Menopaluu tulevaisuuteen

Maailmankuulu kolumnisti Niko Nirvi uskoo arkipäiväisten asioiden voimaan, meitä jokaista lähellä oleviin käytännön ongelmien setvimiseen ja vatvomiseen. Hän katsoo tulevaan, ei menneeseen, ja puhuu asioista oikeilla nimillä eikä poliittisesti korrekteilla kiertoilmaisuilla.

* * * * *

Mitä jos Brick Bradford saapuisi aikapallollaan ja tarjoaisi sinulle yhden menopaluumatkan menneisyyteen?

Aikamatkustusjutuissa vakioklisee on matkustaa ajassa taaksepäin ja muuttaa maailma tappamalla Adolf Hitler. Juttu on niin klisee, ettei siitä ole tehty kirjaa tai elokuvaa.

Mutta mikä on pelimaailman Adolf Hitler? Emmehän me uudet, Star Trek: Next Generationia kehdossa imeneet aikamatkaajat tapa, edes hitlereitä. Ehei, aseinamme on logiikka ja rauhanomainen argumentointi. Mitä tekemällä saisimme nykyistä peliskeneä editoitua?

Pelasta maailma videopeleiltä!

Mitäpä jos videopelejä ei olisi koskaan kehitetty? Maailma olisi parempi paikka, nuorisolla kunto korkealla ja äidinkieli osattaisiin ymmärrettävästi.

Ikävä kyllä videopeleillä ei ole yhtä helposti löydettävää vastuuhenkilöä. Frank Herbertin Dyynistä löytyy vastaus: tietokoneet ja pelit pitää neutraliseerata uskonnon keinoin, tuhansia vuosia ennen kuin ne keksitään. Pitää siis singahtaa menneisyyteen, Lähi-itään ja Siinai-vuorelle, jossa Mooseksen poika heittää hädissään savukkeen kuivaan pensaaseen kuullessaan isänsä lähestyvän.

Kymmeneen käskyyn lisätään 11. "Älä käytä koneita, jotka sähköllä matkivat aivoja." ja 12. "Älä tee tai pelaa pelejä, joissa on ihmisiä, eläimiä tai jättirobotteja." Mooses voi olla näistä ymmällään, mutta ei kuulu ihmisen ymmärtää, mitä palava pensas haluaa.

Ikävä kyllä Raamatun arvo historiallisena teoksena on hutera eikä kerro koska Mooses käskyt kirjasi. Onneksi internet tietää kaiken ja auttoi sentään selvittämään vuoden, jolloin Kymmenen käskyä tehtiin. IMDB:n mukaan se vuosi on 1956.

Ehkäpä varminta olisi ottaa riski ja aikapalloilla Karthagon kirkolliskokoukseen vuoteen 397. Se on viimeinen tilaisuus livauttaa omaa matskua Raamattuun. Kunnon lahjuksella senaikaiset kirkonisät varmasti saisi taivuteltua lisäämään Raamattuun ihan mitä vain, poistettiinhan opetuslapsista kuulemma Jeesuksen isovelikin.

Kun tietsikat ja pelit ovat tabu, niitä ei kehitetä. Toisaalta kristinuskoa tunnustaa ja on tunnustanut vain pieni vähemmistö, joten uskonnon rampauttama Länsi olisi lopulta jäänyt Idän tietokoneohjattujen armeijoiden korkojen alle. Nämä olisivat pakottaneet kaikki pelaamaan Nintendoa.

Pelasta maailma konsoleilta!

Jokainen PC-mies haluaa pyyhkiä konsolit joko olemattomuuteen tai takaisin lastenkamariin.

Ensimmäinen konsoliaaltohan alkoi länsimaissa ja päättyi täyteen katastrofiin. Kaikki osapuolet, varsinkin Atari, ottivat turpiinsa niin ettei kukaan koskaan. Jollei Atarin toimitusjohtaja, entinen presidentti John F. Kennedy, olisi onnistunut vakuuttamaan rahoittajia, Yhdysvallat ei olisi nyt konsolibisneksen suurvalta ja johtotähti, ja pelaisimme ihan jollain muulla kuin Atari 360:lla.

Mitä, jos Kennedylle olisi tapahtunut jotain? Silloin videopelit olisi pelastanut Japani ja nimenomaan Nintendo. Tämä hold’em-pokeribuumin sikarikkaaksi tekemä pelikorttifirma nimittäin kerran leikitteli ajatuksella videopelijärjestelmästä.

(Juuri tällä hetkellä Japanissa: aikapallo käynnistyy ja häviää menneisyyteen. Poliisi löytää Lee Harvey Oswaldin asunnossa matkalaukullisen vääriä jenejä sekä telkkariin yhdistetyn laitteen, jota tiedemiehet tutkivat koko 60-luvun lopun. Tuloksia hyödynnetään Apollo-ohjelmassa.)

Koska Nintendo pelasti videopelit, ratkaisu on tuhota Japani tai Nintendo. Joko vuonna 1945 puhutaan ympäri Yhdysvaltain sodanjohto tai 1956 Godzilla, mutta Japanin on hävittävä. Jollei se onnistu, Delenda Est Nintendo.

Sepäs tarjoaakin maalirikkaan ympäristön. Nintendon perustajan Hiroshi Yamauchin rauhaisalle varhaiseläkkeelle houkuttelu ennen vuotta 1956 ehkä pitäisi firman korttipelibisneksessä. Kuuluisan kasibitti-Nintendon suunnitteli Masayuki Uemura, Shigeru Miyamoto on suunnittelut kaikki ne pelit, joilla Nintendo vieläkin ratsastaa, ja Howard Lincoln onnistui viemään Nintendon Yhdysvaltoihin. Kaiken muun voi korvata muttei taiteilijoita, joten puhuisin Shigerun yli vaikka se veisi kaksi hevoista.

Japanilaisen konsoliskenen tuhoaminen yhdellä iskulla ei ikävä kyllä onnistu. Jos Nintendon saisi eliminoitua, sen tilalle nousisi Sega, sillä yhden kotisysteemin tuhoaminen ei olisi vaikuttanut Japanin kolikkopeliteollisuuteen mitenkään. Siinä ei ehdi sake kylmetä, kun seuraavan yrittäjän mielestä videopelien vieminen kotiin on loistava idea.

Nintendon luoma konsolikulttuuri oli kuitenkin eristyksissä kotimikroskenestä, sillä vielä PC-pelaamisen monopoliaikana konsolipelit kulkivat omia polkujaan. Yhteiset pelit olivat harvinaisia. Eli jos konsoleita ei saa tapettua, eristys riittää, ja se vaatii Nintendon pitämistä johtajakonsolina.

Tuhoa Sony!

Lastenkamareista pelikonsolit veti esiin Sonyn PlayStation. Maali lukittu.

Alun perin Sonyn ja Nintendon piti yhteistyössä luoda uusi CD:tä hyödyntävä pelikonsoli SNES-CD, ja Sonylla oli suunnitelma omasta SNES-yhteensopivasta PlayStationista. Sitten kohde numero yksi, Nintendon Hiroshi Yamacuchi, huomasi 1989, että sopimuksen mukaan Sony saisi kaikki oikeudet SNES CD-ROM -peleihin. Yamacuchi otti pulttia ja Nintendo aloitti yhteistyön Phillipsin kanssa. Sony päätti jatkaa pelikonsolin kehittelyä. Jos Yamacuchin lukulasit olisi piilotettu, ehkä Sonyn ja Nintendon epäpyhä allianssi olisi kestänyt, ja Nintendo olisi pysynyt vallitsevana, mutta kaikkien vihaamana diktaattorina, jolla olisi ollut Sonyn tuki. Sonylla ei silloin ole motivaatiota tehdä omaa konsolia.

Siihen vaihtoehdot loppuvatkin. 1991 asiaa puitiin oikeudessa: Nintendo katsoi omistavansa oikeudet nimeen PlayStation. Tuomari päätti toisin. Tuskinpa hänen virasta poistamisensa aiheuttaisi muuta kuin Sony Gamesboxin synnyn. Vuonna 1993 Sony dumppasi Nintendo-yhteensopivuuden kokonaan ja lähti polkemaan omia polkujaan.

Vaikka Pleikan tekniikka oli aikanaan vaikuttavaa (PC:n 3D-kortit olivat vasta tulossa), vasta PlayStationin mainoskampanjat loivat legendan. Ehkäpä mainoskampanjan avainhenkilö voisi alkaa myydä autoja? Ikävä kyllä salapoliisityöni ei tuottanut minkäänlaista tulosta.

Epäonnistunut mainoskampanja ei olisi vaikuttanut PlayStationin menestykseen Japanissa, mutta olisi voinut estää konsolipelaamisen leviämisen koko maailman kaikkien ikäluokkien iloksi.

Japani on avain: konsolipelaamista ei saa eliminoitua niin kauan kuin Japani on olemassa.

Pelasta maailma tietokoneilta!

Jopa kotimikrot kuolivat hitaasti kehittyvän PC:n voittamattoman mahdin edessä, mutta eikö työpömpelin viihdekäyttö olekin loukkaus ihmisyyttä vastaan?

PC:n tappamisessa on sellainen paha ongelma, että maailma tarvitsee tietokoneen. Pelikonsoleiden kuolema ei arkeen heijastu, mutta jos PC:t deletoidaan, maailma pysähtyy.

PC-pelaaminen on hitaan evoluution tulos. Fokuskohtaa tai avainhenkilöä ei ole. Aina joku tekee jonkun tietokoneen, toinen tuo sen lopulta kotiin, ja kun niitä on tarpeeksi, niille tehdään pelejä. Jopa pelaamisen kannalta äärimmäisen tärkeitä 3D-kortteja suunnitteli itsenäisesti monta firmaa.

Entäpä Bill Gates? Vaikutus jäisi minimaaliseksi, kotitietokoneissa olisi vain joku toinen käyttöjärjestelmä. Toisaalta se voisi olla Unix ja kotikoneissa Linux, mikä kyllä tappaisi PC-pelaamisen. Ilman Windowsia Linux-nörtille ei tulisi graafinen käyttis edes etäisesti mieleen, toki kaikki oppivat komentoriviä käyttämään.

Gatesin uranvaihto vaikka vakuutusmyyjäksi ei varmasti olisi estänyt PC-pelaamisen syntyä ainakaan kokonaan, mutta mahdollisesti PC ei ikinä olisi rantautunut koteihin, ja PC olisi Macin kaltainen marginaalipelikone. Josta puhuen Gatesin pitäisi ottaa silloinen kaverinsa Steve Jobs mukaan, tai PC-pelaamisen tilalle olisi noussut Mac-pelaaminen. Sitten ei kenelläkään olisi hauskaa.

Ikävä kyllä PC on sellainen syöpä, että jos temporaalinen konsolisissi onnistuu sen poistamaan, leikkaus onnistuu, mutta potilas kuolee: konsolipelit kehitetään tietokoneympäristössä.

Vaikuta nyt!

Ehkä Brick Bradford on vain taruolento, ehkä aikapalloa ei ole vielä kehitetty. Mutta ei sitä tarvita, sillä taistelu tulevaisuudesta ratkaistaan nyt. Vielä ei ole liian myöhäistä estää casual gamingin lopullista voittoa. Yliyksinkertaistettu haasteeton kädestäpitelypelaaminen on tällä hetkellä wiileintä coldia. Korea näyttää mallia, pelifirmat perustavat casual gaming -osastoja, Wii myy Playn ja Sportsin voimalla.  

Kun kymmenen vuoden kuluttua pelaat kikkaohjaimella ristinollaa ja intiaanipokeria, muista, että kerran sinulla oli mahdollisuus vaikuttaa.

Lisää aiheesta

  • Palkintojen aika

    Vuoden lopulla pidetyssä Niko2008-gaalassa arvovaltainen raati valitsi kuluneen vuoden merkittävimpiä pelikulttuuritapahtumia. Äänestys sujui täydellisen yhteisymmärryksen merkeissä.

    Vuoden peli: The Witcher Enhanced Edition

    Jopa Ron Perlman äännestäisi Enhanced Editionia koko…
  • Arcademäen sankarit

    www.animal-crossing.com/cityfolk

    Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.

    Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja…
  • Pelifornication

    Toimittaja Nirvi on Gamestoliiton parisuhdeneuvoja, joka opettaa pelaajia ymmärtämään erilaisia pelejään ja pelialustojaan. "Jengi hei, älkää jähmätkö!" on hänen sanomansa maailmalle. Vapaa-ajallaan toimittaja Nirvi pelaa vain venäläisiä strategiapelejä, vain mustalla PC:llä,…