Pahimmillaan autosimustelu voi olla hifiharrastus, jossa kalliit ohjaimet vaativat seurakseen huippuunsa viritetyn realismin.
Moottoriradoilla käryää uusi yksityistallien kuningas, nKPro.
Kuten Ferrarit, myös nKPro Racing on tehty Italiassa. Kunos Simulazionin pienen budjetin autosimulaattorin äärimmäinen ajomallinnusrealismi panee kampoihin itselleen jumalsimu iRacingille, amerikkalaisen virtuaaliautoteollisuuden avatarille.
Vuonna 2006 syntyneen netKar Pron tie on ollut varsin kuoppainen, mutta versio kerrallaan bugit ovat liiskautuneet tuulilasiin, ja nimellä nKPro Racing julkaistu versio 1.3 on sekä valmis että viimeinen. Enemmän tai vähemmän.
Kun pito pahenee, väki vähenee
Homman nimi on moninpeli äärirealismilla. Kisat ovat kireitä, joskin kuskeja saisi mahtua enemmän kuin 15. No, pienemmälläkin porukalla saa koukuttavan liigan pystyyn. Muistoissani elää ikuisesti Ismo Toivosen aikoinaan pyörittämä Ultimate Racing League, noin kymmenen vuoden takaa.
Yksinpelaajalle on tarjolla vain harjoittelutila, sekin ilman tekoälykuskeja, mutta tarpeeseen se silti tulee. nKPro on äärimmäinen ajosimulaatio, jonka indiepelimäisen kömpelö ulkoasu unohtuu saman tien kun moottori jyrähtää käyntiin. Aluksi ajotuntuma tuntuu suorastaan helpolta, kunhan varoo kaasua eikä tule liian kovaa mutkiin. Kurveissa renkaat vinkuvat huomaavaisen kovaäänisesti, kun pitoraja alkaa ylittyä. Vähän harjoittelua, ja auto karkaa käsistä enää jos epähuomiossa vaihtaa pienemmälle kesken mutkan tai ahnehtii ulostulossa. Varmalla ajolla kaikki simun autot pysyvät hanskassa, mutta ei näitä varman ajon takia pelata.
Koppiautoilla saa vielä lasketella mutkiin melkein kylki edellä, kun elää mukana ja korjaa pahimpia muljahteluja ratin vastaliikkeillä. Mutta kun nopeimmilla formuloilla vedetään äärirajoilla ja hiotaan sekunnin kymmenyksiä kierrosajoista, jäykän auton hyvin kapea sladitusalue tulee rajusti esille. Kun renkaat pitävät formulan radalla enää sormenpäillään, pienikin auton liu’uttaminen päättyy seinään.
Mikä meni vikaan? Sen voi tarkistaa telemetriatiedoista. Kaksisuuntainen yhteistyö autoteollisuuden kanssa näkyy.
Renkaat vinkuu, mutta kori ei heilu
Ajosimulaation erottaa kehittyneistä autopeleistä sellaiset pikkuasiat kuin jousituksen ja renkaiden tarkka mallintaminen. Renkaiden päällysteen eläminen on jo tuttu juttu, uutta on renkaiden luiston ja tasauspyörästön parempi mallinnus. Jälkimmäinen näkyy napsahtavana yllärinä renkaiden pidossa, jos räplää vaihteita varomattomasti.
nKProssa renkaat mallinnetaan ihailtavan dynaamisesti: Kun auto piipahtaa radalta vierukselle, renkaan pintaan kertyy näyttävästi hiekkaa tai multaa. Se tuntuu myös ajettavuudessa, kunnes lika vähitellen irtoaa. Renkaiden kuluminenkin mallinnetaan joka renkaalle erikseen.
Mutta nKPron renkaat sallivat sudittelua ehkä liikaakin. Tuntuu, ettei renkaita saa poltettua liukkaiksi edes donitsimanööverillä, vaan mutkissa on senkin jälkeen sama pito. Ero iRacingiin on huomattava. Siinä pienikin sladittelu kerää silmänräpäyksessä lämpöä renkaisiin ja tekee ajamisesta todella liukasta monen mutkan ajaksi. Efekti on ärsyttävä mutta realistisen dynaaminen, ja saa nKPron renkaat tuntumaan tylsän staattisille termodynaamisesti.
Korin mallinnuksessa nKPro häviää iRacingille. Varsinkaan sivusuunnassa auton korin liikkeen vaikutusta ei tunne ajaessa juuri ollenkaan, tuntuu kuin jousituksiin ei varastoituisi liike-energiaa. iRacingissä jopa jäykimmän F1 Williamsin tuntee nojaavan massallaan jousiinsa, mikä kostautuu rajuina ponnahduksina korjausliikkeissä. Jatkuvasti elävän massan tunteen puuttuminen on nKPron isoin miinus.
Osellalla voi peruuttaa vaikka sataa
nKProssa on vihdoinkin mukana sadekeli, joka harmittavasti on näyttävyydestään huolimatta session aikana täysin muuttumaton ja koko radalle sama. Lätäkötkin ovat vain koristeita. Uusissa interaktiivisissa ohjaamoissa voi painella nappeja ja kliksautella kytkimiä hiirellä. Niistä saa autonkin käyntiin.
Pienempinä korjauksina moninpelikoodia on (aika paljonkin) parannettu ja käyttöliittymää viilattu. Graafisesti peli on silti korkeintaan keskitasoa, paikoin se on edelleen luvattoman ruma. Ohjaamot, renkaat ja radat näyttävät hyviltä, mutta esimerkiksi uusintojen grafiikka ei. Teknisesti nKPro on hyvällä tasolla. Ammattimies hymyilee, kun ruudunpäivitys pysyy todella sulavana tilanteessa kuin tilanteessa, rattiohjaimessa ei tunne viivettä, ja force feedbackiä plus monta muuta asetusta voi säätää lennosta. Osa niistä tosin unohtuu heti session lopussa, jollei muista tallentaa.
Piilotettu todellisuus
Uudet autot ovat Vintage GT ja Osella PA21, mikä nostaa niiden määrän kahdeksaan. Uusia ratoja tulee vain yksi, 17 kilometrin kiemurainen asfalttirallipätkä Trento Bondone jyrkänteineen. Se on olemassa, loput radat ovat kuvitteellisia, mutta silti mielenkiintoisia ajettavia. Niissä on pieniä korkeuseroja, töyssyjä, erilaisia shikaaneja ja mutkia. Pelin rataeditorilla on luotu muutamia kymmeniä erikseen ladattavia epävirallisia, mutta aitoa esikuvaa mallintavia ratoja.
Nyt pelissä on siis kahdeksan autoa ja kuusi rataa plus niiden eri variaatiot. Autoista viisi on formuloita, formulat 1600cc, 1800cc ja 2000cc (epävirallinen Formula Renault 2000), KS2 (Formula GP2) ja Ftarget (Formula 3). Ne eroavat toisistaan niin tasapainoltaan kuin renkailtaan. 1800cc:llä mennään sladissa, Ftargetilla runnotaan mutkiin huolettoman aliohjaavasti jarruja laahaten, KS2:lla irtoaa perä hetkessä jos vähänkin kääntää kun on jarrua päällä. Koppiautoiksi tarjotaan minimäisen tehoton 500 Abarth Assetto Corsa (Fiat 500) sekä räväkämpi, huonosti mutkiin kääntyvä Vintage (Shelby Daytona), jolle on kahdet erilaiset renkaat. Viimeisenä on avoauto, kevyt ja nopea Osella PA 21/s.
Italian pikku ihme pärjää hyvin mahtavaa iRacingia vastaan. Ajotuntumassa molemmilla simuilla on omat vahvuutensa, jotka haluaisinkin kokea samassa paketissa. Kehitys jatkuu varmasti mielenkiintoisena, jos nKProta kuitenkin vielä päivitetään.
Mutta miksi NKPro toimii kun tauti? Kunos Simulazionin tuotepäällikkö Marco Massarutto tietää, muttei kerro.
Santeri Oksanen
91
