Arvostelu on luettavissa Pelit.fi:ssä 3.9.2008.
Ilmatorjuntamiehen arki on 95 prosenttia odottamista ja 5 prosenttia sykkimistä. Sopii minulle hyvin.
En juurikaan stressannut armeijaan lähtöä. Syksyn työttömänä tylsistyneenä oikeastaan odotin sitä. Alkusyksystä Nikon kanssa simulaattorihallilla käydessäni (Kovaa peliä Parolassa, Pelit 11/2007) sain jonkinlaista esimakua touhusta. Ilmatorjuntasimulaattorista vastannut yliluutnantti yritti tuolloin houkutella minua ilmatorjuntaan kertoessani astuvani palvelukseen tammikuussa. Vastasin, että jääkäritouhut kiinnostavat enemmän.
Taivaallisista ohiampujista itseni sitten loppujen lopuksi löysin. Lieneekö kyseisellä yliluutnantilla ollut osuutta asiaan?
Palvelus lähti rattoisasti käyntiin. Enemmän kuin liikaa tietokoneella aikaansa viettänyt kasa pääsi rutiineihin kiinni yllättävän helposti. Aliupseerikouluunkin yrittivät laittaa, mutta jäin mieluummin puolen vuoden tyhjäksi arvaksi, ei tuo ilmatorjunta sentään niin mielekkäältä vaikuttanut. Alkuun yritin siirtoa jääkäriksi tai pioneeriksi, mutta useiden "ei taida onnistua" -vastausten jälkeen tyydyin kohtalooni.
Helmikuun lopusta alkanut erikoistumiskausi meni uskomattoman nopeasti. Alun tympäännyttävien tykkisulkeisten jälkeen aika kului kuin siivillä. E-kaudesta ei näin jälkeenpäin jäänyt mieleen paljon muuta kuin kaksi ilmatorjuntataisteluharjoitusta, joista varsinkin jälkimmäinen oli ikimuistoinen. Kahdeksan päivän reissulla ei liikaa nukuttu, koska tykkiryhmän vahvuudesta puuttui kaksi miestä. Rankoista olosuhteista huolimatta reissun jälkeen oli uskomaton voittajafiilis.
Pelaaminen jäi intin aikana todella vähälle. Satunnaisia Assassin’s Creed -sessioita lukuun ottamatta en koskenut mihinkään peliin. Toisaalta teki ihan hyvää olla puoli vuotta peleistä irti, nyt ehkä pystyy tarttumaan uusiin peleihin tuulettuneella asenteella. Ainoastaan EVE Onlinessa suurten ratkaisutaisteluiden missaaminen harmittaa suuresti.
Parin ampumaharjoituksen jälkeen palvelus huipentui kuusipäiväiseen loppusotaan, joka imi tehokkaasti viimeiset mehut joka miehestä.
Ilves 08 – viimeinen näytös
Puolustusvoimat on jo pitkään julkaissut puolivuosittain lisälevyjä Loppusota-pelisarjaansa. Pääsin tutustumaan tähän Tornilaitoksen tuoreimpaan hengentuotokseen. Edellisistä osista olin kuullut ristiriitaisia kommentteja. Toiset sanovat, että edelliset versiot ovat olleet silkkaa parhautta, kun taas toiset ovat mananneet nämä lisärit alimpaan helvettiin.
Peli alkaa lupaavasti kattavalla pohjustuksella, jossa kerrotaan tilanne tarkasti. Ensimmäinen päivä lähtee käyntiin verkkaisesti tiedustelureissulla ja tykkien asemaanajolla. Mitään ei tapahdu. Yksi piskuinen tiedustelulentokone ammutaan tonttiin sen selvittäessä asemiamme. Toinen päivä on ensimmäisen ihan suoraa kertausta, mikä alkaa maistua puulta.
Kolmas päivä lähtee huomattavasti lupaavammin käyntiin oman mekanisoidun taisteluosaston siirtymisen suojaamisena. Yllättävä käänne tulee marssin jälkeen ilmatorjuntapatterimme siirtyessä vastustajan puolelle, minkä hohdokkuutta tosin vähentää asian spoilaaminen jo alkupuhuttelussa.
Graafiselta anniltaan Ilves 08 vakuuttaa. Tykit ja ajoneuvot on mallinnettu realistisesti kaikkine yksityiskohtineen ja vikoineen. Sääolotilat pystyy melkein tuntemaan itse, paahtava auringonpaiste ja ukkosmyrsky tuntuvat ahdistavan realistisilta. Äänipuolellakaan ei ole juuri valittamista, kanuunat kuulostavat tarpeeksi järeiltä ja ympäristön äänet tuovat eloa peliin. Miljööt valitettavasti alkavat toistaa itseään, peltoa ja mäntymetsää on aivan liikaa. Tekoälyssäkin on hieman valittamista, varsinkin johtopaikan taistelijat eivät ole aina ihan ajan tasalla tilanteissa. Tykkiryhmien soturit toimivat pienistä skriptausvirheistä huolimatta paremmin.
Ilves 08:n suurimmat murheenkryynit ovat sen yksipuolisuus ja helppous. Puolustusvoimat ei ole selkeästi jaksanut panostaa sisältöön, sillä tekemistä pelissä on todella vähän. Asemaanajoissa tympii niiden putkimaisuus, sillä tykkien mahdollisissa paikoissa on todella huonosti valinnanvaraa. Pintahälytyksiä ei juuri tule eikä vihollisen tiedustelijoita eksy pelaajan kimppuun. Ilmahälytyksissä alkaa kyrsiä nopeasti yksi ja sama kopterityyppi. Hornetin taisin kerran nähdä pelin aikana, sekin oli kaiken lisäksi oma kone.
Tunnelma on kuitenkin Ilves 08:ssa kohdallaan. Painostuksen pystyi aistimaan koko ajan tilanteen ollessa päällä 24/7. Pienellä panostamisella pelistä olisi saatu klassikko, nyt se kuitenkin vaipuu harmaaseen keskinkertaisuuteen.
