Tuomion varjo kohoaa PC-pelien ylle! Ken näihin uusiin peleihin katsahtaa, kuulee loitsun "Tekken tekken virtua fighter, oh my brains feel so much lighter!" eikä enää ikinä koske Kunnon Tietokonepeleihin.
Pelikonsoleistahan tietysti on kysymys. Meillä tietokonepelaajilla on paha tapa katsoa pelikonsoleita alaspäin ja puhahdella jotain lapsille tarkoitetusta pelleilystä. Vähän samalla tavalla kuin tietokoneammattilaiset ja taitavat TV-toimittajat suhtautuvat meihin tietokonepelaajiin.
8-bittiset matolaatikot olivat leluja, mutta uudet megakonsolit pystyvät temppuihin, joita PC ei vielä osaa. Ja vaikka osaisikin, niin konsolit maksavat vain murto-osan. Mutta varmastihan ainakin pelit ovat lapsellista töhkää? Totta. Kukaan normaali PC-pelaaja ei mistään rallipeleistä, urheilupeleistä, notkeista ammuskelupeleistä tai beat'em upeista välitä. Ainakaan konsolilla ei pääse internettiin! Ei pääse ei, mikä sekin on tavattoman hyvä.
Itse en ole pahemmin kiinnostunut sen enempää konsoleista kuin niiden tarjoamista peleistäkään (puffi: Steel Panthers oli vuoden -95 huippuja!), eikä äsyttävän saarnani pointti suinkaan ole "juokseos kauppaan ja ostaos konsoli hipihipi", vaan se, että konsolit ovat vakavasti otettava vaihtoehto, ja kuuluvat osana samaan genreen kuin tietokonepelaaminenkin.
Kai muuten olette huomanneet, kuinka ovelasti superkonsoleita myydään tietokonepelaajille sopivalla tekniikalla? Kunnon insinörtithän osaavat ulkoa koneensa teknisen suorituskyvyn, ja FPS:llä brassailu on olennainen osa pelaamisen sosiaalista puolta. Niinpä mainokset sen sijaan, että klassisesti keskityttäisiin upeiden pelien massiiviseen grafiikkaan ja ääneen, jota kuuntelemaan enkelikuorotkin tekevät bussimatkoja, vetävätkin esiin kiljoonat RISC-prosessorit, joiden ansiosta vehje osaa päivittää 18 miljoona polygonia 1024 värillä ja keittää kahvia ilman että FPS:t tippuvat alle 50:n. Ja pelikuvat ovat jossain pikku suttuna.
Strike One
Keskustelu siitä, pitäisikö Pelit-lehden käsitellä konsoleita on riehunut pitkään. PlayStationista muodostui kylläkonsojen muurinmurtaja, jolla meille todisteltiin jokseenkin samat asiat joista tuolla jauhoin. Asiaa käsiteltiin vuoden viimeisessä avustajakokouksessa.
Siksipä monien toive toteutuu ja Pelit-lehti ottaa Playstationin sivuilleen!!! Paitsi ettei Sega Saturniakaan voi syrjiä, joten sekin otetaan kyytiin. Ja Atari Jaguar. Ja se Nintendon tuleva ihmevehjekin vielä... Voih! Mihin tämä kaikki mahtuu? Sivumäärää eivät konsolit kasvata, mutta kyllä ne mukaan mahtuvat, kun tehdään sellaisia kivoja parin palstan -- puolen sivun peliarvosteluja! Paitsi jos on tosi hyvä ja monipuolinen peli, voi sille koko sivunkin uhrata. Sen ainokaisen kuvankin voi noukkia internetistä.
Eli ei kannata. Pelit-lehdestä tulisi näennäisesti monipuolinen tilkkutäkki, jonka lyhyet huitaisut tuskin tyydyttäisivät sen enempää konsoli- kuin tietokonepelaajiakaan.
Strike Two
Entäpä optio kaksi, eli vaikka aukeama (ehkä jopa kaksi) konsoliasiaa? Tuollainen pikku aukeama ei varmasti ketään haittaa, eihän?
Miksi tuollainen pikku tihru pitäisi sitten tehdä? Päädytään samaan kuin edellisessä optiossa: lyhyisiin, pintapuoliseen hutaisuihin, joita (voin kokemuksesta kertoa) on aika masentavaa pitemmän päälle tehdä, ja joihin kukaan ei pitemmän päälle ole tyytyväinen. Jopa alun perin aukeamaa kannattaneet alkaisivat pian vaatia, että Mortal Mariolandin kaltainen, kaksi pelityyppiä ja ideologiaa yhdistävä vallankumouksellinen peli ansaitsee toki enemmän kuin kahden kappaleen arvostelun paketin takaa skannatulla kuvalla. Ja siinä he olisivat harvinaisen oikeassa.
Suutarit pysyköön lestissään, me pysymme tietokonepeleissä, eli käytännössä PC-peleissä, Amigan uudesta noususta kun ei voi oikein puhua. Ei se silti tarkoita, että joudumme kirjoittamaan verellä nimemme pergamenttiin, jossa sitoudumme kirjoittamaan vain PC-peleistä. Kun ihme-Nipa tulee, me varmaan kirjoitamme siitä. Kun törmäämme johonkin tietokonepelien ulkopuoliseen hauskaan vaikka tyyliin Megazone ja paintball, nekin käsitellään mikäli siltä tuntuu. Maailmassa on rajoituksia ilmankin että niitä täytyy itse keksiä lisää.
Valoa tunnelin päässä
Maailma on kuitenkin lehtiä täynnä, ja varsinkin ulkomaisia konsolilehtiä. Kotimaista optiota haluavat voivat painostaa sisarjulkaisuamme, Suomen monipuolisinta mikrolehteä, jolla on aikaisemminkin ollut konsolisivu, ja vaikka Super Power onkin yhteispohjoismainen lehti, on sillä ainakin tekniset valmiudet (eli kuvat) tehdä täysin kotimainenkin tuote.
Jos konsolit nyt poikkeuksellisesti menestyvät Suomessa, ensi kertaa sitten 8-bittisen Nintendon, niin kyllä joku tajuaa niille lehdenkin perustaa, vaikka Suomessa systeemin pyörät jäyhästi pyörivätkin. Tilanteen kyttääjien joukosta löytyy luonnollisesti Pelit-lehtikin: vain houkka lepää laakereillaan kilpailijoiden touhua automaattisesti naureskellen.
Jos joku muuten ihmettelee, miksi konsoleista ja lehden linjasta kirjoittelen minä eikä looginen valinta eli päätoimittajamme, se johtuu siitä, että asia on monestakin syystä lähellä sydäntäni.
Eikä siitäkään haittaa ollut, että kun tämä palsta oli valmis, koko toimitus pääsi joulu"lomalle", ja Wallun mielestä hänelle oli yksi lysti, onko sivulla minun tekstiäni vai minun hampaani. I'm writing, massah, I'm writing!
