Aina on hyvä syy panna bileet pystyyn. Ei siihen tarvita kuin Singstar ja suuri ruutu.
Kun joukko eri-ikäisiä naisia kokoontuu pimeänä perjantai-iltana laulamaan, ääni kuuluu läpi lähiön. Volyymit kierretään illan mittaan yhä kauemmas kaakkoon, eikä sillä väliä, kenellä on mikki, kun kaikki joka tapauksessa laulavat. Kuka hiljempaa, kuka kovempaa, mutta yleensä kovempaa.
Lauluiltaan uusia Singstareja ja We Sing Encorea testaamaan saapuivat runsas parikymppinen Sabina, vajaa kolmikymppiset Päivi, Hannamaija ja Sanni sekä kypsempää ikää edustaneet Sari ja Eija. Eija oli ihan uuden kokemuksen edessä: hän ei ollut koskaan edes karaokea kokeillut. Nuoremmille Singstar oli tuttuakin tutumpi ravintolaillan etkojen ohjelmanumero.
Suomihitit ja Suomipop ovat kaikille tuttuja biisejä täynnä. Aloitusnumerona Sari vetäisi Maaritin Jäätelökesän antaumuksella, jonka ylitti vain Sabinan Cheekin Jos mä oisin sä -räppi. Muuten ei yksinlaulua paljon kuultu, kaikki lauloivat toistensa suuhun.
Hauskimpana peliversiona naiset pitivät joukkuekilpailua, jossa mikki kiertää ja laulettavana on erilaisia potpureja. Potpureissa lauletaan yleensä pelkkä kertosäe, jonka kaikki osaavat, vaikkei koko biisin vetäminen onnistuisikaan. Kilpailu itsessään ei kuitenkaan ollut se juttu, yhteislaulaminen oli.
Yllättäen vanhempi Suomipop voitti suosiossa uuden Suomihitit, syynä se, että hitteihin on kerätty paljon myös vanhaa materiaalia Dingon Autiotalosta lähtien. Poppilevy oli enemmän ajan tasalla ja tuoreempi kuin hitit. Yhteistuumin päätettiin, että PMMP:n Joutsenet on ehdottomasti kaunein laulu koko levyllä.
Iskelmiä, kiitos!
”Voi kun olis vanhaa iskelmää, niinku Kirkaa ja Dannya”, haikaili Hannamaija. ”Ikivihreitä, klassikoita”, haaveili Eija. ”Teemalevyjä, vaikka kolmen eri artistin koko levy laulettavana”, halusi Sari. Ja tietysti Juice-kokoelma olisi kelvannut koko joukolle: kun painajaiset ovat jo paikalla, missä on viidestoista yö?
Koska muutaman tunnin aikana ehdimme laulaa molemmat levyt läpi – Autiotalon useammankin kerran – myös lisää biisejä voisi levyillä olla. Ei auta, vaikka verkkokaupasta saisikin lisää, ei niitä kukaan ehdi illan tiimellyksessä valita ja ostaa.
Toinen laulupeli, Wiin We Sing Encore sai täystyrmäyksen: outoja biisejä, joita oli testaajien mielestä vaikea laulaa. Ilmiselvästi Rihanna, Lady Gaga ja muut levyn suuret nimet eivät edustaneet tämän naisporukan musiikkimakua. Ehkäpä levy iskee teinityttöihin?
Ohimennen Hannamaija, Sari ja Sanni yrittivät myös testata Grease-peliä, mutta sen salat eivät auenneet. Välillä laulettiin ja tanssittiin Moteja heiluttamalla, välillä voi vain laulaa tai sitten pisteitä ei laskettu lainkaan. Hankala käyttis vei halut tutkia peliä tarkemmin ja Grease unohdettiin yksin ruudulle.
Ei voi mitään, Singstar tekee kaiken oikein. Pikku kilpailu on hauskaa, mutta tärkeintä on se, että laulut ovat tuttuja. Ei ihme, että Singstarin suomiversiot ovat myyneet satojatuhansia kappaleita.
Laulupelit on jo valloitettu. Miten käy, iskevätkö tanssipelit nuoriin naisiin?
Testiryhmämme koostui yläaste- ja lukioikäisistä tytöistä. Abi-Jennifer oli yo-kirjoitusten uuvuttama ja tyytyi alussa vain katselemaan, kun muut humppasivat. 15 vuoden molemmin puolin olevat Nella ja Roosa sen sijaan antoivat peleille kaikkensa.
Ensimmäisenä Wiin uumeniin syötettiin Just Dance 2. Pelin ulkoasu ei ollut kovin kutsuva neonväreineen ja tuhruisine hahmoineen. Valikoiden selaaminen onnistui Wiimotella kohtuullisesti, vaikka tähtäämistä ja rauhallista kättä kaivattiin useamman kerran. Kun kappaleiden joukosta ja moninpelivaihtoehdoista oli valikoitu mieleiset, alkoi jännittäminen. Mitähän tästä tulee? Yy-kaa-koo, Wiimote valmiiksi ja menoksi!
”Ra-Ra-Rasputin, lover of the Russian Queen”, hoilasivat muut samalla kun tanssijoiden kädet viuhoivat ja lanteet hetkuivat. Pulssi nousi, hiki helmeili otsalla, Wiimote heilui – ja taustalta kuului hervoton räkätys. ”Vaatii luonteenlaatua, että voi nolata itsensä tämän pelin kanssa”, hihitteli Jennifer sohvalta.
Seuraavana kokeiluun otettiin kasariklassikko Walk Like an Egyptian, jonka kuvioista odotettiin alkuperäisen musiikkivideon mukaisia egyptiläisiä vaikutteita. Niitähän sieltä tulikin, ja taustahuuto oli taas melkoinen. Egyptiläiskävely kuului pelin ehdottomasti hauskimpiin kappaleisiin.
Jos unohtaa hahmojen epäselvän ulkomuodon, neonvärit, oudohkon kappalevalikoiman (jota voi laajentaa Wiiwaresta) ja huonot coverit ja keskittyy vain pitämään hauskaa – tai esittämään ylilyötyjä kuvioita muille – siinä voi hyvinkin onnistua. Koulun tanssiprojektissa tanssiva Roosa innostui tanssimaan jopa yksinään, ja totesi toiveikkaana: ”Tällä voi oikeasti menettää kiloja.” ”Tutut kappaleet helpottaisivat mukaan menemistä, nyt ei innostanut”, tiivisti silti Jennifer. ”Tää on niin nolo, että menee kimpassa”, komppasi Nella.
Tanssi ja laula
Wii-tanssimisen jälkeen kaivettiin esiin PS3:n Singstar Dance, jossa nimensä mukaisesti sekä lauletaan että tanssitaan. Singstar konseptina oli ennestään tuttuakin tutumpi, joten enemmän kiinnostusta herätti Move-ohjain ja EyeToy-kameran sijoittelu.
Valikko on muissa Singstareissa toimivaksi havaittu, uutta ovat pelimuodot. Valittavissa ovat sekä laulu + tanssi tai neljän pelaajan kaksi laulaa ja kaksi tanssii -kimppapeli tutuissa kamppailu- tai yhteislaulumuodoissa. ”Kauemmas ikkunoista!” ärähti Jennifer. Tanssilattian onkin oltava melko laaja, jotta laulajien lisäksi myös kaksi tanssijaa mahtuu ilman huoneiston remonttitarvetta tekemään kaikki liikkeet ja kamerakin saa ne vielä kuvattua. Muuten ei tule pisteitä, mikä harmittaa, koska pisteistä nimenomaan taistellaan.
Kappaletarjonta on singstarmaisen laadukas: hyvä, monipuolinen ja tanssiversioon erityisen tanssittava. Listalta löytyy valmiiksi muun muassa Britney Spearsia, Chris Brownia, Pinkiä, Whitney Houstonia ja Diana Rossia, valikoimaa saa lisäksi laajentaa Singstore-nettikaupasta.
Vaikka periaatteessa sekä Just Dance 2 että Singstar Dance pohjautuvat samaan ideaan, Singstar on toteuttanut liikkeentunnistuksen paremmin. Just Dance 2 ei mitenkään valvo oikeanlaisia liikkeitä vaan pisteitä voi napsia pelkällä Wiimoten heiluttelulla. Just Dance 2:ssa saavatkin lähinnä Wiimote-käden allit kyytiä. Singstar Dance sitä vastoin seuraa tanssijan liikkeitä kamerasta, ja hyvästä meiningistä voi saada jopa ekstrapisteitä.
Sekä Wiin että PS3:n tanssipelit ovat testiryhmän mukaan ehdottomia tunnelman kohottajia illanistujaisissa ja etkoilla, eikä arvoa voi väheksyä myöskään perheen kesken pelatessa. Tanssijoiden liikkeille ei voi olla nauramatta ja rytmi houkuttelee mukaansa mutrusuiset seinäruusutkin, vaikka kappale olisi vähän vieraampi.
Kaikilla osallistujilla oli aiempaa kokemusta laulu- ja tanssimattopeleistä ja osalla jopa oikeasta tanssimisesta, mutta varsinaiset tanssipelit olivat valloittamaton korpimaa. Ja sellaiseksi se myös jäi. ”Mieluummin ottaisin tanssi- ja laulupelit erikseen”, summasi Nella.
Loppuilta menikin pelkän laulun merkeissä.
