Tuskin lienen ainoa pelimies (tai -henkilö), jolta on kysytty, mitä hyötyä on tietokoneella pelaamisesta.
Klassisista klassisimmat vastaukset ovat tietysti "ne kehittävät reaktionopeutta", joka periytyy jo ensimmäisten rupukonsoleiden aikakaudelta, ja "ne kehittävät englanninkielentaitoa", joka on vähän uudempi. Miten "insert disc 2 in any drive" sitten kelpaa kansainväliseen kommunikointiin onkin toinen juttu.
Joka tapauksessa kysymyksen onneton kohde yleensä alkaa tosissaan miettiä jonkinnäköistä hyötynäkökulmaa ja päätyy vaikka selittämään, että lentosimulaattoreilla oppii lentämään, mikä on älyttömän hyödyllistä, jos Kanarian-lennolla ohjaaja yhtäkkiä suoristaa koipensa. Tai "minä pelaan Civilizationia, koska siitä oppii historiaa."
Yleensä ottaen koko kysymys pelaamisen hyödyllisyydestä on täysin turha. TV:tä katsotaan koska se on hauskaa, muovimalleja rakennetaan koska se hauskaa, villapaitoja kudotaan koska se on hauskaa, ja tietokoneella pelataan koska se on hauskaa.
Eihän kukaan tuijota Toni Niemisen mäkihyppelyä oppiakseen aerodynamiikkaa tai Dallasia amerikkalaisen yritysmaailman analyysina. TV:n katsominen on passiivista ruuduntuijotusta, kun taas pelaaminen on sentään aktiivista ruuduntuijotusta. Mitäs siitä, jos siinä pyöriikin vain motorisia taitoja vaativia nobrainereita, ajan kuluessa vaaleanpunaisten aivosolujen kiihottaminen alkaa kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän.
Missä viipyy tutkimus?
Ottaen huomioon kuinka äärettömän typeristä ja yhdentekevistä asioista välillä akateemisia väitöskirjoja laaditaan, on ihme, ettei tietokonepelaamisen psyykkisistä vaikutuksista ole tehty tutkimusta. Ehkäpä siinä paljastuisi pelaamisen olevan vaaraton tapa valjastaa väkivaltavietti, pelaamisen rentouttava vaikutus, monimutkaisten syy-seuraussuhteiden analysointikyvyn kehittyminen tai jotain muuta raflaavaa, jolla bittiviihteen saisi olemaan "se juttu".
Tai sitten paljastuu huumeisiin verrattavan riippuvuussuhteen syntyminen, todellisuudentajun menetys, väkivaltaisen käyttäytymisen kasvu tai jotain muuta vähemmän positiivista, mutta ainakin "kakaroiden hommaa" -leimasta päästäisiin eroon. Ehkä kuitenkin "Alkoholiyhdisteitä sisältävien lasiastioiden suljinosien tiukkuus ja Oparin aarteet" on sosiaalipoliittisesti merkittävämpi aihe.
On siitä hyötyä...
Pelaamisen hyödyn perusteita kuitenkin vaaditaan, kun yritetään saada perheen taloudellisesta resursseista vastaavat yksiköt hyväksymään uutta konetta tai sen peliä koskeva investointiehdotus. Joten yritetäänpä miettiä pari tepsivää.
Jos vaikka perheenpää kulkee edestakaisin ja hokee "pian ne taas tunkevat itärajan yli, (kirosana)", niin kannattaa huomauttaa Yhdysvaltain entisen presidentin Ronald Reaganin pitäneen pelaamista erinomaisena kotisotilaskoulutuksena, ja myös huomauttaa kenraali Norman Schwarzkopfin Nintendosta tyyliin "pystyäkseni paremmin puolustamaan Isänmaatamme tarvitsen ehdottomasti Megablast IV:n".
Entäs "Lucasfilmin/Sierran uusin seikkailupeli suorastaan pakottaa minut kasvattamaan kieltämättä retuperällä olevaa englantiani". Näin kököillä selityksillä tuskin saa kuitenkaan muuta kuin selkäänsä.
On siitä hyötyä!
Jos pelaamisesta on hampaat irvestä jotain hyötyä revittävä, niin eiköhän suurin etu ole tietokonepelon voittaminen. Varsinkin vanhempi väestönosa, tietokoneen ilmestyessä työpaikalle, ärisee, paljastaa hampaansa ja nuuhkii konetta kaukaa. Tietokonetta pidetään jonkinlaisena jumalan vasempana kätenä, itsenäiseen elämään pystyvänä hirviönä joka yön pimeydessä vähentää työpaikkoja ja aiheuttaa hämminkiä.
Lapsuutensa tietokoneiden kanssa pelannut tuskin enää pelkää tai edes jaksaa kunnioittaa tietokonetta: se on mötti, joka tekee niin kuin minä määräilen. Eipä mene enää Veroviraston tietokoneen niskoille sysätyt munaukset läpi.
Eivätkä tietokoneet tulevaisuudessa mihinkään häviä, päinvastoin. Siksipä suorista ryhtisi, kehitä silmiisi sopiva hehku ja siteeraa Trip Hawkinsia, Electronic Artsin nokkamiestä: "Kun lapset keskittyvät ja eläytyvät videopeliin ovat aikuiset huolissaan. Kun aikuiset löhöävät, katselevat ympärilleen ja vaeltelevat jääkaapille TV:n äärestä pidetään sitä normaalina." Niin että saanko ostaa Monkey Islandin?
Lopun elämänopetuksena kerrottakoon, että piehnä poikana äitini (vaikka sen jyrkästi kieltääkin) sanoi: "Lopeta se typerä pelaaminen ja tee läksyt, tai et ikinä pääse töihin." Olen aika varma, että myös Markku Kivekkään äiti on todennut jotain samansuuntaista, kun pikku-Markku on Aku Ankkojen parissa aikaansa viettänyt...
