Microsoft ja Sony ravaavat uusilla liikeohjaimillaan kilvan kohti tavisten lompakoita.
Nintendo muutti luonnonlakeja liikeohjaukseen perustuvalla Wiillä, sillä konsolista innostuivat ihmiset, jotka eivät peleistä perusta. Vuosi sitten sekä Microsoft että Sony esittelivät omat versionsa Wiin tappajista, nyt laitteet ovat vihdoin matkalla kauppoihin ja ensimmäisiin peleihin on päästy käsiksi. Kohoaako padikansa sohviltaan ja muuttuu mainosten hyppiviksi lifestyle-hoikkiksiksi?
Hyvästi Natal, tervetuloa Kinect
Microsoftin tulkinta aiheesta on Kinect, aikaisemmin Project Natal -työnimellä tunnettu kameran ja 3D-skannerin yhdistelmä. Vuoden 2009 E3:ssa systeemi oli vielä kesken ja esittelijää epätoivoisesti seuranneen ruutuhahmon jalka taipui mihin sattui.
Tänä vuonna kumijalkoja ei enää nähty, ja laite on luvattu kaupan hyllyille marraskuun aikana. Kinect maksaa yksinään 149 euroa ja neljän gigatavun Xbox-konsolin kanssa 249 euroa. Kuulostaa hintavalta, joten ei ihme, että Microsoft on alussa halunnut vain keskittyä ilmiön markkinointiin.
Kinect eroaa kilpailijoistaan sillä, että käyttäjä toimii itse ohjaimena. Kameran edessä loikkivan pelaajan ei tarvitse pidellä käsissään mitään ylimääräistä. Kuulostaa scifiltä, mutta toimii käytännössä paremmin kuin voisi luulla. Laite pystyy seuraamaan raajojen tarkkoja liikkeitä, väitteiden mukaan jopa yksittäisten sormien. Jälkimmäisestä tosin ei ole vielä nähty mitään todisteita.
Kinect-kamerassa on seurantamoottori, joka kääntyy mukana, vaikka pelaaja liikkuisi pitkin huonetta. Pelikäytössä tästä tuskin on merkittävää iloa, mutta esimerkiksi videoneuvottelussa ominaisuus on kätevä. Laite tarvitsee vanhan Xbox 360:n kanssa erillisen virtalähteen, uuden boksin kanssa ei.
Ota enemmän ennakkoa
Miten Kinect sitten toimii käytännössä? Demotilaisuuksien perusteella kohtalaisesti: systeemi seuraa kyllä käyttäjäänsä tarkasti, mutta viive vaihtelee pelikohtaisesti pienestä kammottavaan. Vaadittava tilakaan ei tunnu olevan ennakkopelkojen mukainen peltoaukea, normaaliin olohuoneeseen raivattava muutaman neliömetrin aukko riittää hyvin. Toimivuudesta heikossa valaistuksessa on vielä mahdotonta sanoa mitään varmaa, sillä messujen esittelyhuoneissa television molemmin puolin oli aina kaksi kirkasta lamppua.
Perustekniikka toimii riittävän hyvin, mutta vasta kunnolliset sovellukset ratkaisevat Kinectin menestyksen. Xboxin valikoissa liikkuminen ja esimerkiksi videoiden katsominen toimii kätevästi käsi- ja äänikomennoilla, mutta tuhannen taalan kysymys on liikeohjausta käyttävien pelien keksiminen. Kun käytössä ei ole minkäänlaisia nappuloita tai polkimia, mihin Kinect voi venyä?
Julkaisupelien perusteella rimaa ei nosteta turhan korkealle, käytännössä kaikki ideat ovat jo nähtyjen Wii-pelien uudelleenlämmittelyjä. Tämä korostuu entisestään, koska Microsoftin omat Kinect-pelit jopa näyttävät Wii-peleiltä: sankarit ovat kunnollisen grafiikan sijasta pelaajien omia avatar-hahmoja. Avatarit toimivat valikoissa, mutta peleistä ne pitäisi pitää mahdollisimman kaukana.
Avatar-peleissä näkyy myös toinen heikkous. Viive nimittäin on järjestään pahin juuri kankeaa avataria ohjattaessa, karseimmillaan hahmo hyppää ruudulla vasta omien jalkojen pudotessa takaisin maahan. Pienin tuskin havaittava viive on oikeaa peligrafiikkaa käyttävissä peleissä kuten Harmonixin Dance Centralissa ja Ubisoftin Your Shapessa sekä MotionSportsissa. Nämä kolme ovat muutenkin ainoita, joita julkaisuvalikoimasta kehtaa kutsua peleiksi. Dance Studio on hauska Just Dance -kopio, jossa matkitaan ruudulla näkyviä tanssiliikkeitä, Your Shape treenaa kuntoa ja MotionSportsissa muun muassa väistellään jenkkifutiskentän taklaajia.
Kokeillun perusteella Kinect on hiukan Playstation Movea lagisempi, mutta silti teknisesti toimiva ratkaisu, jolle ei vain ole vielä järkevää pelattavaa. Lavalla demottu liikeohjattu Forza 3 näytti nolouden huipulta, mutta ainakin pojat yrittävät. Headtracking autopelissä olisi huippua, mutta forzailussa tyydyttiin kurvailuun ilman kaasua ja jarrua. Miten pelissä voi olla ajotuntumaa ilman minkäänlaista palautetta?
Nimetön kostaja
Sonyn PlayStation Move -liikeohjaus yhdistää kameran ja mekaanisen liiketunnistuksen, mikä toimii Kinectiä paremmin. EyeToy-kameran, Move-hohtodildon ja Navi-ohjaimen yhdistelmä on selkeä kehitysversio PlayStation 2 -aikaisesta kameraohjauksesta, jonka ongelmana oli studio-olosuhteet vaativa virittely. Olohuoneesta piti poistaa matot ja mummo sohvalta sekä sijoittaa lamput molemmin puolin pelaajaa, jos halusi kameraohjauksen toimivan moitteetta.
Uusi systeemi käyttää edelleen kameraa, mutta korvaa koneella hankalasti hahmotettavan ihmiskropan Move-ohjaimella, jonka hohtodildon hehkuvaa fikkaripäätä kamera pystyy seuraamaan vaikka pilkkopimeässä. Movessa on lisäksi kallistuksia seuraavat tunnistimet.
Mainosmiesten yksi yhteen -liiketunnistus ei ole puppupuhetta, sillä liikkeet siirtyvät ruudulle liki sellaisenaan. Wii MotionPlussan tavoin ongelmasuunta on suoraan ruutua kohti tehtävät liikkeet, jotka Move hahmottaa vähän miten sattuu. Kolmikosta ainoastaan Kinect tunnisti käden ojennuksen ongelmitta.
Move-tekniikan puute vaikutti suoraan esimerkiksi The Fight: Lights Out -nyrkkeilypeliin. Nauroin, kun ihmiset huitoivat liioiteltuja Asterix-lyöntejä, kunnes pelatessani tajusin, että suorat jäävät löppäisyiksi, ellei niitä heilauta korvatillikkamaisina sivukoukkuina.
Pelaamistani Move-peleistä selkeästi paras oli Tiger Woods PGA Tour 11, joka myi fantasian oikeasta pelaamisesta erinomaisesti. Vaikka Move oli golf-mailaksi liian kevyt, swingi siirtyi pelimaailmaan hienosti: jo lyödessä tiesi, lentääkö pallo puskiin vai viheriölle.
Paras esimerkki ohjauksen tarkkuudesta olivat liikeohjauksella tehdyt valopyssypelit, sillä PS3 tunnisti Moven osoittaman suunnan pelkän valopään ja liikeohjauksen perusteella. Movella pelattuna SOCOM 4 tuntui liki raideräiskinnältä, sillä tähtäyssysteemi toimi hyvin, mutta liikkumisesta tuli tottumattomana käärmemäistä luikertelua. Pikakokeilun perusteella padilla peli toimi paremmin.
Mitä tarvitaan?
Sonyn uudella uljaalla liikeohjauksella ei ole minkäänlaista standardia. Yksi peli saattaa käyttää pelkkää Movea, toinen Movea ja Navia, kolmas kahta Movea per pelaaja. Sekametelisoppa ei ole paras lähtökohta ohjaimelle, jonka kohderyhmänä ovat peleistä mitään tietämättömät.
Valikkoselaukseen käytettävää Navia ei edes tarvita, vaan ohjaimen voi korvata peruspadilla, jos vain pystyy hallitsemaan vasenta tattia ja nappeja yhdellä kädellä. Ainakaan omaan kouraan peruspadi ei tuntunut kätevältä, sillä peukalo ei venynyt ristiin ja ympyrään asti.
Move saadaan kauppoihin 15. syyskuuta, jolloin peräti 16 peliä tukee liikeohjausta. Moven hinta Suomessa kieppuu 50 euron tietämillä ja navigointiohjain on noin 40 euroa. Syksymmällä selviävät myös bundlet, joissa mukana on liikeohjauksen vaatima minikokoonpano eli PS3, EyeToy-kamera ja Move-ohjain.
Kinectin ja Moven ongelma on sama kuin Wii-ohjauksessa aikanaan. Idea toimii perustasolla, mutta ensimmäiset pelit näyttävät olevan piinaavaa kuraa, joiden pelaaminen ei innosta lisälaitehankintoihin. Konsolihistoriallisesti Sony ja Microsoft ovat ideoineen liian myöhään liikkeellä, sillä konsoleiden lisälaitteet ovat harvoin muuttuneet markkina-asetelmia muuttaviksi superhiteiksi. Liikeohjauksen saa Wii-peleissä konsolin mukana, mutta PS3:lle ja Xbox 360:lle se pitäisi hankkia erikseen. Taitaa olla taviksilta liikaa pyydetty.
-
Echochrome II
-
EyePet Move Edition
-
Ghost Recon: Future Soldier
-
SingStar Dance
-
SOCOM 4: US Navy SEALs
-
Heavy Rain Move-versio
-
Sports Champions
-
Time Crisis: Razing Storm
-
Tiger Woods PGA Tour 11
-
Toy Story 3
-
Tumble
-
Adrenalin Misfits
-
Dance Central
-
Dance Masters
-
Deca Sports Freedom
-
EA Sports Active 2
-
Game Party: In Motion
-
Kinect Adventures
-
Kinect Joy Ride
-
Kinect Sports
-
Kinectimals
-
MotionSports
-
Sonic Free Riders
-
The Biggest Loser: Ultimate Workout
-
Your Shape: Fitness Evolved
-
Zumba Fitness
Peliteollisuudella on paha tapa unohtaa historiansa, vaikka aikajana ei ole vielä edes erityisen pitkä. Viimeistään konesukupolven vaihtuessa yleinen muisti ikään kuin nollataan ja kaikki alkaa taas alusta. Digitaalinen pelimyynti onneksi korjasi koko alaa vaivanneen perusvirheen kertaheitolla, sillä vuosia vanhoja hittejä julkaistaan niin PC:lle, Xbox 360:lle, Wiille kuin PS3:lle, osa peleistä jopa modernisti ehostettuina.
E3-pohjaisen tulevaisuuden kuikuilun vastapainoksi käänsimme katseet taaksepäin ja kokosimme lehden loppuun tuhdin retroliitteen, jossa wanhat pelit pannaan toimimaan nykykoneilla ja jopa arvostellaan. Kyynelten sumentama muistelu ei ole edes pois ajankohtaisuudesta, koska mennyt antaa nykyisyydelle pohjaa.
Deus Ex ja Starcraft ovat vuosia asemansa säilyttäneitä klassikoita, jotka ovat saamassa viimein jatkoa. Rinnalla kulkevaksi teemaksi valittiin roolipelit, koska ne ovat lajityyppinä ajankohtaisempia kuin koskaan.
Liki kaikki uutuudet ammentavat suoraan roolipelien pelimekaniikasta, sillä palkitseva kokemuspistekeräys nousee koukuksi melkein jokaisessa lajityypissä. Elokuun numeron Crackdownin hiekkalaatikkomaailmassa kykykehitys on suoraan roolipeleistä napattu, Red Dead Redemptionissa aasi vaihtuu expalla raudikkoon, Blurissa pinnat avaavat aseita ja pelimuotoja ja UFC:n lasileuka muuttuu teräksiseksi ottelukokemuksella.
Arvostelut ovat alkuperäisiä, jotta jutuille muodostuisi kaksi historiallista kerrosta. Pelien lisäksi myös teksteissä näkyy ajankulu, jos ei nyt suoranaisena kehityksenä, niin ainakin painotusten ja tyylin muuttumisena. Jälkiviisastelukin käy viihteestä, sillä aikalaiset ovat yllättävän sokeita klassikoille. Koskaan ei tiedä tuleeko joskus ykkösosan marginalisoiva jatko-osa, kuten kävi Jagged Alliancelle, tai jääkö peli alansa viimeiseksi suurteokseksi kuten IL-2.
Aika myös poistaa suomut silmiltä, sillä kymmenen vuotta sitten näemmä pidin Tormentista enemmän kuin Baldur 2:sta. Ilmeisesti Baldur oli makuuni liian suosittu. Nykyään pelaan Balduria liki joka hiihtolomalla enkä edes muista koska olen viimeksi koskenut Tormentiin. Tosin modattuna se näyttää enemmän kuin kokeilemisen arvoiselta.
Jos muutkin kuin toimitus pitävät retroliitettä toimivana ideana, paketti saa jatkoa. Seuraavaksi suuntana voisivat olla Wiin virtuaalikonsoli tai PlayStation Networkin PSone-klassikot.
Jos näillä visioilla ei päätoimittaja ala palata duuniin, yllätyn.
