tulette tuntemaan. Koneilleee... pstu! Koodiaaa... tuota!
Peliala on Suomen suurin kulttuurivientiala, joka kasvoi jopa viimeiset pari vuotta kestäneen taantuman aikana. Suomessa on useita kymmeniä menestyviä, hyvinvoivia, nenä pinnalla ja veitsi kurkulla kärvisteleviä pelitaloja, mutta niitä yhdistää yksi ongelma: työvoimapula.
Alalle ei saada tarpeeksi etenkään ohjelmoijia, ja perinteiset skenealakulttuurista ponnistavat osaajat käyvät vuosi vuodelta harvinaisemmiksi. Ehkäpä sisään pääsee takaoven kautta? Vuosi sitten kirjoittamassani pelialan työvoimapulaa käsitelleessä gradussa (Level Up! Pelit 7/2009) esittelin yhdeksi ratkaisuksi korkeakoulujen pelimodauskurssia, ja Helsingin Yliopiston Tietojenkäsittelytieteenlaitos kiinnostui. Ensimmäinen modauskurssi järjestettiin viime kesänä. Viisihenkisen modausryhmän tehtävä oli neljässä kuukaudessa kehittää minulle, kaikkivaltiaalle asiakkaalle, tower defence -pelimekaniikkaan pohjautuva naksuttelu mistä tahansa jo olemassa olevasta pelistä.
Kevät koittaa Komentajalle
Tuleva lapsi sai nimen Darius. Tutkittuaan eri alustoja Projekti Dariuksen tiimi päätyi lopulta Total Annihilationin fanipelimoottori Springiin. Valinta oli oivallinen. Spring on hyvin taipuisa vapaan lähdekoodin alusta, jossa on jo valmiina nippu efektejä, 3D-malleja sekä toimintoja, jotka sopisivat myös tornipuolustukseen. Total Annihilationin yksiköillä pelaaminenkaan ei kuulostanut hullummalta. Ongelmia Spring tuotti vain vajaan, jopa olemattoman dokumentaationsa takia.
Pelkkä perinteinen tornipuolustus ei yksinään ole tarpeeksi mielenkiintoinen tai erityinen peli, joten mausteeksi halusin mukaan omaa koukkua. Koska (vain) yksi opiskelijoista oli Magic the Gathering -harrastaja, irtiotto perinteiseen tornipuolustukseen toteutettiin korttipelimekaniikalla.
Tärkeimmäksi pelissä nostettiin viihdyttävyys: mieluummin hauska ja kompakti paketti kuin paljon hiomattomia ja tylsiä elementtejä. Mutta viihdearvo on pelinkehityksen haasteellisin osa, johon vaadittavaa aikaa ei voi arvioida helposti. Juuri viihdearvo on usein pääsyy peliprojektien myöhästymiselle: vaikka koodi kääntyisi, tylsää peliä ei jaksa kukaan pelata. Paitsi jos se on mörppi tai Farmville.
Hyviä tuloksia ja uusia työpaikkoja
Kesän lopulla Darius oli varttunut näyttäväksi peliksi. Hieno suoritus, sillä kehitysaika oli lyhyt ja ryhmä kokematon pelintekijöinä. Ryhmän suurin haaste oli odotetusti aikataulutus. Ryhmän projektipäällikkö/tuottaja Anssi Syrjäsalo kertoi, että työtunteja Darius söi noin 1200. Hurjista työtunneista huolimatta ryhmä ei pitänyt kurssia erityisen raskaana tai stressaavana, työtä olisi ollut hauska jatkaa vielä pidempäänkin! Niinpä Dariusta hiottiin vielä kurssin päätyttyä, eikä turhaan: yksi ryhmäläisistä palkattiin näytetyön perusteella pelialan yritykseen harjoittelijaksi.
Hyvät kokemukset Dariuksesta poikivat modauskurssille jatkoa. Syyslukukaudella toinen opiskelijaryhmä alkoi toteuttaa pelintekoon suunnitellulla Unity-ohjelmistolla (Bejeweled-pelistä tuttu) match3-pelimekaniikkaan perustuvaa räiskintäpeliä. Vaikka kurssi on vielä kesken, keväälle Tietojenkäsittelytieteenlaitos on jo suunnitellut kahta uutta pelikurssia. Toisessa opiskelijat toteuttavat kosketuspohjaisia pelejä iPhonelle ja asiakas olen minä, toisessa fiilistellään StarControl-henkisellä avaruustaistelulla ja yritetään saada Recoil Entertainmentin pelisuunnittelija Toni Hollming tyytyväiseksi.
Olli Sinerma
Darius pähkinänkuoressa
Darius Tower Defencessä pelaajalla on kaksi pakkaa, joiden sisällön hän rakentaa valmiista korttivaihtoehdoista. Puolet korteista on materiaalikortteja ja puolet elementtejä. Yhdistämällä materian elementtiin saadaan kentälle läiskättävä torni. Esimerkiksi kiven ja tulen kombinaatiosta syntyy kestävä liekinheitin. Uusia kortteja pelaaja pystyy nostamaan pakoista keräämällä manaa, jota saa kuoppaamalla tukikohtaan rynniviä vihollisia.
Dariuksen vahvuudet ovat Springin näyttävissä efekteissä ja tekoälyn reitinhaussa. Harvassa Tower Defence -pelissä on niin vaikuttava tunnelma, joskin korttipakan rakenteluruutu vaatii vielä hiomista ja monessa kohtaa uusien ominaisuuksien vaatimat lisäviikot olisi voitu käyttää lisäämällä kromia peliin. Niinpä kurssin päättyessä Darius Tower Defence oli enemmänkin lupaava, pitkälle viety proto kuin valmis peli. Dariuksessa on neljä karttaa, 15 vihollista ja 28 erilaisia korttia. Siinä on tarpeeksi sisältöä, jolla näkee, että tavoite saavutettiin: peruspeli on viihdyttävä ja hauska.
Asiakkaan arvosana projektista ja ryhmän työskentelystä: 4,5/5
darius.sourceforge.net
