Uusia pelejä voi ostaa marketin sijaan olohuoneen uumenista. Polttoaineen ja hermojen lisäksi säästyy myös hyllymetrejä, sillä pelien digitaaliset kopiot ovat olemassa vain ykkösinä ja nollina konsoleiden sisuksissa.
Digitaalisesti jaeltavat latauspelit ovat vallanneet tukevan jalansijan pelimyynnistä, ja tarjonta kasvaa jatkuvalla syötöllä. Koko kolmen nykykonsolin koplalla on omat verkkokauppansa, joissa oravannahoistaan pääsee eroon parilla klikkauksella.
Toistaiseksi yksikään konsolivalmistaja ei myy ihan uusia normipelejä verkossa, ne pitää edelleen hakea kaupasta. Kokonaisten pelien lisäksi verkossa kaupataan laajennuksia levyjulkaisuihin sekä ilmaisia kokeiluversioita eli demoja. Xboxille voi lisäksi vuokrata elokuvia, PS3:n vastaava palvelu avautuu tänä syksynä.
Ostaminen on todella helppoa, jos omistaa luottokortin. Kortiton joutuu ostamaan latauslipukkeen kivijalkakaupasta, joten samalla reissulla voisi ostaa pelinsä hyllystä.
Xbox Live Marketplace
Pioneeri
Microsoftin portaali on konsoliverkkokauppojen pioneeri. Vanhalla Xboxilla debytoinut Live nousi Xbox 360:n julkaisun jälkeen kovaan suosioon, ja palvelun vanavedessä myös kilpailijat julkaisivat omat versionsa nettimyymälöistä. Aktiivisia Live-käyttäjiä on viimeisimpien tietojen mukaan yli 23 miljoonaa ja luku kasvaa jatkuvasti.
Livestä löytyy pelien kokeiluversioita, laajennusosia, alkuperäisen Xboxin pelien uudelleenjulkaisuja sekä pelkästään ladattavina versioina kaupattavia Live Arcade -pelejä. Pelitarjonnassa on jotain jokaiseen pelimakuun ja Live integroituu hienosti Xboxin käyttöliittymään.
Kun konsoli on yhteydessä verkkoon, mainokset uusista pelijulkaisuista pamahtavat suoraan päänäytölle ja taas köyhän rahat löytävät kohteensa. Pelien lisäksi Livessä toimii myös elokuvavuokraamo, mutta ladattavista vuokraleffoista puuttuu ainakin toistaiseksi suomalaiset tekstitykset.
Livessä on kahdenlaisia käyttäjiä. Porvarit omistavat maksullisen kultatilin ja kakkosluokan kansalaiset tyytyvät ilmaiseen hopeatiliin. Kultakerholaiset saavat tietyt julkaisut ja nimettyjen pelien kokeiluversiot ennen hopeamiehiä, mutta katkerin lokerointi on tehty verkkopeliin. Herrahissi pelaa keskenään netissä, kun kakkosluokka kärvistelee yksinään. Xbox Liven nettipelistä pitää maksaa kuukausimaksua.
Liven kultajäsenyys kustantaa noin 60 euroa vuodessa, mikäli koko roskan pulittaa kerralla. Kolmen kuukauden pätkissä jäsenyys kustantaa paikasta riippuen noin 20 euroa ja kuukausierissä maksettuna kultatilille kertyy hintaa kahdeksan egeä kuussa. Palveluun on luvassa marraskuussa muutaman euron hinnankorotus, mutta tämä koskee toistaiseksi vain jenkkejä, kanukkeja, brittejä ja meksikaaneja. Koska kyseessä on Microsoft, ei liene kuin ajan kysymys, milloin hinnankorotukset tulevat euroalueiden riemuksi.
Ostokset maksetaan hämäävillä Microsoft-pisteillä. Abstrakti pistevaluutta alentaa ostoskynnystä hämärtämällä summat leikkirahaksi, jota jää aina vähän varastoon. Tuhannen pisteen nivaskan saa noin kymmenen euron hintaan, pelien keskihinnan vaihtelee 800–1200 pisteen välimaastossa.
Palvelun käyttöönotto on helppoa. Rekisteröinnin yhteydessä tilille voidaan liittää luottokortti, jolta veloitetaan verkko-ostokset. Myös Visa Electron kelpaa maksuvälineeksi. Hintaherkät voivat hankkia pisteitä Microsoft Xbox 360 Live Points -latauslipukkeiden muodossa. Muutamista nettikaupoista pisteitä irtoaa hieman edullisemmalla hinnalla Liveen verrattuna, mutta muutaman euron säästön eteen on nähtävä hieman vaivaa. Ostettavien läpysköjen koodijonot näpytellään Liveen ja tämän jälkeen pisteet kilahtavat tilille käytettäväksi.
Live on kokonaisuutena todella helppokäyttöinen. Sujuva käyttöliittymä helpottaa ostosten tekemistä, mutta hakutoiminnot saisivat sisältää myös vapaan tekstihaun. Nyt pelattavaa voi hakea aakkos- tai genrejärjestyksessä. Etsimänsä löytää yleensä muutamassa minuutissa, ellei ole jo aloitusruudussa langennut Liven suosittelemiin ansoihin.
Liveä voi käyttää myös PC:llä osoitteessa www.xboxlive.com, jolloin käyttöliittymä paranee edelleen. Ostoksen lataaminen alkaa heti, kun Xboxin panee päälle.
Kilpailijat tarjoavat pelipalveluiden ohella myös mahdollisuutta nettiselailuun, mutta Live on tehty alusta saakka pelkästään pelaamiseen. Koska moninpeli on maksullinen ominaisuus, peliseura on verrattain peelovapaata. Häiriköitäkin löytyy, mutta nämä sankarit ovat onneksi vähemmistössä. Ladattavan lisäryönän suhteen Live on kolmikon kirkkain tähti, mutta vain puolen magnitudin mitalla.
Wii Shop Channel
Nostalgiaa
Nintendon Wii Shop Channel -verkkokauppa ratsastaa nostalgian voimalla. Konsolille tehdyt uudet Wiiware-latauspelit ovat kilpasiskoihin verrattuna vähemmistössä, mutta retrovaarien rakastamaa klassikkokamaa palvelussa on enemmän kuin riittävästi. Virtual Console -nimikkeillä julkaistut Nintendo-klassikot ovat Wiin verkkokaupan parasta antia.
Kerran ostetut pelit pysyvät omistuksessa, sillä ne voi ladata ilmaiseksi yhä uudelleen, jos joutuu raivaamaan Wiin muistiin lisää tilaa. Pelit voi myös jemmata Wiin muistikortille, mikäli laitteen sisäinen muisti käy liian ahtaaksi. Nämä ratkaisut tarjoavat pientä balsamia tilarajoitteiden raapimiin haavaumiin.
Myös Wiillä ostokset maksetaan pisteiksi naamioidun lumevaluutan voimalla. Fyrkkaa saa tuhannen pisteen nipuissa ja ostokset voi pulittaa luottokortilla verkkoon tai ostaa kivijalkakaupasta Nintendo Points Card -pistepaketteina. Tuhat Wii-pistettä kustantaa kymmenkunta euroa ja pelit maksavat pääsääntöisesti 500–1000 pongoa.
Kauppapaikan käyttö vaatii tunnuksen luonnin konsolille ja kurantin ohjelmistoversion. Wii päivittää käyttöjärjestelmänsä automaattisesti, kunhan laite on yhteydessä verkkoon. Ostoksiin tarvittavia Wii-pisteitä voi ostaa luottokortilla, mutta ärsyttävästi kortin numeron joutuu nakuttelemaan joka ikinen kerta uudelleen.
Moninpeli on Wiillä ilmaista, mutta suurin osa verkkopeleistä vaatii toimiakseen ystäväkoodien käyttämistä. Käyttäjät erotellaan toisistaan pitkien numerolitanioiden perusteella ja yhteiset pelihetket vaativat koodihirviöiden vaihtamista keskenään.
Shopping Channelin käyttö on helppoa, ja kaikki tarvittava löytyy Wiimotella osoittelemalla. Uutuustarjonnan laatu ja määrä häviää kirkkain lukemin Microsoftin verkkokaupalle, mutta virtuaalikonsolin klassikot ovat sellaista yksinoikeuskamaa, josta kilpailijat näkevät vain märkiä unia. Retromies osaa arvostaa menneiden vuosikymmenien Zeldoja, Super Marioita, Metroideja ja muita legendoja, mutta nuoremmilta polvilta palikkagrafiikan ihanuudet saattavat mennä viuhuen ohitse.
Playstation Store
Plop plop plussaa
Kolmospleikkarin verkkokauppa on lähes suora kopio Livestä, saavutuksineen kaikkineen. Erona tosin on, että moninpeli on ilmaista. Tulevaisuus uhkasi tuoda mukanaan kuukausiveloitteisen moninpelitilin Xboxin tapaan, mutta pleikkadudexien nostattama älämölö on pitänyt ainakin toistaiseksi verkkopelit myös karvalakkikäyttäjien sirkushuvina.
Huhut maksullisesta Playstation Plus -tilistä realisoituivat todellisuudeksi kuluvan vuoden kesäkuussa, mutta Sony lähtee kisaamaan käyttäjien sieluista hieman eri tavalla kuin Microsoft. Plussapallot pääsevät osallistumaan pelien betatesteihin ja saavat pelidemot sekä latausjulkaisut rahvasta aikaisemmin.
50 euroa vuodessa tai 15 euroa kuukaudessa kustantava Plus-tili tarjoaa käyttäjilleen ”ilmaisia” ja tarjoushintaisia pelejä, mutta eliitin määrä on vielä varsin vaatimaton. Plussatilin ongelma on, että käyttäjä ei voi vaikuttaa kuukausibonuksiinsa vaan Sony sanelee, mitä pelejä missäkin kuussa jaetaan. Ilman plussatiliäkin pääsee PS3-nettipeleihin, joten tilin hankkiminen ei ole Liven tavoin puolipakollista.
Latauspelien, laajennusten ja kokeiluversioiden ohella Sonyn verkkokaupasta voi ostaa ykkös-Pleikkarin klassikoita, jotka toimivat ison konsolin lisäksi myös PSP:n ruudulla. Houkuttelevasti hinnoitellut klassikkopelit ovat oiva tapa kukkaron keventämiseen.
PSP:n pelit voi ladata Pleikkarille ennen siirtoa pikkukaverin sisuksiin. Koska uusimmassa pikku-Pleikkarissa ei ole lainkaan levyasemaa, käsikonsolitavaraa on verkkokaupassa enemmän kuin riittävästi. Hinnat ovat tosin samalla tasolla hyllyversioiden kanssa, joten peleistä kannattaa varautua pulittamaan sievoisia summia. Lisäksi verkkopalvelusta löytyy muutaman euron hintaisia PSP Minis -pelejä, joiden avulla ärsyttävän pikkupelinälän ajaa tiehensä hetkeksi.
PSN eroaa kilpailijoistaan maksutavoilla. Hämäävien pisteiden sijaan Sony puhuu asioista niiden oikeilla nimillä, sillä pleikkamiehet maksavat ostoksensa oikeilla euroilla. Kun tuotteet maksavat abstraktien pisteiden sijaan oikeaa rahaa, kulutusvimmaa on hieman helpompi hillitä.
Koska kauppa käyttää oikeaa rahaa, nettiostokset vaativat pankkikortin. Verkkokauppaan on saatavilla lahjakortteja, mutta en ole lappuihin Suomenmaalla vielä törmännyt. Ostoksille pyhitetyn tilin tehtailuun menee muutama minuutti ja ostaminen on konsolimaisen helppoa. Ensimmäiseksi virtuaalilompakkoon siirretään haluttu määrä rahaa, sen jälkeen kukkaro imetään tyhjäksi nimikkeitä naksuttelemalla.
PC-puolella digijakelu eroaa konsoleista kaikessa muussa paitsi siinä, että rahalla saa pelejä netistä. Konsoleiden tulevaisuus on PC:llä täyttä arkipäivää.
PC-pelaamisessa digijakelu ei jää pikkupeleihin ja DLC-sisältöön, vaan se koskee kaikkea aina uusimpia megahittejä myöten. PC-peleistä myydään arvioiden mukaan 45–55 prosenttia suoraan verkkolatauksina, ja suunta on vahvasti nousujohteinen. Laitteenvalmistajan hallitseman jakelukanavan asemasta toimijoita on kymmeniä, ehkä satoja. Osa on niitä ainoaa peliään netissä myyviä indiekehittäjiä, osa pelifirmojen omia (ja yllättävän ankeita) nettikauppoja, mutta kärjestä löytyvät alan suunnannäyttäjät. PC:lle on myös versio Xbox Livestä, Microsoftin ikioma Games for Windows Live, mutta sen suosio kauppapaikkana on lähellä nollaa. PC:llä moninpelaamisesta ei tarvitse maksaa.
Luottokortilla maksaminen on turvallista. Pelko siitä, että digijakelija menee konkurssiin ja pelit menevät mukana, on äärimmäisen vähäinen, ja digijakelijat ovat (omien sanojensa mukaan) varautuneet siihen. Ainoa oikea riski digijakelussa on se, että tyhmyyksissään vuotaa tunnuksensa jollekulle.
Pelejä ei voi myydä eteenpäin ja vaikka ne eivät enää vaadi romppua asemaan, usein pelin pitää varmistaa käyttöoikeutensa netin kautta.
Steam
www.steam.com
Digitaalisen PC-jakelun jättiläinen on Steam, jonka perusti jo vuonna 2002 muun muassa Half-Lifen julkaissut Valve. Steam on roolimalli, jonka pelivalikoima on valtava, ja lisää tulee kiihtyvällä vauhdilla. Arvioiden mukaan Steamin osuus digijakelukakusta on häkellyttävät 70 prosenttia. Uusin aluevaltaus on Mac-pelit.
Steam on ilmainen palvelu, joka vaatii oman asiakasohjelman. Steam on hyvin samantapainen kuin Xbox Live, eli pelimyynnin lisäksi se on ilmainen moninpeliportaali, se tarjoaa peleihin achievementit sekä yhteisöpalvelut. Nykyään Steam on myös eräänlainen kopiosuojaus, minkä takia yhä useampi kaupasta ostettu peli vaatii Steamin. Hyvä esimerkki on tuore Civilization V. Jos levy vaurioituu, se ei haittaa, koska bonuksena pelin voi jatkossa ladata verkosta.
Steam tekee PC-pelaamisesta helppoa: se asentaa pelit automaattisesti ja myös päivittää ne uusimpiin versioihin automaattisesti. Jos peli jostain syystä ei toimi, Steamin pelikohtaisilta keskustelualueilta löytyy vastaus melkein aina. Jos nettiyhteys on poikki, asennettuja pelejä voi silti pelata.
Ostokset maksetaan oikealla rahalla, luottokorteilla tai PayPal-tilillä. Jälleenmyyjien ansiosta upouudet pelit maksavat Steamissa ohjehinnan, joka on usein korkeampi kuin kaupasta haettavan version. Kun peli vanhenee hieman, kuvio muuttuu rajusti.
Steam tutkii pelien hinnoittelua, mikä näkyy jatkuvina lyhyinä supererikoistarjouksina, alekampanjoina sun muina. Nyt loppuvuonna Steamissa järjestetään taas perinteinen alennusmyynti päivittäin vaihtuvin tarjouksin. Pelejä lähtee parhaimmillaan parin euron pilkkahintaan, eikä mitään höttöä, vaan sellaista pikkaisen vanhempaa hittipeliä. Steamin aleista saa yhden pelin hinnalla ostettua noin vuodeksi pelattavaa, oma saldo viime alessa oli yli 20 peliä. Steamin alet käännyttävät massoittain pelaajia digijakeluun.
Ostaminen on petollisen helppoa. Ensimmäisellä kerralla syötetään luottokortin tiedot, jatkossa ei vaadita edes turvakoodia, vaan ostaminen on jopa liiankin helppoa. Raha kirstuun kilahtaa, peli listalle vilahtaa.
Steamin typerin ominaisuus on se, että pelit asennetaan aina samalle kiintolevylle tai sen osiolle, mihin Steamin asiakasohjelma on asennettu. Sitä ei siis kannata asentaa ahtaalle C-systeemilevylle/osiolle, vaan sille teratavun käyttökiintolevylle.
Gamersgate
www.gamersgate.com
Ruotsalaisen Paradoxin operoima Gamersgate on jatkuvasti kasvava digijakelukauppa. Paradoxin omien pelien lisäksi valikoimasta löytyy varsin kattava, mutta ei Steamin luokkaa oleva valikoima muidenkin julkaisijoiden pelejä. Gamersgatessa on paljon pelejä ja julkaisijoita, joita Steamissa ei ole, joten se sopii mainiosti rinnakkaispalveluksi.
Päinvastoin kuin Steam, Gamersgate toimii normiselaimella. Ostetut pelit imuroidaan pikku latausohjelmalla, ne saa asentaa minne haluaa ja kopiosuojaus on perinteinen sarjanumero. Ainoa pikku miinus on se, ettei asennettuja pelejä päivitetä automaattisesti.
Myös Gamersgate harrastaa alennusmyyntejä ja lisäksi palkitsee kanta-asiakkaita. Ostoksista jaetaan bonuspisteitä, joita voi käyttää rahan tavoin. Suomalaisen kannalta Gamersgate saa lisäarvoa siitä, että muiden maksutapojen lisäksi ostokset voi maksaa myös Nordean verkkopankissa.
Good Old Games
www.gog.com
Vanhoja peliklassikoita myy moni, mutta yksi tekee sen parhaiten. Good Old Games tarjoilee männävuosien peliklassikoita halvalla, kaikki mahdolliset suojaukset poistettuina. Pelit on myös muokattu niin, että ne toimivat heittämällä nykykoneissa. Lisäbonuksena peleihin saa kaikkea ilmaista lisäkilkettä digimanuaalista ja soundtrackista avatarkuviin. GoG toimii nettiselaimella.
Suuri osa GoGin peliklassikoista on sitä itseään, paloja parasta pelihistoriaa. Pelit pyörivät ketterästi sekä wanhemmissa koneissa että kannettavissa.
PopCap
www.popcap.com
Klassisempaa latailulinjaa edustaa PopCap, joka on vastuussa lukuisista sellaisista taukopelityyppisistä ajansyöjistä kuten Plants vs Zombies, Peggle, Zuma ja tietysti pääpiru itse, Bejeweled. Luomalla Passport-tilin saa alennuksia, bonuksia ja ennen kaikkea listan ostamistaan peleistä helppoa uudelleen asennusta varten.
Suorat pankkisiirrot nettikauppoihin ovat toistaiseksi ääriharvinaisia.
Yleisin tapa maksaa on aikuisten luottokortti, käytännössä siis Visa tai Mastercard, myös Electron yleensä kelpaa. Luottokorttimaksamisessa voi eteen tulla muutama ongelma tai outous. Jos kysytään myöntämispäivää, jota Suomessa ei käytetä, kohta jätetään tyhjäksi. CVV- tai security-koodilla tarkoitetaan kortin takaa löytyvää kolminumeroista lukua. Skandien kanssa voi tulla ongelmia, yleisin ratkaisu on poistaa pilkut, eli Örkki Hämäläisestä tulee Orkki Hamalainen. Jollei se toimi, otetaan yhteys asiakaspalveluun.
Luottokortittomuus on hidaste, muttei este. PayPal (www.paypal.com) on maksunvälittäjä, joka alunperin mahdollisti turvalliset luottokorttimaksut kahden yksityishenkilön välillä. eBayn ostaessa PayPalin systeemi on laajentunut maailmanlaajuiseksi yleispäteväksi maksujärjestelmävaihtoehdoksi. Maksajalle PayPal on ilmainen. Luottokortitonkin voi käyttää PayPal-tiliä siirtämällä siihen rahaa suoraan kotopankista. Koska rahan siirtyminen vaatii 2–3 päivää, ostot vaativat ennakointia.
