Okami (Wii) – Suoran viivan tie

Piirtäminen on helppoa: ota kynä käteen ja tuherra. Wiimotella piirtämisen pitäisi olla melkein yhtä helppoa. Tai niin minä luulin.

Vaikka partani puskee jo paksua naavaa, törmään vielä silloin tällöin videopeleihin, jotka onnistuvat yllättämään. Edesmenneen Glover Studion luoma PS2:n Åkami-toimintaseikkailu on yksi näistä harvinaisista tapauksista. Ensimmäinen reaktioni oli mein Gott, onpa upeaa, omaperäistä ja maalauksellista grafiikkaa. Seuraavaksi ihastelin nokkelaa Taivaallista pensseliä, jolla piirretään maisemaan kaikenlaista pikkukivaa. Lopuksi nyökyttelin hyväksyvästi Zelda-sapluunaan sovitetulle puoliavoimelle rakenteelle.

Savuverhon hälvettyä päivittelin massojen makua: mikä mättää, kun laatu ei kelpaa Taina Tavalliselle? Onko nimen perässä liian vähän järjestysnumeroita? Vai onko grafiikka liian omaperäistä? Jälkimmäinen arvaus taitaa osua hermoon, sillä tyylikkään The Legend of Zelda: Wind Wakerin piirrosgrafiikan aiheuttama poru on vielä tuoreessa muistissa. Ja Åkami on Wind Waker potenssiin kaksi, eikä seikkailun sankari edes ole legendaarinen Link. Åkamin toinen tuleminen on kulttuuriteko, sillä Pleikkarilla luvattoman huonosti levinnyt moderni klassikko saa uuden mahdollisuuden.

Mahtava piirroselokuvamainen ulkoasu ei ole Åkamin kantava jippo, vaikka siihen käsitykseen on peliä kokeilematta helppo jumittua. Papukaijamerkki myönnetään Taivaalliselle pensselille, jolla seikkailun sankari sutii muinaisen Nipponin vääryydet piiloon, poikki ja pinoon. Valkoisen suden hahmossa kiitävän auringonjumala Amaterasun pensselin vedot kylvävät kauhua demonien keskuudessa ja luovat hyödyllisiä esineitä ihmisten ilmoilla. Kun Amaterasu kiskaisee pensselin esiin, maailma pysähtyy ja muuttuu rusehtavaksi paperiksi. Taistelut ja pulmien ratkaisut ovat piirtämisen ansiosta miellyttävän omalaatuisia.

Odotin ennakkoon, että Wiimotella töhrääminen olisi luontevampaa ja helpompaa kuin PS2-padilla. Luontevampaa se toki on, mutta ei helpompaa. Motella on vaikea sutaista vaakasuoraa viivaa, jota tarvitaan pensselin luoman miekan sivalluksissa. Tästä seuraa runsaasti täysin selvissä ja paperilla yksinkertaisissa paikoissa junnaamista. Hauskojen animaatioiden levittämä hymy hyytyy pikkuhiljaa, kun toljotat samoja toilailuja ännännettä kertaa. Jos viivan tulkinta olisi yhtä väljää kuin monimutkaisemmissa kuvioissa, homma sujuisi ongelmitta. Harjoittelu auttaa, mutta viivan onnistuminen ei ole koskaan varma juttu.

Linkki Zeldaan

Åkami kloonaa Zeldan legendan hyväksi havaitun kaavan. Amaterasu saa juosta teoriassa minne tahansa, mutta vasta uudet piirroskyvyt ja tietyt teot avaavat Nipponiin tuoreita alueita. Susi elvyttää jumalallisilla voimillaan suuria vartijapuita, jotka ajavat alueita syövyttävät ja ihmisiä kivettävät demoniset kiroukset taivaan tuuliin. Ympäristön tutkimista painottavat tehtävät sisältävät runsaasti tasoloikkaa, taisteluita ja pensselipulmia. Hydramaisen Orochi-demonin edesottamusten nollaaminen on Amaterasun tärkein, mutta ei suinkaan ainoa tehtävä: maiden ja mantujen koluamista piristetään useilla keräilyvoittoisilla keikoilla.

Tusinakahakat ovat helppoja, sillä useimmat vastustajat kaatuvat ilman pensselikoukeroita. Wiimoten ravistuksella irtoava perusniitti, hyppy ja vikkelät kintut riittävät pitkälle. Amaterasu joutuu nujakoimaan, jos se ajautuu liian lähelle maastossa vaeltavia myrkynvihreitä demonikääröjä. Tarinan kannalta tärkeitä avaintaisteluita ei luonnollisesti voi välttää mitenkään, mutta hitaiden demonirullien väistely on helppoa. Kääröt ovat ilmapiiriin mainiosti natsaava ja resursseja säästävä tapa kuvata rividemoneita.

Japanilaisilla myyteillä ja kepeällä huumorilla kuorrutetun Åkamin Wii-painos on pensseliä lukuun ottamatta periaatteessa samanlainen kuin PS2-versio. Merkittävimmät erot liittyvät grafiikkaan, ja nekin vaativat pelien vertailua peräkanaa. Wii-version tuki 16:9-laajakuvalle on tuntuvin parannus, muut viritykset luokittelen mieluummin muutoksiksi. Wiillä grafiikan läpi kuultava paperiefekti on himmeämpi ja sysimustaa sävyä käytetään pykälän verran maltillisemmin. Pidän enemmän PS2-tulkinnasta, sillä se näyttää Ready at Dawnin pehmennettyä näkemystä dramaattisemmalta. Erot ovat joka tapauksessa pieniä ja molemmat versiot ovat kauniita.

Åkami on ykkösluokan toimintaseikkailu, eikä sen magia ole himmentynyt runsaassa vuodessa pätkän vertaa. Jos missasit Åkamin Pleikkarilla, tartu siihen wiimeistään nyt tai kaiva PS2-halpalaareja (vielä ehtii). Åkami kuuluu kenen tahansa videopelifanin ja piirrostaiteen ystävän yleissivistykseen.

89

Lisää aiheesta