Kunnon merirosvo ei kieltäydy perinteisestä käsikähmästä.
Koska myrkkymarjasta saa eriskummallisia voimia, piraattikuninkaaksi halajava Luffy syö paholaismarjan ja muuttuu todelliseksi kumiukoksi. Sitten pitäisi enää kerätä kokoon sekalainen merirosvoporukka ja löytää tarunhohtoinen One Piece -aarre.
Japanilaiset manga-sarjakuvat ja niiden anime-televisioversiot ovat täynnä elämää suurempia hahmoja, hullunkurisia juonenkäänteitä ja pitkäpiimäistä kerrontaa. Eiichiro Odan kynäilemä One Piece on malliesimerkki pitkään jatkuneesta sarjasta, joka elää ja kuolee hahmojensa mukana. Huumori, toveruus, mätkintä ja hidas juonenkuljetus – niistä on One Piece tehty.
Burning Blood hyödyntää mallikkaasti lähdemateriaaliaan. Hahmot on mallinnettu tinkimättömästi ja tyyli on muutenkin kohdallaan. Värikäs ja kiihkeätempoinen mätkintä painaa kaasun pohjaan alusta alkaen. Eniten beat ’em upista saavat irti One Piecen jo entuudestaan tuntevat taistelijat, mutta Burning Bloodin mätkintäjärjestelmä on riittävän syvällinen houkuttelemaan muutkin lajityypin ystävät kamppailuun.
Systeemi perustuu ikiaikaiseen järjestykseen: peruslyönti päihittää voimalyönnin, voimalyönti murtaa suojauksen, suojaus blokkaa peruslyönnin. Mutta simppeli kivi-paperi-sakset-järjestelmä on ensivaikutelmaa syvällisempi, täydellisesti ajoitetut suojaukset, sivuttaisaskeleet, erikoishyökkäykset ja ilmahyökkäykset monipuolistavat mukavasti ottelijoiden liikearsenaalia. Taitavat taistelijat erottuvat joukosta, päätön nappien takominen johtaa pikaisesti umpikujaan, juuri niin kuin pitääkin.
Vaikka One Piece ei ole Katutaistelija eikä edes Mortal Kombat, syvyyttä on riittävästi Pertti Perusmätkijän tarpeisiin.
Luffy, Buffy ja kumppanit
Neljänkymmenen kamppailijan kaartissa on ottelijoita joka lähtöön. Ace on pätevä jokapaikanhöylä, jonka iskuvalikoimasta löytyvät vaihtoehdot niin lyhyelle, keskipitkälle kuin pitkälle etäisyydellekin. Mahtimelaa heilutteleva Whitebeard dominoi vastustajia etäältä. Jokaisessa hahmossa riittää opiskeltavaa, etenkin kun muodostaa taistelijoista kolmen hengen joukkueen ja hyödyntää tukihahmoja, jotka voivat parantaa tai buustata muita taistelijoita. Burning Bloodia ei ole suunniteltu turnausmätkinnäksi, joten kamppailijoiden välistä tasapainoa ei ole viilattu viimeisen päälle.
Hahmot näyttävät esikuviltaan ja elehtivät autenttisesti. Taistelijat ottavat tyydyttävästi osumaa ja mätkähtävät komeasti kanveesiin. Myös ympäristöt kärsivät kamppailujen tuoksinassa. Cel shading -tyylittely antaa 3D-mätkinnälle hienon sarjakuvamaisen ilmeen. Audiovisuaalinen puoli on hiottu muutenkin hyvään iskuun: animointi, ääninäyttely ja musiikit ovat kohdallaan. Kameratyöskentely voisi tosin olla sujuvampaa, sillä massiivisimpia hahmoja, kuten Jesus Burgessia, ohjatessa vastustaja peittyy helposti jättiläisen taakse.
Burning Bloodin tarina keskittyy Paramount War -juonikaareen. Tehtäviä tahkotaan Luffylla, Whitebeardilla, Akainulla ja Acella. Yleensä etenemiseen vaaditaan vastustajan päihittäminen, joissakin matseissa tarkoitus on selvitä tietty aika tolpillaan tai pieksää useampi vastustaja. Kamppailuista ei selviä helpolla: kolmen vastustajan nuijiminen putkeen vaatii taitoa ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Erästäkin taistelua jouduin hieromaan parikymmentä kertaa. Ehkä se kertoo myös jotain mätkintätaidoistani.
Tarina ei sykähdytä, jos One Piece ei ole entuudestaan tuttu. Eikä sen outo huumori ja rauhattomasti sinne tänne ryntäilevä ADHD-meininki sovi kaikille.
Fanipalvelua
Verkkopeli toimi arvosteluaikana asiallisesti, peliseuraa löytyi riittävän ripeästi sekä satunnaismatseihin että ranked-otteluihin. Toisessa nettipelimuodossa, Pirate Flag Battlessa, sitoudutaan tiettyyn pirattiporukkaan ja yritetään valloittaa jengille mahdollisimman paljon elintilaa kartalta. Tämä tapahtuu tietysti taistelemalla muita piraatteja vastaan.
Lipputaistelu oli hauskaa, mutta pelimuodon pitkäikäisyys epäilyttää. Pahoin pelkään, että aika pian ihmiset siirtyvät tavallisiin verkkomatseihin. Pelissä on myös Wanted-haastetila, jossa pitää täyttää tiettyjä ehtoja ottelujen tuoksinassa. Yksinkertaisimmillaan pelkkä voitto riittää, toisinaan kamppailu pitää hanskata esimerkiksi tietyillä taistelijoilla.
Burning Blood on lähdemateriaalinsa näköinen mätkintä, sen levottomasti rönsyilevä toiminta, huumori ja graafinen tyyli ovat ehtaa One Piecea. Hahmot ovat uskollisia esikuvilleen pienimpiä yksityiskohtia myöten. Mätkintäkin toimii, kunhan ensin tottuu hieman huteraan kameraan.
Burning Bloodista nauttiminen riippuu puhtaasti siitä, kuinka suuri One Piece -fani on. Bandai Namcon julkaisema Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Storm 4 on toteutukseltaan hyvin samankaltainen Burning Bloodin kanssa, mutta pidin Narutosta huomattavasti One Piecea enemmän, koska sen maailma ja hahmot olivat minulle tutumpia.
Burning Blood viihdyttää hetken myös satunnaisia mätkinnän ystäviä, mutta pitkäaikaista hupia siitä irtoaa vain One Pieceen vihkiytyneille.
One Piece: Burning Blood
Arvosteltu/saatavilla: PS4, Xbox One, PS Vita, PC
Spike Chunsoft/Bandai Namco
Versio: arvostelu
Ikäraja: 12
77
