width=640 height=480 autostart=falseNeed for Speed Carbon on Wiin paras ajopeli. Ikävä kyllä se ei ole vielä meriitti.
Need for Speed Carbon on oiva aloitus sarjalle, vaikka kyse ei olekaan wiimeisen päälle napakympistä. Pelin sydän on tarinallinen uramoodi, joka etenee tyylikkäiden, suorastaan wiileiden välianimaatioiden myötä. Peli sijoittuu kuvitteellisen Carbon Canyonin alueelle. Pelaajan ja hänen tiiminsä tehtävänä on vallata kaupunki takaisin menestymällä laittomissa katukilpa-ajokisoissa. Wiimeiseksi jääminen on noloa ja pakottaa uuteen yritykseen tai tarina ei etene. Juonessa on mausteena kaikenlaista ihmissuhdekuviota kuten ex-tyttöystävä Nikki, jota näyttelee Smallvillen toiselta tuotantokaudelta tuttu Emmanuel Vaugier.
Ilahduttavasti Carbonin tiimi-idea toimii. Eri rooleihin luokitelluista tiimikavereista blocker hidastaa edessä olevia vastustajia, scout etsii oikoteitä ja drafterin imussa saadaan vauhti nousemaan uusiin lukemiin. Ilman tällaisia jippoja Need for Speed oli vain yksi autopeli muiden joukossa.
Graafisesti Carbon on selvä edistysaskel Cube-autopeleistä, mutta ei kestä vertailua wiimeisimpään Xbox-versioon. Autoja on nyt enemmän kuin ennen, varsinkin machoja muskelimalleja. Yksikään autopeli ei selviä enää ilman tuunaus-optiota. Carbon hoitaa autojen wiilaamisen harvinaisen hyvin. Kun auton pimppaa vaikkapa omin käsin suunnitellulla spoilerilla ja vinyyleillä, suhde virtuaaliajoneuvoon nousee uudelle, henkilökohtaiselle tasolle. Ei lasikuituosia sentään pääse vapaasti valamaan, vaan valmiista vaihtoehdoista valitaan paras, minkä jälkeen leikkausta ja leveyttä pääsee hienosäätämään.
Veikkaan, että reilun vuoden kuluttua kaikki Wiin ajopelit noudattavat suunnilleen samaa ohjaussysteemiä. Need for Speed Carbon antaa valita wiidestä eri vaihtoehdosta, joista pari tuntuu hyvinkin luovalta idealta. Helpoimmillaan remotea pyöritetään kuin rattia ja kummallisimmissa nunchuka ja remote toimivat kuin padin ja ratin yhdistelmänä. Itselläni sopivan ohjaustyylin valintaan ja opetteluun meni reilut viisi harjoittelukisaa.
Need for Speed Carbon on hyvä esimerkki äänisuunnittelun tärkeydestä. Kun V8:lla päästelee kahtasataa tunneliin ja ääni muuttuu olosuhteiden mukaan, syntyy hieno siellä olemisen tunnelma. Myös dubbaus toimii hyvin. Oikeat näyttelijät ovat dubbaus-hommissa hintansa arvoisia, vähän tuntemattomammatkin. Musiikki on muka-coolia urbaanisäksätystä hiphopin valtakunnasta.
Need for Speed Carbon on sujuva arcade-kaahaus, riittävän nätti silmälle, ilo korvalle. Tiimipeli ja tuunaus toimivat jopa odotuksia paremmin. Kisat kaipaisivat aavistuksen lisää haastetta, sillä nyt peli suhahtaa kuin huomaamatta läpi.
* * * * *
5 tapaa ohjata Carbonia
1) Käytössä vain wiimote. Tartutaan ohjaimeen kiinni sen päistä, ristiohjain kohti kattoa. Autoa käännetään kallistamalla Wiimotea. Jarru ja kaasu napeissa 1 ja 2.
2) Käytössä myös nunchuk. Autoa käännetään kallistamalla nunchukia. Wiimote vaakatasossa kaasu on pohjassa, vauhti hiljenee kääntämällä wiimotea ylöspäin enintään 45 asteen kulmassa.
3) Sama kuin edellä mutta jarrua ja kaasua hallitaan 90 asteen säteellä.
4) Sama kuin kohta 2, paitsi että autoa käännetään nunchukin tatilla.
5) Sama kuin kohta 3, paitsi että autoa käännetään nunchukin tatilla.
79
