Juoksija näkee maailman erilaisin silmin: valkoisena, punaisena ja täynnä mahdollisuuksia.
Kiihdytän katoilla, liu’un esteiden alitse ja hyppään reunalta kohti seuraavaa kattoa. Päädynkö vapaapudotukseen vai yltääkö loikkani perille saakka?
Mirror’s Edge julkaistiin vuonna 2008, mutta ensimmäisestä persoonasta kuvattu tasoloikinta myi niin kehnosti, että vuosikausia kehityksessä olleen jatko-osan ilmestyminen on pienoinen ihme, etenkin kun sen julkaisee Electronic Arts. EA:lle on nostettava hattua jatko-osaan panostamisesta, sillä parkouriin keskittynyt ensimmäinen Mirror’s Edge oli yksi ilmestymisvuotensa muistettavimpia pelejä.
Catalyst sijoittuu Glassin dystooppiseen kaupunkiin, jonka puhdas arkkitehtuuri poikkeaa tyystin usein nähdyistä synkistä tulevaisuudenvisioista. Lasin pinta on puhtoinen, rakennukset komeita ja taivas aina pilvetön. Pinnan alla kuitenkin kuplii. Mahtikorporaatiot hallitsevat kansaa rautaisella otteella: jos joku ei mukaudu tiukkoihin sääntöihin, hänet suljetaan rangaistuslaitokseen. Jos sinulla ei ole Glassissa mammonaa tai valtaa, et ole mitään.
Jatko-osa on muodikkaasti avoimen maailman seikkailu. Kaupungissa voi juoksennella alusta asti vapaasti, mutta uusille alueille siirtyminen vaatii usein kättä pidempää. Uudet välineet, kuten heittokoukku, helpottavat ja nopeuttavat liikkumista. Liikkuminen säilyy silti aina kiehtovana, vaarallisena ja ytimeltään yksinkertaisena: väärin ajoitettu kiihdytys, liian aikainen ponnistus tai hätiköity seinäkipitys suistaa juoksijan alas korkeuksista.
Sitten voikin tervehtiä asfalttia.
Have a little Faith
Mirror’s Edgen päähenkilö on Faith, juoksija, jonka toimenkuva koostuu tavaroiden toimittamisesta, varkauksista ja arkaluontoisten tietojen tonkimisesta. Faithin järjestö taiteilee ohuella nuoralla: pikkurötökset eivät tuo tarpeeksi leipää pöytään, liian suuret rikokset herättävät turvallisuusjoukkojen huomion. Etenkin Faithilla on suuria vaikeuksia pysytellä kaidalla tiellä.
Catalystin tarina käynnistyy, kun Faith vapautuu vankilasta. Uutta lainkuuliaisempaa elämää kestää noin kymmenen sekuntia, jonka jälkeen sankaritar juoksee jo tutuilla poluilla. Seepra ei pääse eroon juovistaan, eikä anarkisti irti rikollisista tavoistaan. Kun on kerran maistanut vapaata elämää, paluuta vanhaan ei ole.
Mirror’s Edgen parasta antia on vauhdikas katoilla kiitäminen, uusien reittien etsiminen ja ympäristön tutkiminen. Miten pääsen pilvenpiirtäjän harjalle, kuinka ihmeessä löydän reitin tuollekin tasanteelle? Tarina ja hahmot soittavat taustaviulua, mutta olisi niihin voinut satsata hieman enemmän. Juoni on yhdentekevää taustamelua, tympeä hahmokavalkadi koostuu tylsimyksistä, angstia tihkuvista teineistä ja viisastelijoista. Yhtäkkiä tunsin itseni jälleen yläkouluikäiseksi.
Juoksen, siis olen
Tarina onnistuu rakentamaan komeat puitteet toiminnalle. Lasipalatsit muuttuvat sirpaleisiksi taistelukentiksi, kun Faith pinkoo karkuun tuliaseilla varustautuneita sotilaita. Vatsanpohjasta nipistää, kun neitokainen pinkaisee vauhtiin, kipittää seinää pitkin ja ponnistaa juuri ja juuri riittävän pitkälle. Harha-askel tai huolimaton hyppy pudottaa Faithin lähes poikkeuksetta kuolemaan. Onneksi minulla ei ole korkean paikan kammoa.
Reitinvalinnassa avittaa juoksijan näkö. Reitin punaiseksi maalaava apunäkö on kätevä työkalu, mutta ei tee autuaaksi. Nopeimmat reitit löytää vain kokeilemalla ja tietyissä tehtävissä apunäköä ei saa edes päälle. Harjaantunut juoksija ei apunäköä kaipaa, vaan hahmottaa reitit itse. Tuolta reunalta pääsen ponnistamaan korkeammalle, sitten tarraan putkeen, käännähdän ympäri, hyppään sivulle ja heijaan itseni tankoja pitkin eteenpäin, lopulta laskeudun pehmeästi kuperkeikalla.
Hieman hölmösti Faithin koko liikearsenaali ei ole heti käytössä. Perusliikkeet, kuten kuperkeikka, nopea 180 asteen pyörähdys ja hypynjälkeinen jalkojen ojennus, täytyy ostaa päivityksinä. Faithin liikkuvuus lisääntyy entisestään, kun neiti saa käyttöönsä kiipeilykoukun. Koukun avulla voi singahtaa pilvenpiirtäjältä toiselle tai hilata itsensä ylöspäin. Mikään autuaaksi tekevä kapistus koukku ei ole, sillä sitä voi käyttää vain tietyissä paikoissa. Faith ei ole levottomasti sinne tänne singahteleva Hämähäkkinainen.
Takeltelin alkuun kontrollien kanssa, mutta muutaman tunnin juoksemisen ja hyppelyn jälkeen homma alkoi taas sujua. Kun ohjaus iskostuu lihasmuistiin, Glass muuttuu parkour-temmellyskentäksi. Liike ei lakkaa, flow-tilan myötä avautuu uusi maailma. Muutun Forrest Gumpiksi, jonka on vain pakko juosta, juosta ja juosta. Jouheva, loputon liike on tarpeeksi, en kaipaa muuta palkintoa.
Tossua toisen eteen
Liikkuminen on toteutettu hienosti, taistelun kanssa on vähän niin ja näin. Faith ei pysty enää käyttämään tuliaseita, mikä on ainoa oikea ratkaisu, mutta käsikähmä on hieman kankeaa. Tekoälyä on liian helppo jallittaa nopeilla väistöillä ja nujakoista puuttuu fyysisyys. Napakan potkun jälkeen seinään kompuroiva ja tajuttomaksi lysähtävä vastustaja on lähinnä surkuhupaisa näky. Onneksi tappeleminen on pakollista ani harvoin, yleensä kamppailuista voi kipaista karkuun.
On taisteluissa silti hetkensä. Täyttä vauhtia pinkova sankaritar ei ota luodeista helposti osumaa, joten vauhtiin päästyään Faith pyyhkii vastustajilla lattiaa. Rytmitys toimii pääosin hyvin, sillä mätkintää ei ole annosteltu rasitteeksi asti. Pääjuoni on lyh… tiivis paketti, jonka läpäisee muutaman illan intensiivisellä pelaamisella. Mutta jos harhautuu sivupoluille, kuten tein toistuvasti, seikkailtavaa ja tutkittavaa riittää pitkäksi aikaa.
Glass ei ole valtavan suuri, joten kaupunginosien välillä rampatessa maisemat tulevat tutuiksi. Halutessaan tukikohtien välillä voi pikamatkustaa, mutta juoksin mieluummin. Matkanteko ei muutu puuduttavaksi: muiden pelaajien tekemät radat, aikahaasteet, hankalissa paikoissa sijaitsevat maamerkit ja keräiltävät esineet pitävät juoksijan mielenkiintoa yllä. Keräilykamoja ei ole pakko etsiä erikseen, sillä niihin törmää muutenkin jatkuvasti. Paitsi jos on pakkomielteinen ”gotta catch ’em all” -keräilijä.
Dice yrittää syventää Mirror’s Edgen maailmaa, mutta yritykset jäävät puolivillaisiksi. Kaupungin asukkaista kertovat äänitallenteet, Faithin menneisyyttä avaavat pätkät tai npc-hahmojen selitykset kesken kuriiritehtävän ovat silkkaa melusaastetta. Mitä enemmän selityksiä kuulee, sitä vähemmän maailmaan uppoutuu. Solar Fieldsin vähäeleinen ambient-musiikki sen sijaan rakentaa tunnelmaa mainiosti.
Reunalla – kaunis on maailma
Kaupungin kromi kiiltää komeasti. Puhdaslinjaiset rakennukset näyttävät virheettömiltä, roska ja törky loistavat poissaolollaan, tahratonta värimaailmaa hallitsee valkoinen. Tyyli on täydellisesti linjassa alkuperäisen Mirror’s Edgen kanssa. Valoisa ja puhtoinen Glass suorastaan hehkuu auringossa, värimaailma on rauhallisen hillitty. Valkoisen lisäksi käytetään punaista, oranssia, mustaa, vihreää ja sinistä.
Juoksijoiden, korporaatioiden ja vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen välillä on mielenkiintoinen ristiriita. Faithin kaltaiset juoksijat ovat yhteiskunnan alinta pohjasakkaa, mutta toisaalta pilvenpiirtäjien katoilla kipittävät anarkistit kurkottavat korkeammalle kuin kukaan muu. Kuka kaupunkia oikeasti edes hallitsee?
Yksinkertaisilla valteilla pääsee pitkälle. Mirror’s Edgen liikkuminen on upeaa, katoilla kiitäminen on parhaimmillaan suorastaan terapeuttinen, mielen tyhjentävä kokemus. Haasteratojen reittejä voi hioa lähes loputtomiin, etenkin jos tavoitteena on kohota verkon tuloslistoilla. Ensin pitää keksiä oikea reitti, vasta sitten alkaa todellinen työ. Kymmenys pois sieltä, sadasosa pois täältä – suoritusten hiominen muistuttaa formuloiden aika-ajoja.
Mirror’s Edge Catalyst hoipertelee ajoittain kuilun reunalla, mutta jalka ei lipeä tyhjyyteen. Pohjassa on pitoa juuri ja juuri riittävästi. Läheskään kaikkea potentiaalia ei silti saada puristettua irti. Etenkin tarinan ja hahmojen ohuus harmittaa. Liian harmistunut ei kannata kuitenkaan olla, Catalyst on pohjimmiltaan tarpeeksi aitoa Mirror’s Edgeä.
Kun ympäriltä riisuu pois kaiken turhan, jäljelle jää vain kova ydin. Faith, lasikaupunki ja juoksukengät.
Juokse, tyttö, juokse! Sen sinä parhaiten osaat.
Mirror’s Edge Catalyst
Arvosteltu: Xbox One Saatavilla: PS4, PC
EA Dice/Electronic Arts
Versio: myynti
Ikäraja: 16
81
