Seuraavan sukupolven peli edellisen sukupolven konsolille on tuomittu epäonnistumaan. Vai onko?
Paholaisen suurin temppu oli uskotella meille pelaajille, että tarvitsemme viiden vuoden välein uudet pelikoneet. Mutta mihin tarvitaan uuden sukupolven pelikonsoleita, jos samoja pelejä voi pelata vanhoillakin? Kysymys heräsi väistämättä, kun Xbox Onen tärkein myyntivaltti Titanfall julkaistiin ilman suurempia fanfaareita Xbox 360:lle.
Titanfallissa taistellaan kaukaisella avaruuden rajaseudulla. Kyse on puhtaasta separatismista, kun rajaseutujen sissit haluavat häätää keskushallinnon joukot takaisin sinne mistä ne tulivat. Sissit ovat ihan oikealla asialla, sillä miehittäjiä komentaa tunteeton tekoälykenraali, jolle siviilien henki on vain yksi muuttuja muiden joukossa.
Infinity Wardilta lähteneiden tekijöiden tausta näkyy, sillä Titanfall on kuin Modern Warfare potenssiin kaksi. Sotilaat on päivitetty piloteiksi, jotka juoksevat seiniä pitkin, tekevät kymmenien metrien rakettireppuloikkia ja odottavat titaanin putoamista.
Pilotit ovat kaikkea muuta kuin aseistamattomia raukkoja, mutta jalkamiehinä ne eivät ole mitään verrattuna titaaneihin eli parikerroksisen talon korkuisiin taistelurobotteihin. Kiertoradalta avomaastoon tupsahtavaa titaania voi ohjata joko itse tai jättää automaattiohjaukseen ylikokoiseksi siipimieheksi.
Oli pelistä muuten mitä mieltä vain, yksi asia on selvää: titaanit tekevät Titanfallin.
Vanhaa rautaa rajalle
Arvostelin Titanfallin pc-version pari kuukautta sitten ja – pakko se on myöntää – vaikka minulla oli pelin parissa jättekivaa, kiinnostukseni lopahti jo parissa viikossa. Ei jäänyt Titanfall tavaksi, kun veri veti Battlefield 4:n lisäreihin. Titanfallin Xbox 360 -versiosta sain oivan tekosyyn palata takaisin taistelevien robottien pariin.
En oikein tiennyt mitä odottaa miltei yhdeksän vuotta vanhalle Xbox-raudalle puserretulta seuraavan sukupolven räiskintäpeliltä, joten olin kaiketi positiivisesti yllättynyt, kun huomasin pelaavani täsmälleen samaa Titanfallia. Silmät sirrissä tarkastellen Xbox 360 -käännös ei tingi parempien koneiden visuaalisesta yltäkylläisyydestä. Kaikki on tallella välinäytösten ylilentoja, kentällä juoksevia tekoälysotilaita ja taistelun aistit kuormittavaa tulimyrskyä myöten.
Katseen tarkentuessa seuraavan sukupolven illuusio alkaa repeillä. Tekstuurit ovat suttuisia, valaistusefektit pelkistettyjä ja ruudunpäivitysnopeus sahaa ylös ja alas holtittomasti. Kun Titanfall on nopea, se on tosi nopea, mutta tiukassa paikassa peli tahmaa niin maan penteleesti. Se on sääli, sillä silmäkarkkiin tarttuneet kissankarvat olisin vielä voinut antaa anteeksi.
Poikkeuksellisesti Titanfall ei anna siirtää itseään kokonaan Xbox 360:n kiintolevylle, vaan ainoastaan pienen esiasennuksen. Tallennusteknisenä ratkaisuna tämä oli kaukana ihanteellisesta, sillä vanhan Xbox 360 Eliten omistajana en ilahtunut romputtimen jatkuvasta hurinasta. Hiljaisemmissa S-malleissa meteli ei ole samanlainen ongelma.
Vaikka se ei Titanfall-käännöksen syytä varsinaisesti olekaan, niin HD Ready -tasoinen (tai jopa sen alittava) natiiviresoluutio ei ole enää tätä päivää. On huippuärsyttävää, että jo keskipitkillä etäisyyksillä tähtäimeen eksynyttä kohdetta joutuu arvailemaan.
Titanfallin syyksi sitä ei voi enää laittaa,
Yllättävää kyllä, ruudunpäivitys heittelehtii kuulemma myös Xbox Onella, siis koneella, jolle peli on mukamas suunniteltu. Konsolipelaajia provosoivat herrarotupuheet voivat ärsyttää, mutta niissä piilee totuuden siemen: Titanfall tarjoaa parhaat kyydit pc:llä.
Into palasi
Titanfallin vahvuuksista kertoo se, että jo pelkkä vanhan sukupolven konsolikäännös sai minut innostumaan pelistä uudelleen. Käännös on Xbox 360:n rahkeet huomioon ottaen suunnilleen niin hyvä kuin se voi olla. En silti ala valehtelemaan, että suostuisin pelaamaan heikompaa versiota pelkästään kannatuksen vuoksi.
Kahdessa kuukaudessa olisi voinut tapahtua enemmänkin, sillä Titanfall ei ollut tätä kirjoittaessa saanut edes ensimmäistä lisäkenttäpakettiaan. Ainoa huomaamani muutos pelissä näkyi pelaajien uusissa taistelutaktiikoissa, kuten aggressiivisessa kasapainosten viljelyssä.
Kolme uutta kenttää ei vielä kesää tee, sillä Titanfall suorastaan huutaa lisäsisältöä. Juonellinen moninpelikampanja ei kestä kuin pari tuntia per puoli ja moninpelin tärkeimmät varusteet avautuvat jo päivän tai parin pelaamisella. Kenttävalikoiman suppeutta ei kompensoida edes pelimuodoilla, sillä kampanja tuntee niitä vain kaksi – ensimmäinen on tiimi-deathmatchia ja toinen avainalueiden valloittamista.
Titanfallin Xbox 360 -käännös on kohtalaisen onnistunut, mutta ei suinkaan pelin paras versio: Pelin vakavin ongelma ei piile tekniikassa, vaan ohuessa sisällössä.
Xbox 360
Saatavilla: PC, Xbox One
Blue_Jotain_Studios/Respawn Entertainment/EA Games
Moninpeli: 2-12 pelaajaa
Ikäraja: xx
80
