Hai on luonnon täydellinen tappokone, oman ekologisen lokeronsa ehdoton huipputuote. Epäilen, että katastrofin jälkeen luonto ulkoisti sen suunnittelun Blizzardille.
Overwatch kun on oman ludologisen lokeronsa, tiimivetoisen moninpeliräiskinnän, virtaviivaisen viimeistelty valkohai. Tai pikemminkin H.R. Gigerin alien, sillä Ashin sanoin ihailen Overwatchin puhtautta. Se on täydellinen peliorganismi, sen rakenteellisen täydellisyyden haastaa vain sen pelattavuus. Onneksi en ole Blizzard-fanipoika, niin en kuolaa enkä käytä hölmöjä ylisanoja.
Titaanin lapsi
Menestyksistään huolimatta Blizzardilla on joko heikko itsetunto tai Heroes of the Storm ei ollutkaan dotaalinen menestys, sillä ennen julkaisua Blizzard puhui Overwatchista kuin riskistä itselleen. Tähän astihan Blizzard on pääasiassa rakentanut aina Warcraftin (ja sen pojan Starcraftin) sekä Diablon päälle. Overwatch on upouusi Intellectual Property, joka ei millään tavalla liity firman edellisiin brändeihin, Blizzardin ensimmäinen räiskintäpeli.
Pyhästä hengestä ei Overwatch syntynyt, se on seitsemän vuotta kehityshelvetissä kituneen Titanin uudestaan rukkaseen runnottu lapsipuoli. Siellä se oppi nöyryyttä, pienensi mittakaavaansa, ja niin kävi kuin kesän alussa ällistyttävän tarkasti ennustin: Overwatch tuli, näki ja voitti.
Kun ensimmäiset luvut pian julkaisun jälkeen tulivat, paljastui että betan kymmenen miljoonaa pelaajaa sieventyi aika mukavaan seitsemään miljoonaan maksavaan pelaajaan, ja se oli kesän alussa se.
Ihmiskokeissa poikani jämähti Overwatchiin kuin amerikkalainen sijoituspankkiiri kokaiiniin. Toisen koehenkilön altistin Pleikka nelosen Overwatchille, samalla lopputuloksella.
Ja pidän siitä minäkin.
On siinä juoni!
Paavin pikku tuolitkin ovat vähemmän turhia kuin Overwatchin juoni, mutta kerron sen silti. Peli sijoittuu 60 vuoden päähän, kolmekymmentä vuotta tekoälykriisin jälkeen, jossa Omnic-AI nosti robotit kapinaan. Teknouskovaiset toivottavasti hoidettiin ensimmäisinä.
YK perusti Overwatchin ihmiskuntaa suojelemaan, veikkaan että noin kymmenen vuotta kriisin jälkeen. Sitten tuli kaikkea ongelmaa ja korruptiota, salaliittoko se aiheutti Overwatchin alasajon? Jos oikeasti kiinnostaa, tosifanien uskollisuutta Blizzard ruokkii sarjakuvilla, videoilla ja muulla oheismatskulla.
Sitä epävirallista oheismateriaalia taas on Pornhub täynnä. Ei tainnut siis mennä naisten body imaget vieläkään putkeen, vaikka Blizzard-raukka yritti olla etnisesti ja sukupuolisesti tasapuolinen. Edes Blizzardin on mahdotonta voittaa joitain taisteluita, sillä jos valitettavaa pitää löytyä, valittajat sitä myös löytävät.
Linnoitus on vallattu
Overwatch tekee perinteisen Blizzard-manöveerinsä, jossa otetaan joku suosittu peli ja työstetään siitä äärihiottu versio, jota pelaavat kaikki. Nyt blizznapattiin Valven maineikas Team Fortress 2.
Kenttiä on kiitettävät tusina, ja ne jakautuvat ympäri maailmaa. Hyvin tutun oloisia pelimuotoja on neljä, vaikka aluksi luulin että niitä on kaksi, koska ne on veistetty samasta puusta. Joko vallataan kontrollipisteet A ja sitten B, ja toinen puolustaa, tai sitten vallataan kilpaa yhtä pistettä. Tämä “valtaus”-konsepti on muuten monelle pelaajalle täysi arvoitus.
Escort Servicessä työnnetään pommia kohteeseen. Pommikärry liikkuu kun sen lähellä hilluu, ja vastapuoli voi työntää sitä takaisin joskin hitaasti. Variaatiossa pommikärry pitää ensin vallata. Lisäkoukkuina pelissä on Hearthstonesta tuttu, viikon mittainen erikoissäännöillä pelattava Brawl-pelimuoto, ja Custom-pelit kavereiden kanssa pelattaviksi.
Team Fortressin yhdeksän hahmoluokkaa tuplattiin ja heitettiin vielä kolme päälle, joten Overwatch aloittaa vaatimattomasti 21 sankarilla. Geneeristen luokkanimien (Scout, Demoman, Heavy) asemasta Overwatchin sankareilla on oma nimi: Torbjörn, Widowmaker, Hanzo, Roadhog ja niin edelleen. Inhimillisyyttä lisää taitava sarjakuvamainen grafiikka. Se miellyttää silmääni ja pyörii hyvin konsoleillakin, ja sankareiden design on niin hyvää, että ne erottaa toisistaan kertavilkaisulla.
Mad McCree: Fury Roadhog
Nimellisesti sankarit jaetaan neljään luokkaan jotka ovat hyökkäys, puolustus, tankki ja tuki. Joukossa, tai luokkien sisällä, ei ole kahta edes etäisesti samanlaista sankaria.
Soldier76 esimerkiksi on pehmeä lasku Codista Overiin: se osaa juosta, aseena tuttu rynkky ja raketinheitin. Spesiaalikyky on parannuskenttä, eli tuttu nössöhuohotus, joka vaatii nyt napin painamista, mutta parantaa kaverit kanssa. Toinen suosittu hyökkääjä on Reaper, kahdella haulipistoolilla varustettu teleporttaava tuhokone, joka hädän sattuessa muuttuu hetkeksi aineettomaksi. Aivan liian suosittu on Widowmaker, klassinen tarkka-ampujatar, joka yleensä kyykkii takalinjalla.
Periaatteessa joka sankarilla on pääase, joka ampuu eri lailla riippuen kumpaa hiirenkorvaa painaa, plus kaksi erikoiskykyä sekä äärimmäinen ajan tai tehdyn vahingon kanssa latautuva Ultimate-taito. Käytännössä kaavasta on poikkeuksia suuntaan tahi toiseen.
Parista erilaisesta tankista esimerkiksi miesten sikamaisuutta edustava tankki, suosikkini läski Roadhog ampuu neljästilaukeavallaan joko hauleja tai täyteispanoksen, siemaisee parannuskaasua ja nykäisee ketjukoukulla vastustajan syliinsä. Ultinaan Tiesika ampuu pitkän rrrrrröpötyksen.
Toinen tankki, söpö ja siro Korean tyttö Dv. A., pukeutuu taisteludroidiin, jonka konetuliasetta ei tarvitse lainkaan ladata. Droidi osaa projektoida eteensä luodeilta suojaavan voimakentän ja hypätä rakettivoimalla. Kun droidi tuhoutuu, Dv. A. jalkautuu ja pystyy aika pian tilaamaan uuden droidin. Ulti on itsetuho, jossa droidi matkii tehokkaasti pientä ydinasetta.
Luonnollisesti Team Fortressin hahmoluokille löytyy ainakin jonkinlaiset vastikkeet. Vain liekinheitintä tai muodonmuuttajaa ei näy, ainakaan vielä.
Kun sankareita on paljon, niiden yhdistelmiäkin on paljon, mikä tekee matseista erilaisia ja pitää ne kauan tuoreina. En osaa päättää, onko hyvä idea, että kaikki sankarit ovat aina käytössä huolimatta siitä, onko kyseessä hyökkäys vai puolustus. Esimerkiksi Rainbow Six Siegessä hyökkääjät ja puolustajat saavat hoitaa vain omaa duuniaan, mikä minusta oli tuore ja toimiva idea.
Lisäksi Overwatchissa useampi pelaaja saa valita saman hahmon, joskin yllättävän harvoin näin käy. Ilmeisesti hahmojen tasapaino on hyvä, koska jotakuinkin kaikkia käytetään. Hahmoja voi ja kuuluukin vaihtaa kesken pelin.
Kiviäkin kiinnostaa!
Blizzard tähtää Overwatchilla eSportsin kuninkaaksi ja suunnitelma on hyvä. Dotat ja Lolit ovat graafisesti pientä piperrystä, Countterissa sotilaat tappavat väkivaltaisesti terroristeja, hui kauheaa, eikä Team Fortress 2 ole juuri parempi.
Overwatch? Sehän on melkein kuin piirroselokuvaa katsoisi, hahmot ovat tosi selkeästi tunnistettavia, ja “tappaminen” on häivytetty taustalle niin että hengenheitto on enemmänkin hauskaa kuin uskottavaa. En ole hämmästynyt jos se jyrää kaiken. Syksyn Gamescomissa on ilmeisesti ensimmäinen merkittävä turnaus, jossa palkintosummat ovat kuusinumeroisia.
Kilpapohjaisissa tiimipeleissä yhteisö on usein tosi myrkyllinen, mutta Blizzard tuntuu hoitavan homman hyvin. Oppi otetaan lastentarhasta: tappoja ei näytetä kuin pelaajalle itselleen, julkisesti vain onnistumiset saavat näkyvyyttä ja pelin näkemys parhaasta suorituksesta näytetään Play of the Game -takaumana. Ainakin toistaiseksi nuubittelu on pysynyt yllättävän matalalla tasolla.
Sulle, mulle ja naapurin Kaisalle
Ehdottomasti vaikuttavinta on se, että Overwatchissa on kynnys matala, mutta katto korkealla.
Toisia sankareita on selkeän yksinkertainen pelata. Jopa Polygonin Doom-pelaajalle, joka ei osannut liikkua ja ampua samaan aikaan, löytyy sankari, chaingun-pesäkkeeksi muuttuva Bastion. Ja kun lääkelaukuissa on selkeä punainen risti, hän jopa tajuaa ketä kuuluu ampua.
Toiset, varsinkin omiaan auttavat tukisankarit, sopivat tottuneelle pelaajalle. Inhokkini on edelleen jäätyttö Mei, kiitos parantavan, läpäisemättömän jääkuorensa. Osa sankareista, kuten jousimies Hanzo, on tarkoitettu pelaajille jotka osuvat siihen mihin tähtäävät, mei...niitä ohiampujia avitetaan tulinopeudella tai vaikutusalueella.
Kahdenkymmenen yhden sankarin opettelua helpotetaan. Jo kokoonpanon kasauksessa peli valistaa tiimin puutteista ja ongelmista, pelatessa kaikki hahmon tieto näkyy nätisti. Ja jos unohtaa että mitä tää Symmetria osasikaan, F1 kertoo kaiken.
Overwatch on niin viimeisen päälle hiottu ja viimeistelty, että en keksi mitään vakavasti otettavaa valitettavaa. Ehkä pelimuotoja voisi olla enemmän. Ehkä voisin pitää negatiivisena sitä, että Overwatch on huippuunsa hiottu pelituote, ja olla maistavinani siinä jo puhtaan laskelmoinnin synteettisen sivumaun, mutta tyhmäähän tuon tason nillitys on.
Ei kun nyt keksin: jollei pelaa Rankedia, matsin tulos alkaa olla jossain vaiheessa iltaa olla aika se ja sama. Siegessä motivoi se että kuolemasta “rangaistaan” erän loppuun kestävällä jäähyllä, Overwatchissa vaan pikku viipeellä respawnataan.
Saa nähdä kauanko tasonousupalkinto eli loot-laatikko, siis lootikko, riittää palkinnoksi. Lootikoista saa kosmeetista kamaa eli skinejä, poserauksia, repliikkejä ja tägejä. Sekä pelirahaa, jolla voi suoraan ostaa haluamansa kosmeettisen esineen, lähinnä päheän legendaarisen skinin, suosikkihahmolleen.
Hetken pelkäsin, että Overwatch syrjäyttää pelilistani aktiiviammuskelupaikalta rakkaan Rainbow Six Siegeni, mutta onneksi pelit ovat niin erilaisia että sydämeeni mahtuu vaivattomasti kaksi armeijaa Sateenkaarisotureita.
Joonas Luukkala Koukussa!
Olen pelannut Overwatchia päälle 250 tuntia, ja olen tasolla 154. Pakko kai myöntää että Overwatch on vaan aivan hiton hyvä peli.
Vanhaa CS-kloonien iskulausetta mukaillen “Overwatch on kuin Team Fortress 2, mutta parempi”. Kaikki siinä tuntuu vielä uudelta, ja sen omat ideat ovat aivan loistavia.
Aivan varmasti Overwatchille tulee kunnon ammattilaisskene, koska siinä pystyy loistamaan joka sankarilla. Jokaisella on oma paikkansa, jokaista tarvitaan eri tilanteissa aivan samalla tavalla, mutta vain tiimityöskentelyllä voittaa. Yksin on vaikea koko tiimiä pitää pystyssä, ellet ole todella hyvä ja viholliset todella huonoja.
Yksi asia ärsytttää. Lootbox-systeemi on selvästi suunniteltu CSGO:n laatikoiden pohjalta, mutta tyhmemmin. Käytännössä lootlaatikosta saa neljä kamaa, joista vähintään yksi on aina rare tai isompi.
Laatikoita voi ostaa oikealla rahalla, mutta pelirahaa, jolla tavaroita voi ostaa suoraan, saa vain ja ainoastaan loot-laatikoista, joko hyvityksenä vaihtureista tai suoraan rahanippuna. Siksi täytyy olla älyttömän onnekas, että saa mitä haluaa, tai joutuu odottamaan KAUAN, että saa ostettua sen mitä haluaa. Toivon että systeemi muuttuu hieman paremmaksi, mutta katson Hearthstoneen enkä pidätä hengitystäni.
Olen ollut täysin jumissa Overwatchiin, ja tulen varmasti vielä jatkossakin olemaan, joskaan vuoden paras peli tämä ei todellakaan (ainakaan vielä) ole. Mutta on se todella loistava pelikokemus, jota suosittelen lämpimästi kaikille ADHD-räiskintöjen ystäville.
Oho, onpas kello paljon! Night gathers, and now my Overwatch begins.
Overwatch
Arvosteltu: PC
Blizzard
Versio: julkaisu
Minimi: Intel Core i3/ 4Gt RAM, GTX 460 ,Radeon HD 4850, tai Intel HD Graphics 4400
Suositus: Intel Core i5/6 Gt RAM, GeForce GTX 660 tai Radeon HD 7950
Moninpeli: 12
Testattu: Quad Core 2600k (3.5 Ghz), 8 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX770 2Gt VRAM
Ikäraja: 12
91
