Jos maailmassa pitäisi säästää vain yksi pelityyppi, se olisi vuoropohjainen strategia. Se voi olla kuin kurttuinen Rolling Stones, vastassaan visuaalisesti kiehtova ja syvällinen tosiaika-Britney Spears, mutta kumpi muistetaan vielä 25 vuoden kuluttua?
Ei elintilaa
Vuoropohjaisuus vastaa spitaalia peliarvostelussa. Käsittämättömän hyvä peli, vaikka Jagged Alliance 2, on korkeintaan "yllättävän hyvä vanhanaikaiseksi vuoropohjaiseksi peliksi". Vain taikasana "Sid Meier's" pelastaa -8 pisteen arvosanamodifierilta. Vuoropelit eivät edes saa mahdollisuutta, koska niiden ei katsota kiinnostavan ketään. Niitä pelataan melkein koko iltapäivä ennen arvostelua. A-luokan pelit, kuten Age of Wonders 2, Disciples 2 ja HOMM 4, saavat arvostelutilaa yleensä sivun. Uncommon Valor (tai vaikka Steel Panthers: World at War) saa joko puolikkaan tai sitä ei noteerata lainkaan.
Noidankehä on valmis: Pekka Peruspelaajan on vaikea kiinnostua jostain mistä ei edes kerrota. Nyt kun Jagged Alliance herää eloon (jipii!), ainakin Jagged Alliance 2 Gold -pakettina, kannattaa seurata miten media käsittelee tämän tunnustetusti maailman parhaimpiin kuuluvan pelin.
Uuden pelaamisen mediamessiaiden mielestä vuoropohjainen peli on jäänne menneiltä ajoilta, kun ei pystytty tekemään kunnon (3D-)grafiikkaa, eikä koneteho riittänyt tosiaikaiseen pelaamiseen. Tosiaikastrategia on siis kehittyneempi muoto, ja kehittynein muoto on tosiaikastrategia 3D-grafiikalla.
Järjenvastaista, sillä vuoropohjaiset pelit ovat PC-pelaamisen kivijalkaa. Kenelle vähänkään valistuneemmalle pelaajalle tulisi oikeasti mieleen solvata sellaisia nimiä kuin UFO: Enemy Unknown, Jagged Alliance 2 sekä JA: Deadly Games, Civit, Colonization, Master of Orionit, Panzer ja Fantasy General, Combat Mission, Laser Squad Nemesis, Civilization I#III, Disciplesit ja HOMMIT, Steel Pantherit plus kymmenet muut vanhat ja uudemmat vuoropohjaiset mestariteokset. Ne kutittavat vielä paikkoja, jonne valheellisesti nimetyn tosiaikaisen strategian lonkerot eivät todellakaan ylety.
On aika julistaa Totuus! (Astuu saippualaatikolle, vetää henkeä.)
Oikea Totuus
90-luvulla ihmiskunta on tyhmentynyt 18,4 prosenttia (Homo Idioticus: mutation or new race?, Ph.D. Werner Feich, www.imaginaryfacts.com). Maailman viihdetarjontaa säätelevä Global Council of Entertainment suositteli sen takia joukkoviihteen älytason tiputtamista 25 prosenttia. Näin syntyivät WWF, tosi-TV-ohjelmat, Jerry Bruckenheimerin elokuvat sekä tosiaikastrategia. Vuoropohjaiset pelit ovat täysin ylivoimaisia verrattuna vesitettyyn äpärälapseensa.
Tyypillinen tosiaikastrategia on yhtä pitkäveteistä odottelua. Joko pömpeli on valmis? Kymmenen minuuttia, niin minulla on kultaa päivittää jouset SuperJousiksi, jotka ampuvat viiden sentin päähän. Koskahan yksikköni ovat taapertaneet haluamaani kohtaan karttaa? Vuoropohjainen peli tiivistää tapahtumat kiihkeään, jännittävän vauhtiin, joka on silti pelaajan säädettävissä. Joka vuorolla tapahtuu jotain suurta ja merkittävää.
Tosiaikanaksuissa pelaajan yksiköt ovat tyhmiä. Ne eivät huomaa vihollisia, hyökkäävät kenttäkeittiön kimppuun vaikka Iso-Tankki on vieressä, kiertelevät toisiaan ja unohtuvat pusikoihin. Vuoropohjaisessa pelaajalla on suora linkki yksiköihin: ne tekevät täsmälleen sen minkä pelaaja haluaa, miten pelaaja haluaa ja kenelle pelaaja haluaa.
Tosiaikavastustaja on tyhmä. Onko se ihme, kun se prosessoriaika mikä grafiikalta jää, kuluu reitinhakualgoritmiin? Tilanteen analysointi jää siihen, että jos kahden sentin päässä on vihollinen, hyökätään kimppuun. Vuoropohjaisessa pelissä lähes kaikki prosessoriaika on tekoälyn käytössä. Se pystyy analysoimaan ja miettimään eteenpäin. Se pystyy tarjoamaan vastuksen muutenkin kuin huijaamalla tuotannossa. Se omistaa.
Naxuissa ei tunneta muita muuttujia kuin nopeus ja tulivoima. "Tankeista" tippuvat pisteet, kun tarpeeksi monta ritsamiestä nakkelee niitä kävyillä. Leiki siinä pelaavasi strategiapeliä. Miesten peleissä tulokseen vaikuttaa sellaisten perusjuttujen kuin maaston, moraalin ja huollon lisäksi vaikka komentajan horoskooppimerkki. Se ei tietokonetta rasita. Mitä enemmän muuttujia, sen mielekkäämpi, enemmän strategisia mahdollisuuksia tarjoava peli.
Vuoropohjaiset pelit ovat täynnä örkkejä ja ropotteja, jotta ne sopivat myös perheen pienimmille. Se, sijoittuuko peli Örklandiaan, avaruuteen, ihmiskunnan historiaan, toiseen maailmansotaan tai jengitappeluihin on yksi lysti, koska peli on kopioitu joko Blizzardilta, Westwoodilta tai Age of Empiresistä. Harvat hyvät tosiaikapelit unohdetaan ja syystäkin, sillä ei niitä kukaan ostanut.
Entäpä moninpeli? Rakenna tukikohta ja yritä rushata ennen vastustajaa. Jollei onnistu, varaudu pitkään kädenvääntöön jonkun l00s3rin kanssa, joka kuitenkin hylkää pelin kun häviö ensimmäisen kerran uhkaa. Voi miten tylsää. Vertaa PBeM-pelaamiseen, tuohon moninpelin jaloimpaan muotoon, missä pelaajakunnan parhaat aivot punovat kavalia juonia, silti upseerin kunniansa säilyttäen. Kun pelaaja avaa vuoronsa ja näkee Stalingradin yllättäen sortuvan, vain viskilasin pinnan värähdys kertoo mahtavasta tunnevyörystä. Uusi posti, uusi elämys.
Sitä paitsi naxupelaajat ovat trendipellejä, jotka osaavat hädin tuskin lukea, sijoittavat toisen maailmansodan 20-luvulle ja kuluttavat vapaa-aikansa kipsan kulmilla vonkaamassa teiniprinsessoilta.
Ei vaiskaan
Näinhän se on. En voi antaa ihmisten pelata pelejä, joista en itse pidä. Ehei, minun valintani pitää olla se kaikkien valinta, mutta koska olen surkea selkärangaton olmi, esitän oman mielipiteeni kosmisena totuutena, piiloutuen sopivan labelin taakse. Niin kuin "Yksi monista", "Suomen kansa", tai "Tutkimusten mukaan".
Mitä enemmän on erityyppisiä peligenrejä erityyppisin houkuttimin, sen terveempi pelialusta. Maailmassa on paikka Warcraft 3:lle ja maailmassa on paikka Strategic Commanderille, jotka ovat kumpikin loistopelejä, mutta eivät edes samalla oksalla pelien sukupuussa. Pelimedioiden päätehtävä on edistää pelilajien runsautta ja pitää ne elossa, ei kirjoittaa kuuden sivun paskanjauhantaa siitä Odotetusta Mahtipelistä.
Kaikkea ei pidä ymmärtää. Yhtenä monista pelikansan edustajista tiivistän varmasti kaikkien toiveet, kun sanon "Carthago Tycoon Delenda Est"! Sarjatuotannolla pykätyt Tycoon-pelit, ne pitää tuhota ja polttaa Helvetin tulessa. EI niistä saa pitää.
