Kun aamuyöstä kökkii koneella, pikku Höyryssä on helppo tehdä Impulssiostoksia ja panna Pelihana vuotamaan. Digitaalinen jakelu on aina valmiina viemään rahasi.
Digijakelu on uuden konsolisukupolven ansiosta yhä kovempi juttu. PC ja internet ovat kehittyneet käsi kädessä ja kaoottisesti, joten PC on digitaalisessa jakelussa jälkijunassa. Valikoimaa riittää, mutta hajautettuna, siinä missä konsoleilla alusta asti mietitty digijakelu on keskitetyn tehokasta.
Konsolien kohdalla kaaoksen asemasta käytetään yhtä ohjelmaa, yhtä palvelua per kone. Keskusjohtoinen jakelu mahdollistaa esimerkiksi Xbox Live Arcaden ja Wii Shop Channelin näppärän hämäyksen: tuotteet eivät maksa rahaa vaan abstrakteja pisteitä, joita ei edes voi ostaa vain tarvittavaa määrää. PlayStation Storessa sentään asioista puhutaan niiden omilla nimillä.
Uhka vai mahdollisuus?
Digitaalinen jakelu on yhtä aikaa pelikaupan Graalin malja ja Pandoran lipas.
Järjellä digitaalinen jakelu kuulostaa väistämättömältä. Monistaminen, paketointi ja jakelu ovat (kuluineen) historiaa, peliä tarvitaan tasan yksi kappale, joka makailee serverillä. Se on saatavilla mistä päin maailmaa tahansa, 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa. Koska varasto-ongelmia ei käytännössä ole, koko pelitarjonnan voi pitää aina myynnissä, vaikka nimikettä myytäisiin yksi kappale kerran puolessa vuodessa.
Näin teoriassa, sitten kapitalisti polkee pikku jalkaansa. Vaikka kulut ovat minimaaliset ja rahat menevät (yleensä) suoraan julkaisijalle, se ei näy pelien hinnoissa käytännössä lainkaan. Pelit maksavat jotakuinkin saman kuin kaupasta löytyvät hyllyversiot, ja kaupoista on helppo löytää erikoistarjouksia. Lisäksi digitaaliset alennusmyynnit näyttävät olevan tuntematon käsite. Kauppojen alennusmyynneissä hankkiudutaan eroon myymättömistä pelivuorista, ja myymättömät pelivuoret ovat ongelma, jota digitaalinen jakelu ei tunne.
Korkeasta hintatasosta ovat vastuussa pääasiassa jälleenmyyjät, jotka vaativat, että hinnan täytyy digikaupassa olla sama tai he eivät peliä jakele. Kun näin ilmoittaa jenkkien Anttila, valtaosan peleistä myyvä Wal-Mart, julkaisijat eivät potki vastaan. Myös silloin kun jakelija myy toisen peliä, pelifirma edellyttää, että hinta on sama kuin kaupassa. Kateus syö kalat vedestä ja pelit verkosta.
Sydämen asia
Digitaalinen jakelu ei myöskään vetoa meihin keräilijägeenin uhreihin. Minä haluan kaivautua pelipaketteihin kuin myyrä ja heitellä niitä sateena päälleni. Toisaalta minimalistimiehet ovat digitaalisesta jakelusta innoissaan: ei turhaa maallista materiaa! Toimittaja Laaksonen lämmitti savusaunaansa korvaamattomien vanhojen peliaarteiden pakkauksilla, ja valitti että nimmareista lähti käryä.
Huojuvan pelipakettipinon sijaan kiintolevylle syntyy huojuva pino erilaisia asiakasohjelmia. Esimerkiksi jos tämän artikkelin innostamana ostat joka paikasta jotain, koneessasi on Steamin ja EA Loaderin lisäksi Impulsen, Gametapin, Gameshadow’n ja Gamersgaten asiakasohjelmat, kaikki latautumassa käynnistyksessä ja kärkkymässä, josko löytäisi päivityksiä tai jotain muuta kivaa. Vertaapa tätä siisteihin konsoliratkaisuihin.
Emme vaadi oikeuksiamme!
PC:llä on harrastettu digitaalista jakelua heti kun modeemi keksittiin, ja nykyään vapaaehtoisin harrastajavoimin pyöritetty digitaalinen jakelu hoitaa yli yhdeksän peliä kymmenestä.
Ikävä kyllä ahneet tekijät ja julkaisijat eivät ymmärrä, että informaatio haluaa olla vapaata. DRM (lyhenne sanoista Digital Rights Management eli digitaalinen käyttöoikeuksien hallinta) on se kahle, jolla pelit pyritään sitomaan vain yhteen lailliseen omistajaan.
Jos unohdetaan viruksenkaltaiset rootkit-ohjelmat, DRM aiheuttaa kaksi pahaa ongelmaa. Näistä pahempi on se, että pelin jälleenmyynti muuttuu vaikeaksi tai mahdottomaksi. Se ei pelifirmoista ja suurimmasta osasta jälleenmyyjiä ole todellakaan paha juttu, sillä käytettyjen pelien myyntiä verrataan piratismiin.
Toinen ongelma on teoreettisempi. Yhä yleisemmin pelin oikeellisuus tarkistetaan verkon kautta. Miten käy, jos pelifirma (tai palvelun tarjoaja) menee konkurssiin? Jo ainakin kerran digimyyjän konkurssi on aiheuttanut sen myymien pelien muuttumisen ongelmabittijätteeksi.
Ainakin digijakelu on henkireikä, jonka ansiosta pienkustantajat pystyvät vielä roikkumaan yhä kovenevassa pelissä.
On vaikea uskoa, että konsoleiden esimerkin mukaisesti PC:lle pystyttäisiin luomaan keskitettyä kauppapaikkaa. Ainakin pikkuhiljaa massasta alkaa nousta esiin muutama isompi yrittäjä.
Esittelen nyt muutaman tärkeimmän tavan ja paikan, jolla PC-omistaja voi aamuyön tunteina imuroida laillista tavaraa.
Tehtaanmyymälät
- Matrix Games
- www.matrix.com
- Battlefront
- www.battlefront.com
- Introversion
- www.introversion.co.uk
- EA Store
- www.eastore.com
Digitaalisen jakelun yksinkertaisin muoto ovat pelifirmat, jotka myyvät verkossa lähinnä pientä piiriä kiinnostavia niseepelejään. Tällaisia ovat esimerkiksi raskaat ja keskiraskaat sotastrategiat.
Raskaimmasta päästä on Matrix Games (www.matrixgames.com), jonka listoilta löytyy todella hardcore-sotastrategiaa, Gary Grigsbyn peleillä ei ole asiaa pelikaupan hyllylle. Matrixin peleissä DRM hoidetaan hyväksyttävästi sarjakoodilla.
Matrixilla on porkkanana myös ilmaisia pelejä, joista mainittakoon sotapelien kestosuosikki ja ikiklassikko Steel Panthers: World at War. Astetta kevyempää sotastrategiaa myy Battlefront (www.battlefront.com), joka on tunnettu vallankumouksellisesta Combat Mission -sarjastaan. Battlefrontin pelin saa asentaa kolme kertaa per koodi, mutta lisenssin saa myös purettua mukana toimitetulla ohjelmalla.
Ison-Britannian ihmelapsi Introversion myy pelejään myös omassa nettikaupassaan, mistä ne kannattaa ostaa, jotta sankariohjelmoijat saavat suurimman viipaleen kakusta. Sieltä saa myös pakettiversiot.
Introversionin täydellinen vastakohta Electronic Arts tarjoaa EA Storella melko identtisen näkemyksen omapelijakelusta. Pelijätin panostus digitaaliseen jakeluun on perusveto: EA Storesta voi ostaa firman pelejä ja imuroida demoja. Hinnoissa ei digitaalisen jakelun kuluttomuus näy, joten ainoa hyöty on paketiton pelitoimisto.
Ainakin aikaisemmin EA Storesta ostetut pelit jättivät asennuspakettinsa kiintolevylle piiloon, mikä ei ole kiva juttu.
Näiden lisäksi on netissä valtava määrä sitä ainoaa peliään kauppaavia yrittäjiä, ja tässä näkyy hajautetun systeemin heikkous: todennäköisyys osua jonkun Brass Hatsin, Eschalonin tai Starships Unlimitedin sivuille on aika pieni.
Marketit
Steam
www.steam.com
Digitaalisen jakelun suurin roolimalli ja samalla menestyjä on Steam, Half-Lifesta tunnetun Valven näkemys digitaalisesta julkaisusta, joka aloitti jo 2002. Steam sisältää paljon muutakin kuin digitaalista jakelua.
Tällä hetkellä pelejä on 450 ja tilejä 16 miljoonaa. Ei ihme, koska aika harva nettikauppa saa sellaisen houkutuslinnun kuin Half-Lifet vahvistettuina Counter-Striken, Team Fortess 2:n ja monien muiden Source-pohjaisten pelien seireenilaululla. Vaikka ostaisi Valven pelit kaupasta, Steamin kanssa on silti pakkonaimisissa, koska pelin aitous tarkistetaan sieltä.
Lisäksi Steam myy indiepelejä (kuten Darwinia) ja tietysti ihan normipelejä (Age of Conan). Steamissa on alkanut näkyä myös Golden Oldies -tyyppistä kamaa, kuten X-COM-pelien julkaisu halpana pakettina ja valmiiksi Windowsin kanssa DOSBoxilla toimimaan säädettynä. Tai vähän tuoreempaa, kuten hieno Arx Fatalis.
Steamin typerin ominaisuus on se, että pelit asennetaan vain STEAMAPPS-nimiseen hakemistoon, ja jos olit niin huolimaton, että se meni ahtaalle C-systeemilevylle eikä sille teratavun käyttökiintolevylle, asia on voi voi ja uudelleenasennus.
Steam on kaukana optimaalisesta, mutta sen kanssa pitää vain oppia elämään, tai jättää paljon hienoa väliin.
Gamersgate
www.gamersgate.com
Ruotsalaisen Paradoxin operoima parivuotias Gamersgate on jatkuvasti kasvava, hyvin paljon Steamin tyyppinen verkkokauppa. Paradoxin omien pelien lisäksi valikoimasta löytää valtavat määrä hämäriä venäläisiä pelejä, Eidosin, THQ:n ja Atarin pelejä sun muuta.
Gamersgate käyttää omaa latausohjelmaa, mutta pelit saa sentään asentaa minne haluaa. DRM käyttää sarjanumeroita, mikä on hyväksyttävää. Asennus pitää suorittaa latausohjelman kautta, mikä ei ole kovin hyväksyttävää. Lisäksi ainakin osa peleistä on Gamersgate-versioita, joihin standardipäivitykset ja no-CD-filet eivät pure.
Gamersgate myy myös venäläisen 1C Gamesin pelejä, mikä on sikäli outoa, että 1C:llä on oma eurooppalainen nettikauppansa. Lisäksi pelit hoidetaan osittain löysästi, esimerkiksi Ascension to Throneen ei ole julkaistu GG-päivitystä.
Stardock
www.stardock.com
Viimeisin ja toistaiseksi vähäisin Stardock on digitaalisen julkaisun pioneeri. Lähinnä PC:n apuohjelmilla elävä Stardock on kokeillut monta versiota digitaalisesta jakelusta, tämänhetkinen tuotantoversio kulkee nimellä Totalgaming.net. Stardock on juuri julkaissut oman Steam-näkemyksensä, Impulsen.
Pelimielessä Stardockilla on tasan kaksi omaa nimikettä: Galactiv Civilizations II lisälevyineen, sekä kruununjalokivi Sins of a Solar Empire, jopa myyntilistojen kärkeen noussut hieno avaruustosiaikastrategia.
Toistaiseksi muiden pelejä on myynnissä vajaat parikymmentä, joukossa esimerkiksi The Witcher Enchanced Edition sekä Space Rangers 2:n ReBoot-versio, jota ikävä kyllä ei Yhdysvaltojen ulkopuolelle myydä.
Kirjasto
- TBS Gametap
- www.gametap.com
- Game
- www.game.co.uk
Erikoisen hyvin digijakelu sopii vuokraustoimintaan. Tunnetuin yrittäjä on jenkkien Gametap. Kuukausimaksulla saa pelata kerralla kahdeksaa peliä noin vajaan tuhannen pelin valikoimasta, mutta pelejä ei saa omaksi. Pelejä pelataan Gametap-asiakasohjelman kautta.
Lähinnä jenkkejä serveeraavan Gametapin voisi unohtaa, jollei sillä olisi tosi hyvää porkkanaa: ilmaisia pelejä ihan jokaiselle, myös köyhille metsäsuomalaisille. Vaikka joukossa on kakkendaalia, on siellä paljon hyvääkin kamaa. Kirjoitushetkellä löytyi muun muassa Falloutia, Psychonautsia ja Disciples 2:ta.
Gametapin pelivalikoima ei ole yhtään huono, toki tuhanteen peliin mahtuu mitä vain. Pelien ongelma on, etteivät ne ole standardiversioita, mutta jollei se ole ongelma, Gametap oikeasti tarjoaa ilmaisen lounaan.
Mainosrasitteinen Visitor-tili ei vaadi mitään tietoja ja sillä saa pelata muutamia kymmeniä pelejä. Mainosfilmillä terästetyllä ilmaisella Green-tilillä joutuu jo rekisteröitymään (luottokorttia ei kysytä) ja ilmaispelien määrä lisääntyy. Gold-tili maksaa 10 taalaa kuussa (tai 60 taalaa vuodessa) ja sillä saa pelata mitä vain. Gold-tili on sallittu vain jenkeille ja kanadalaisille.
Vaan saapa nähdä miten Gametapin käy. Syyskuussa 2008 bisnesidealtaan vastaava ranskalainen Metaboli osti Gametapin. Metaboli on ranskalainen yritys, joka on levinnyt myös Englantiin. Sen omistama Game on verkkokauppa, joka postimyynnin lisäksi tarjoaa kaksi digitaalista tapaa. Pelit voi maksaa ja imuroida yksilöinä. DRM vastaa GamersGatea, eli sarjanumeroilla suojattuja peliversioita.
On Demand on Gametapia vastaava systeemi, jossa kuukausimaksua vastaan saa pelata pelejä rajoittamattomasti. Se tarjoaa kaksi pelikokoelmaa: noin 130 pelin Essential ja vajaan 300 pelin Ultimate, 6,95 tai 12,95 euroa kuukausi. Joka kuussa kumpaankin luvataan vähintään kolme uutta peliä.
Korjaamo
Gameshadow
www.gameshadow.com
GameShadow näyttää muuten tuiki tavalliselta peliportaalilta, mutta se tarjoaa yhden mielenkiintoisen ominaisuuden: Sen asiakasohjelma on kuin virustutka, joka pöpöjen tappamisen asemasta pitää huolen siitä, että pelaaja pysyy selvillä asentamiinsa peleihin tulleista päivityksistä plus raportoi demoista ja vastaavista. GameShadow on nykyään täysin ilmainen palvelu.
Museo
Good Old Games
www.gog.com
Vähemmän yllättävästi oma suosikkini on vielä betatestauksessa oleva Good Old Games. Kirjoitushetkellä GoG tarjosi vasta kolmisenkymmentä peliä Interplayn ja Codemastersin valikoimista. Hinnoista on paha valittaa, 5,99 tai 9,99 jenkkidollaria on melkein ilmaista.
Pelit on päivitetty maksimiin, niistä on poistettu kopiosuojaus ja ne on viritetty toimimaan sekä XP:llä että Vistalla kuvaketta klikkaamalla. Lisäksi peleihin on imuroitavana kaikkea ilmaista lisäkilkettä manuaalista avatarkuviin.
Ostin kokeeksi M.A.X.-paketin, joka sisälsi hienon ykkösosan ja toivottoman kakkososan. Sain vielä ilmaispelinkin päälle, mikä oli hyvä, koska vanha Fallout 2:ni olikin hukassa. Toivoin, että M.A.X:it olisi kooditasolla viritetty toiminaan uusissa käyttiksissä, mutta oikeasti ne onkin viritetty toimimaan DOSBoxilla.
Sentään hemmetin hyvin. Vanha DOS4GW-peli M.A.X. pyöri yhdellä klikkauksella, hyvin optimoituna aina DOSboxin moninpelikonfiguraatioita myöten.
Tällä hetkellä GoG saa miinusta vain pienehköstä ja rajoittuneesta pelivalikoimasta, kaikessa muussa mennään roolimallipohjalla: halvat hinnat, ei minkäänlaista suojausta sekä muuntelemattomat pelit.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 1.12.2008.
