Raha pakottaa maailman menemään ympyrää, sanoo laulu. Ympyrässä suditaan jo nyt ja jatkossa vauhti vielä kiihtyy. Pitäisikö pelaamisesta maksaa ja jos pitäisi, miksi?
Miksei, kunhan siitä saa jotain vastikkeeksi. Olisi kumma, jos enimmäkseen ilmaisen pelaamisen ilot jatkuisivat, kun pelaajakunnasta iso ja jatkuvasti kasvava osa on keski-ikäisiä, kiinteät kuukausitulot omaavia veteraanipelaajia. Piilorahastuksella pystynee myös kompensoimaan uusien konsoleiden todennäköisesti hyvin kalliita pelejä: 60 euroa kassaan ja loput kerätään kuukausimaksuilla. Verot verta juo ja pelit loput.
Lue myös iso teksti kannesta
Jos maailmassa on jotain, josta ihmiset inhoavat maksaa, se on näkymättömät hyödykkeet. Niin kuin oikeus pelata pelejä. Limaisimmat nihkiöt imuttavat kaikki pelinsä netistä ilmaiseksi. Suurin osa pelaajista kyllä suostuu maksamaan peleistä, mutta ei enää pelaamisesta.
Sekä Suomessa että Ruotsissa on jyrkästi otettu kantaa siihen järkyttävään juttuun, että World of Warcraft vaatii nettiyhteyden ja että vaikka pelin on maksanut kaupan sedälle, sen pelaamisesta pitää silti maksaa kuukausittain. Ruotsissa tämä riisto pääsi ihan kuluttajia suojelevaan tv-ohjelmaan asti.
Kuohuvat tunteet maalaavat pelitaloille pirun sarvet, jotka päässään nämä nauraen riistävät pikku lapsipelaajia automaattisilla maksuilla ja pakottavat nämä maksamaan joka kuukausi jostain, josta on jo maksettu. Pohjoismaissa on vaikea käsittää, että ilmaista lounasta ei ole. Täällä kaikki tärkeä on ilmaista ja verovaroilla kustannettua, Yhdysvalloissa verot ovat alhaalla, mutta kaikesta joutuu maksamaan ja paljon.
Kun Ripa Riistetty ostaa vaikka IL-2 Sturmovikin ja mättää sitä moninpelinä, se on aika lailla eri juttu kuin maksulliset nettiropet. Yhdessä koneessa rullaavia servereitä pyöritetään itse, pelifirma tarjoaa korkeintaan naittamispalvelun. Se ei paljon maksa.
Mutta jo yksi ainoa World of Warcraft -maailma on fyysisesti armeija servereitä. Yhden maailman sisällä suurin piirtein joka alue on oma serveri, vaikka niiden välillä liikutaankin huomaamattomasti. Jos unohdetaan uuden sisällön kehittely (Honor-systeemi, Battlegroundsit), jo pelkästään serveriarmeijan ylläpito syö rahaa älyttömästi.
Hyväntekeväisyyttä Blizzard ei harrasta, vaan vetää makeasti massia omalle tililleen World of Warcraftilla. Joku voi kokea hirveänä vääryytenä sen, ettei kaikkea rahaa käytetäkään WOWin pyörittämiseen.
Jos tällainen ajatus pälkähtää päähän, se johtuu niin sanotuista luuserigeeneistä. Geneettiset luuserit suodattavat kaiken tiedon minä-filtterin läpi ja maustavat sen kaunalla, kateudella ja katkeruudella. He odottavat läpi koko elämänsä sitä loistavan tulevaisuuden mahdollistavaa onnenpotkua katsellen kateellisina vierestä oman onnensa seppiä. Lopuksi he kuolevat varmoina siitä, että olisi minustakin tullut jotain, mutta kun koko maailma oli vastaan ja epäreilu.
Objektiivisesti ottaen WOW on itseään toistava ja yksinkertainen, subjektiivisesti ottaen olen edelleen todella pahassa koukussa. Siitä ilosta maksan Blizzardille kokonaisen kolmen kaljatuopin verran kuukaudessa. Jos niistä menee yksi ylläpitoon ja kaksi Blizulle, niin kyllä he sen ovat ansainneet.
Raha, se on kaasua
Nythän on myös vaihtoehto, maksullisen nettipelaamisen naamalle lätkäisty haaste nimeltään Guild Wars. Sen takaa löytyy, ironista kyllä, entisiä blizzardlaisia. Eivätkö muut osaa mitään?
Guild Warsin rahoitus hoidetaan niin, että peli maksaa, mutta kuukausimaksuja ei ole. Rahat kerätään jatkossa laajennuksilla ja lisäosilla. Haluatko pelata muuna kuin ihmisenä? Osta laajennus. Haluatko jatkaa tasosta 20 ylöspäin? Osta laajennus. Haluatko uusia taitoja? Osta laajennus.
Tämä on myös hemmetin hyvä keksintö. Seuraan mielenkiinto lähes kympillä, jotta miten miesten käy. Vähän huolestuttaa, että pelistä on bakteerifiltteri otettu pois. Toivottavasti loiskanta ei räjähdä käsiin.
Raharaharaha, se on rikkaan miehen sana
Se, että hyvän tuotteen tehnyt pelifirma saa rahallista korvausta innovaatioistaan on nykyihmiselle abstrakti juttu, vähän samanlainen kuin että eskimot syövät paljon kalaa. Ihan kiva niille, mutta ei se minun maksaani oikeasti pompota. Vedetäänpä maksullisen pelaamisen edut lähemmäksi oma napaa.
Mikä on kaiken ilmaisen kohtalo? Se on kouluruokailmiö, joka tunnetaan myös nimellä kirjaston DVD. Ilmaista haukutaan, vaaditaan parempaa, se tuhotaan, raiskataan ja varastetaan, sitä käytetään lasinalustana ja pyöritetään sonnassa. Yhteinen omaisuus on The Nigger of the World.
Counter-Strikessä monella on (tai ainakin ennen Steamia oli) erikseen pelinpilaustili, jossa clientti on täynnä cheatteja ja aimbot tarkkautettu tiimikaverin takaraivoon. Vähän väliä vaikka käry käy, teen uuden ilmaisen tilin. Onko tämä "ilmaisen" Guild Warsin kohtalo, pienten peelojen leikkikenttä?
Kun pelaamisesta joutuu maksamaan ja pelitili on fasistisessa valvonnassa, homma toimii hyvin, kuten jokainen Xbox-livettäjä tietää. Sontaa filtteröityy jo alkukarsinnassa ja myöhemmin lisää. Kun Blizzard tai Valve potkivat 10 000#30 000 kikkaretta kakkaa rattailta huijausohjelmien takia, ehkäpä ne jopa pysyvät pois tai joka tapauksessa menettävät rahaa.
Krediitti on avain
Tulevaisuuteen kannattaa varautua maksamalla kännykkälasku ajoissa. Jos luottotietoihin tulee miinusmerkki, ei enää saa avainta nettierikoisliikkeiden, kiehtovien massiivimoninpelien ja niche-pelien aarrekammioihin. Merkit ovat selvät: luottokortista tulee näyttökorttia tärkeämpi.
Tuo rakas muovinen ystäväni on täällä Suomessa aiheetta hirviön maineessa. "Voi ei, peli jää kyllä hyllyyn, se vaatii luottokortin", sanoo moni. Onhan se helpompi kamelin mennä neulansilmästä kuin tyypillisen peliharrastajan päästä taivasten valtakuntaan, luottokorttimieheksi.
Pyhä muovin omistajana näen kylmän itsekkäästi luottokortin peelomuurina. 12-vuotiaalle empatiavammaiselle, egosentriselle esipsykopaatille harvemmin myönnetään luottokorttia, hän joutuu edelleen pelaamaan Counter-Strikeä.
Maailma menee siihen malliin, että peliharrastus tulee jatkossa vaatimaan yhä enemmän muovirahan käyttöä. Varsinkin jos kiinnostaa pelata muuta kuin lähimarketin hyllyltä löytyviä jokamiehen pelejä. Ja vaikka vain ne kiinnostaisivat, seuraavan sukupolven kodin viihdekeskusratkaisuihin, entisiin pelikonsoleihin, suunnitellaan jo oikealla rahalla netistä imuroitavaa lisäkilkettä, maksullista nettipelaamista sun muuta kivaa.
Marginaalipelien imurointi netistä on jo arkipäivää, ja maksan nettipelaamisesta (tai pelaamisesta yleensä) ihan mielelläni, kunhan saan rahoilleni vastiketta. Näissä ei ongelmia.
Ongelmia tulee, jos täysipainoisen pelikokemuksen nimissä pitää maksaa pikku kuukausikorvaus Valvelle, Microsoftille, Blizzardille, Ubi.comille, EA Gamesille, Sonylle, Nintendolle, Gamespylle, Vivendille, Squarelle, Take Twolle ja parille muulle yrittäjälle. Tai kun "En ymmärrä keräilyä" -Laaksosen haave toteutuu, ja pelihyllyssä ikuisesti pysyvät hienot pelipaketit vaihtuvat kiintolevyllä kuukauden kelluviin kertakäyttöpeleihin.
Se ei ehkä olisi täysin kivaa.
