Tuomas Honkala on Pelit-lehden uutistoimittaja, joka on erikoistunut uutissisältöjohtamisen ohella populaarikulttuuriin ja Pelit.fi-portaalissa trollaamiseen. Tuomaksen suosikkisikari on Padron Anniversary 1926, jonka kanssa hän nauttii gangsteriräpäyttäjienkin suosiman Courvoisier L'Esprit Decanterin aromeista.
* * * * *
Pelitähdet näet, kun katsot lehtiin eilisiin.
Pelialan silmäätekevät ovat pelaavalle rahvaalle tuttuja usein vain niminä marmoritaululla. Keitä nämä pelisuunnittelijat, ohjelmoijanerot ja peli-auteurit oikeastaan ovat? Millaisia he ovat ihmisinä? Aiheellisia kysymyksiä, joihin pelaavalla kansalla on mielestäni oikeus saada vastauksia.
Siinä missä Ilta-Sanomilla on Rita Tainola, Pelit-lehdellä on minut. Uin pelialan suihkuseurapiireissä kuin eksoottinen kala Linnanmäen Sea Life -akvaariossa. Sen sijaan, että sinä, arvoisa lukijani, joutuisit odottamaan muistelmateostani, paljastan pelivaikuttajien todelliset karvat tällä nimenomaisella juorupalstalla.
Tämä on peliteollisuuden Kuka kukin on. Check it out, yo!
Hyvät, pahat ja rumat
Pelintekijät voi karkeasti ottaen jakaa neljään ryhmään: raketti-insinööreihin, artisteihin, dudeksiin ja miljonäärijusseihin. Monipuolisimmat ja tunnetuimmat tekijät pelaavat usein kaksoishahmoluokalla, esimerkiksi raketti-insinööri-artistia tai miljonäärijussi-dudesta.
Raketti-insinöörit ovat pelialan peruskauraa. Tunnusmerkkejä ovat epämuodikkaan paksut silmälasit ja huonosti istuvat, väärältä vuosikymmeneltä peräisin olevat vaatteet. Insinöörit suhtautuvat julkisiin esiintymisiin kuin työhön eivätkä erityisemmin tunnu nauttivan lehdistön kanssa veljeilystä.
Artistit ottavat itsensä vähintään yhtä vakavasti kuin raketti-insinöörit, mutta eri syistä. Suomeksi sanottuna heillä on noussut kusi päähän. Japanilaiset ovat tällä saralla kaikkein pahimpia, mutta heille toisaalta annetaan eniten anteeksi. Artistien oikeus kantaa samurai-miekkaa voi vaikuttaa asiaan.
Dudekset ottavat kaiken rennosti. Heitä löytyy paljon erityisesti firmoista, joissa pelit ilmestyvät sitten kun ne ovat valmiita. Dudekset eivät voi lävistysten takia matkustaa lentokoneissa. He voisivat myös joskus käydä parturissa.
Monet menestyneet pelintekijät ovat miljonäärejä, mutta kaikki miljonäärit eivät ole miljonäärijusseja. Miljonäärijussit ovat pelkkää puhetta ja vähän konkretiaa. Pahimmillaan he taantuvat pelkiksi hallinnoitsijoiksi, joiden tehtävänä on pudotella hyvältä kuulostavia ideoita aina kun joku erehtyy kuunteluetäisyydelle. Välttäkää.
Persoonat esiin
Sid Meier on pelialan vanhempi valtionpäämies – arvostettu ja etäinen. Sid Meierin tapaamiset ovat järjestettyjä kuin Neuvostoliiton puoluekokoukset: kättele, haastattele, ota kuva ja häivy. Meier on vanhemmilla päivinään saanut hieman omaperäisiä piirteitä – nimiä pelien kansiin, joita hän ei ole edes suunnitellut ja sen sellaista. Viihtyy ilmeisesti paremmin kotiseutunsa Marylandin aamutelevisiossa kuin rasittavien pelijournalistien seurassa.
Jeff Briggs on Firaxisin toinen perustaja, ikämies hänkin. Selvästi Meieriä ulospäin suuntautuneempi, vaikka änkyttää kuin Sademies. Briggs tekee pitkälti sitä pelisuunnittelua, josta Meier saa nimensä kanteen. Kutsun ilmiötä Sid Meier’s Jeff Briggzationiksi.
Peter Molyneux rakastaa puhumista. Hän pudottelee toinen toistaan ällistyttävämpiä ideoita ja kosiskelee siinä sivussa vulgäärejä pelitoimittajia alhaisilla pieruvitseillä. Molyneux pystyisi myymään vaikka Mammutti-tankkeja NOD:n veljeskunnalle. Sääli vain, että Molyneux’n AAA-luokan ideat taipuvat parhaimmillaankin vain B1-luokan peleiksi.
J Allard on Molyneux’n sukulaissielu ja Microsoftin mies henkeen ja vereen. Siinä missä Molyneux saa kuulijansa aina vakuuttuneeksi ideoistaan, Allard kuulostaa poikkeuksetta siltä, että hän on myymässä jotain. Allard lyhensi etunimensä Jamesin pelkäksi J:ksi – varmasti hyvästä syystä.
Warren Spector on valloittava ja hauska esiintyjä sekä samoista syistä ehkä maailman helpoin haastateltava. Mukavan miehen julkikuvasta huolimatta Spectorista puhutaan selän takana uskomattoman paljon paskaa. Viime talvena kuuntelin korvat hörölläni erään anonyymin pelintekijän tilitystä Spectorin julkisuudenkipeydestä. ”Aukeaman kokoinen kuva Spectorin naamasta, jossa muu tiimi näkyi vähän taustalla”, pelimies parahti kuvaillessaan taannoista PC Gamerin ION Storm -artikkelia.
Gabe Newell lienee alan vankkarakenteisin pelinero. Cola-tahrat t-paidassa ovat pieni tahra hänen ansioluettelossaan (Half-Life, Half-Life 2 ym.). Okei, Bill Roper pääsee aika lähelle. Totta puhuen, jos Newell ja Roper ottelisivat keskenään, en uskaltaisi veikata voittajaa – korkeintaan sydäninfarktia.
Nintendo-fanit rakastavat Satoru Iwataa, koska hänellä on pelaajan sydän ja hän lukee sydämelliset tarinansa teleprompterilta.
Richard Garriott on valloittava esiintyjä, joka isännöi Britannia Manoriksi ristittyä ”kummituskartanoa” Teksasin Austinissa. Vaikka Garriottilla on kirstut täynnä kultaa, miksi hän pukeutuu aina samaan farkkupaitaan? Lord British -vuosien esiintymiset röyhelöpaidoissa ovat myös itsetutkiskelun paikka.
Totinen Tomonobu Itagaki pukeutuu aina kuin olisi tulossa Matrix-naamiaisista. Pitää itseään rokkitähtenä ja esiintyy jopa E3-messujen pimeydessä aurinkolasit päässä. Pelit-lehden toimitus kutsuu häntä leikkisästi Tecmo-saniksi. Jos nimittelet Dead or Alive -hemmoa Tecmo-saniksi päin naamaa, varaudu siihen, että hän sivaltaa sinut kahtia samurai-miekallaan – hevonsentappotekniikalla.
Epicin Cliff Bleszinski on pelialan virallinen extremeduudsoni. Aloitti lehdistötapaamisen heittelemällä työkavereitaan kolmiovoileivillä – tilanne, joka eskaloitui avoimeksi ruokasodaksi. Lisäksi hän on syypää viljelemääni ”Check it out, yo!” -huudahdukseen.
Todd Hollenshead ja Tim Willits ovat id Softwaren Pekka ja Pätkä. Hollenshead hoitelee idin bisnekset ja pumppaa rautaa kuntosalilla samalla kun Willits koodaa ja häviää minulle deathmatchissä.
Will Wright on pelinörtin perikuva, joka puhuu vaikeaselkoisesti vaikeaselkoisista asioista ja konekivääritahdilla. Vaikka hän on pelialan rikkaimpia miehiä, kusi ei ole tiettävästi kohonnut hänen hattuunsa.
Bob Bates perusti Legend Entertainmentin tehdäkseen yleviä ja kirjallisia tekstiseikkailupelejä (Gateway, Shannara, Death Gate), vain päättääkseen uransa ja firmansa Unreal II:n kaltaiseen unohdettavaan räiskintäpeliin. Hallitsee insinööri-lookin täydellisesti, kukaan ei huomaisi mitään, jos Bates istutettaisiin vääntämään nuppeja NASA:n valvontakeskukseen.
Oliko listani pelkkä kokoelma pikkusieluisia ilkeyksiä vai totuudenmukainen läpivalaisu pelintekijäin sieluihin? Sinä saat päättää – minä häivyn talvilomalle.
