Meidän maailmamme: Pelileski

Pelileski ei harrasta pelaamista, mutta on naimisissa Pelit-lehteen kirjoittavan pelimiehen kanssa.

* * * * *

Tarina siitä, miltä peliharrastus näyttää peliummikon silmin.

Seurusteluaikana pelimieheni oli kovin ihastunut minuun. Hän pyrki rakastumisen huumassakin totuuteen ja kertoi olevansa aika kova poika pelaamaan erilaisia pc- ja konsolipelejä.

En ottanut asiaa vakavasti, sillä silloin pelimieheni vielä piti käsiään padeja mieluummin paikoissa, joista en punastumatta kykene edes kirjoittamaan. Arki tuli, kaksi lasta ja totuus pelaamisestakin vähitellen.

Ongelmakohdat

Mieheni on aina pelimies. Joku terapeutti kai kutsuisi sitä pakkomielteeksi tai addiktioksi. Ettei asia menisi aivan vääristelyksi ja panetteluksi, hän kyllä joskus lukeekin. Nimittäin pelien ohjeita tai jonkin pelin innoittamana lentokoneiden ominaisuuksista ja 1700-luvun lopun elinolosuhteista.

Mökkeilystä pelimieskin tykkää. Suku hoitaa lapsia, ja lautapeleihin löytyy seuraa mökkinaapureista. Ongelmaksi ovat osoittautuneet puutteelliset tietoliikenneyhteydet. Pari kertaa viikossa pelimieheni ajaa viitisenkymmentä kilometriä vain ollakseen paikalla, kun virtuaalijalkapallojoukkueeseen juuri sopivan oloisen laitahyökkääjän siirtoaika on umpeutumassa. Joukkueen uusia kokoonpanoja löytyy raapustettuna ties monenko tärkeän paperin kulmaan, ja joukkueen edesottamuksia seurataan viiden minuutin välein kesken yhteisen elokuvaillan.

Nettitreffit

Aivan asia erikseen ovat niin sanotut sovitut pelitapaamiset. Minun päähäni ei oikein sovi ajatus siitä, että pitää pelata juuri tietyllä kellonlyömällä, eikä koneen ääreltä poistuminen itkevän lapsen rauhoittamiseksi onnistu. Aikataulu vaikuttaa tietenkin koko perheeseen mitä suurimmin.

Sinänsä pelaaminen tuntui ensi kuulemalta viattomalta, mutta käytäntö on jotain muuta. Viikko toisensa perään pelimieheni sopii tapaamisia itselleen vieraiden ihmisten kanssa nettiin. Nämä raidit alkavat aina lapsiperheelle sopimattomaan aikaan eli juuri ennen lasten nukkumaanmenoaikaa. Hampaidenpesun välissä ravataan ruudulle katsomaan, joko porukka on kasassa.

Ilmeisesti jengi on karskia sakkia, sillä raidien aikana kuulen kilttiäkin kiltimmän pelimieheni suusta viikon ainoat kirosanat. Pitkän kakistelun jälkeen mieheni tunnusti maksavansa kuukausimaksua siitä, että hän saa jahdata örkkejä outojen hemmojen kanssa keskellä yötä.

Verkostoituminen

Sovittujen pelitapaamisten aatelia ovat neljästi vuodessa järjestettävät lanit: leirikeskus täynnä hikeä, tietokoneita, pakastepizzoja, konsoleita, kaljaa ja parhaassa lastenhoitoiässä olevia miehiä.

Lanien vaikutus ei valitettavasti jää perheessämme näihin viikonloppuihin, vaan koko viikonlopun pelattuaan pelimieheni on entistäkin innostuneempi mitä oudoimmista ajetaan-autolla-ihan-kauhean-lujaa-ja-käydään-välillä-huorissa- tai alienit-valtaavat-maapallon-jos-hahmoni-ei-ihmiskuntaa-pelasta-peleistä.

Kaiken kukkuraksi laneihin liittyy myös kilpavarusteluongelma. Uuden pelivehkeen hankinta ajoittuu aina ennen uutta ryhmäpelaamisviikonloppua, onneksi ei kuitenkaan neljästi vuodessa. Joka tapauksessa minä katson rakkaita sairaalasarjojani 15 vuotta täyttäneestä töllöstäni, kun mieheni pelihuoneessa komeilee uusinta litteää teknologiaa.

Huoltotyöt

Pelimies on peliasioissa nopea ja aikaansaava. Tammikuisena perjantaina toin Ikeasta kotiin naulakon. Koska anoppi oli jouluna muistanut miestäni akkuporakoneella, pyysin häntä kiinnittämään naulakon eteisen seinään. Pyyntöni toteutettiin kyllä – toukokuussa.

Huhtikuussa mieheni halusi hankkia täysin toimivaan ja melko uuteen tietokoneeseemme paremman näytönohjaimen uutta peliään varten. Uusi härveli koneen sisällä aiheutti ylikuumenemista.

Ihmetyksellä seurasin, kuinka korjaushommia kaikin keinoin kaihtava pelimieheni osti pyöreän sahan poraan, leikkasi tietokoneen keskusyksikön seinään reiän tuulettimelle ja puuhastelun jälkeen kone jopa hehkui sinisenä. Tämän kaiken hän teki iltapäivässä vain että joku peli pyörisi taas hitusen nopeammin. En oikein tiedä, olisinko tästä nikkarointi-innosta ärtynyt vai ylpeä.

Toisaalta imurointi-into saattaa koittaa mitä oudoimpiin aikoihin. Viikonloppuna mieheni heräsi hetkeksi imuroimaan aamulla puoli seitsemältä, kun minä ja lapset nousimme. Imuroinnin kohteena eivät kuitenkaan olleet sänkyjen alla runsaina vipeltävät villakoirat, vaan uusi nettipeli.

Tämä imurointi on sikäli kätevää, että kun sen on aloittanut, saattaa mennä vielä kolmeksi tunniksi pehkuihin. Imurointi ei myöskään aiheuta niskurointia, vaan se sujuu oikein rauhallisissa merkeissä. Imuroinnin jälkeen pitää tietenkin pelata. Ja voi sitä myötätunnon määrää kun lopun sunnuntaita pelimieheni valittelee, ettei uuden pelin rekisteröinti toimi.

Tarttuva tauti

Pelimies on lapsellinen, tai jos positiiviseksi heittäydytään niin nuorekas. Välillä on ollut haasteellista suhtautua asiallisesti pikkupoikien avoimeen ihailuun pelimiestäni kohtaan, välillä into kohdistuu vaatteisiin.

"Vähänkö siisti paita!" kuuluu kummipoikani suusta kun mieheni on pukeutunut pelipaitaan, jonka konekivääreitä itse luulin lampaiksi. Välillä kiiluvien silmien kohteena ovat laitteet. "Onko sulla jo toi XY 405?" Valitettavan usein pikkupojat ovat oikeassa, tuokin meiltä löytyy.

Pikkupoikien kommentit ovat sinänsä aika söpöjä. Enemmän minua rasittavat tutuntutut ja sukulaiset, jotka huolestuneina kyselevät minulta pelimieheni pelaamisesta ja siitä, mahtaako se joskus loppua. Välillä sitä ihan hätkähtää tajutessaan pelimiehen lähestyvän neljääkymmentä ja toimivan siten kuin ennen ajattelin viisitoistakesäisten toimivan.

Valitettavasti pelihulluus saattaa tarttua. Itse otan edelleen joka ilta lasten nukahdettua esiin neulonta- tai virkkuutyön. Silmukoita laskiessani ja intarsiana neulotun kuvion langanvaihtokohtien reikiä vältellessäni, olen havainnut joidenkin pelien olevan jopa kiinnostavan oloisia.

Tanssimattoa pelimieheni ei ole vihjailuista huolimatta kotiimme kantanut. Suoraa puhetta hän sen sijaan uskoi, ja toi olohuoneemme sisustuselementiksi laulupelin. Sen äärellä me kaksi laulutaidotonta vietimme jopa parisuhteen laatuaikaa, ainakin yhtenä iltana.

Joku kesä innostuin DS:llä järjestelemään palikoita Zoo Keeperissä. Järjestelyviettini on päässyt valloilleen myös Bejeweledissä. Timanttien järjestelemisessä olen jopa pelimiestäni parempi, ja siitähän pelileski saa tyydytystä.

Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 3.11.2008.

Lisää aiheesta