Mount & Blade Warband - Äpäräpoika

 

“Kreivi Nirvi, Warband PS4 ilmoittautuu palvelukseen!”
“Helvetin tollo, sinun piti tulla viime lehteen!”
“No täsä mää ny kuitennii oon”

Jos olisin arvostelurobotti, käynnistäisin sen ohjelman, jonka mukaan on hienoa, että myös Pleikka Nelkun pelaajilla on vihdoinkin mahdollisuus tutustua pc-pelien nicheklassikkoon. 
Roboteilla voi korvata vain 99 prosenttia ihmisistä, joten sanonkin, miksi tämä on tehty? 

 

Mitä se on?

Warband on hiekkalaatikkoroolipeli, jossa luodaan ensin sankari ja sitten uraa. Fiktiivistä keskiaikaista kuningaskuntaa kierrellään, palkataan armeijaa ja yritetään pitää se rahassa ja ruoassa. 
Warbandin yksinpeli on keskiaika, karua ja lohdutonta. Kaupungit ja kylät ovat kuin ruton jäljiltä, niiden kaduilla käppäilee minimaalisesti kauppiaita ja muita NPC-retkuja, joilta saa yksinkertaisia tehtäviä.
Yksinpelin sielu ovat taistelut, joihon pleikallakin osallistuu parhaimmillaan pari sataa uljasta soturia tai likaista talonpoikaa. Mukana on myös ratsuväki.
Warbandin keskiaikainen taistelu on aika pitkälle alan standardi. Se perustuu siihen, että aseiden lyöntisuuntaa voi vaihdella, eli miekka voi iskeä ylhäältä, vasemmalta, oikealta tai pistona. Myös torjunnoissa on suunta mukana, joskin sen saa automatisoitua.
Pleikkaversiossa lyöntisuuntaa määrätään samalla tatilla, jolla liikutetaan kameraa, ja arvosteluissa tämä on nähty hirveänä ongelmana. Yksinpelissä vielä pärjäsin, mutta kun moninpelissä on hermo pinnassa, lähitaistelusta ei tullut oikein mitään. Lyönnit lähtivät melko oikein, koska suunnan anto vaatii minimaalisen näpäyksen. Suurempi ongelma oli että kiihtyneenä painelin tattia, zoomi muuttui joten yleensä olin taistelussa pihalla kuin Monacon armeija. Ei ihme että iso osa pelaajista vain ammuskeli jousella, se sujuu padillakin melko hyvin. 
Kalibrointimielessä kokeilin pc-versiota, ja oli kuin eri peliä olisin pelannut. Taistelu sujui niin kuin piti, ja jousella tähtääminen on jokseenkin kymmenen kertaa sujuvampaa. Kontrollit olisi pitänyt säveltää padille ihan jollain muulla kuin pc:n matkintalibretolla.

 

Mitä se ei ole?

Tarpeeksi monta on suhteellinen käsite, koska PS4-Warband mahdollistaa vain 64 pelaajan nettitaistot, mikä on tosi outoa, koska pelissä näyttäisi olevan Taleworldin ylläpitämät dedikoidut serverit. Uusissa konsoleissa on tarpeeksi tehoa ja muistia, että luulisi niiden pystyvän samaan kuin pc alkuvuonna 2010.
Toinen ongelma on, että konsoliversiossa modit on mestattu, niitä ei ole eikä tule. Warbandissa kun peruspelin viehätys ei välttämättä kauaa kestä, mutta sen modimaailma on uskomaton. Väitän, että sellaista muinaissotaa ei olekaan josta ei olisi Warbandattu. Tärkeimmät ovat erinomainen, edelleen ohittamaton Napoleonic Wars sekä pysyvän pelimaailman rakentava cRPG, joka tosin on itsenäistynyt omaksi pelikseen Of Kings And Men.
Eli PS4:n Warband on käytännössä vain varjo pc-versiosta. Se kehuu kyllä parannetulla grafiikalla, mikä on mahdollista, mutta ei se silti näytä yhtään PS4:n speksien ja pelaajaodotusten tasoiselta. 
Kun täysin ylivoimaista, jopa vanhoilla pc-koneilla pyörivää Warbandia saa joka alesta parilla roposella, konsoliversiossa ei ole mitään järkeä.

 

Mount & Blade Warband

Arvosteltu: PS4 
Saatavilla: Xbox One (ja pc)
Taleworlds
Moninpeli: 2-64
Ikäraja: 16

60