Kännykkäpelaaminen kehittyy tasaisesti teknologian mukana. Valtaosa markkinoilla olevista puhelimista on värinäytöllisiä, Javaa tukevia puhelimia, jotka soveltuvat pelaamiseen. Pelaajalle suurimman ongelman tuo pelimarkkinoiden hajanaisuus ja valinnan vaikeus: luottaako tuttuihin nimiin vai pitäisikö kokeilla jotain muuta?
Pelejä myyviä nettisivustoja ovat esimerkiksi www.kiivi.fi, www.maf.fi, www.mtv3.fi ja www.zed.fi. Pelien hankkiminen on helppoa, kunhan puhelimen WAP-asetukset ovat kunnossa. Tekstiviestin lähetyksen ja pelin latauksen jälkeen pelaaminen voi alkaa. Vaan mistä tietää, mikä peli on hyvä ja mikä ei? Riskin ottaminen ei välttämättä kannata, sillä noin 3–6 euron hintaisista peleistä ei viitsi maksaa, jos peli-ilo jää alle viiden minuutin. Raapaisimme kännykkäpelivalikoiman pintaa ja katsastimme kasan suosittuja pelejä ja tuttuja nimiä.
Vaikka kännykällä pelaamisen ainoa edellytys on Java-tuki puhelimessa, puhelinmalleilla on suuria eroja. Pelien ulkoasu ja toimivuus on sidoksissa ruudun kokoon, värien määrään ja puhelimen tehokkuuteen. Mitä enemmän puhelimessa riittää puhtia, sitä paremmasta pelistä pääsee nauttimaan. Tämä siis olettaen, että peli tukee eritasoisia puhelimia.
Tuliterillä puhelimilla on myös huonot puolensa. Vaikka peli periaatteessa toimisi puhelimessa, palveluntarjoajien listat eivät välttämättä ole ajan tasalla.
Testissämme olivat mukana Sony Ericssonin multimediapuhelin W550i ja Nokian N70. Sekä W550i että N70 ovat suhteellisen tuoreita puhelimia, joten niitä tukevien pelien valikoima on vielä kasvussa. Pelaamiseen kumpikin sopii mainiosti. Puhelinten täysvärinäytöt ovat isoja (Sony Ericssonilla 176 x 220, N70:lla 176 x 208 pikseliä) ja laadukkaita. W550i:ssä on vielä erityisesti pelaamiseen soveltuvat olkanapit ja mukavasti peukalon alle jäävä padi.
Vanhassa on vielä voimaa. Doom RPG muuttaa yhden räiskintäpelien esi-isistä vuoropohjaiseksi roolipeliksi ja tekee sen niin hyvin, ettei voi kuin ihastella ja ihmetellä. Doom RPG noudattelee Doom-universumin peruskaavaa: pelaaja on tutkimuslaboratorioon lähetetty merijalkaväen sotilas, jonka tarkoitus on tsekata outojen tapahtumien syyt. Labrassa on helvetti irrallaan ja ongelmien taltuttamiseen tarvitaan järeää aseistusta.
Doom RPG näyttää Doomilta, mutta pelaa kuin Dungeon Master. Eteneminen tapahtuu vuoropohjaisesti askel kerrallaan nytkytellen. Tiedemiesten ja muiden sotilaiden kanssa voi jutustella, tietokonepäätteiltä voi lukea hilpeitä (mutta tarpeellisia) viestejä. Laboratorion lattioille on ripoteltu erilaista kerättävää roipetta ammuksista terveyspulloihin. Asepuolelta löytyy tuttua Doom-kamaa BFG:stä kaksipiippuiseen haulikkoon. Moottorisahan paikan on saanut verrrrrinen kirrrrrves, jolla voi zombien pätkimisen lisäksi pilkkoa jumiutuneita ovia.
Taistelut käydään muun pelin tavoin vuoro kerrallaan. Omalla vuorollaan voi joko liikkua, ampua tai olla tekemättä mitään. Asetta voi vaihtaa vapaasti. Vastaan pöllähtää tuttuja Doom-mörköjä yhtä häijyinä kuin aina ennenkin. Osa tottelee kilteimmin tuliaseita, toisiin puree kirveen terä. Taistelu on kiivasta ja veri tirskuu yliampuvan herkästi. Menestyminen palkitaan kokemuspisteillä, jotka kasvattavat hahmon kykyjä.
Doom RPG:n käyttöliittymä on erinomainen: suuntanäppäimet, sivuttaisliikkeet, inventaarion käpistely ja muut temput onnistuvat vaivattomasti. Automaattikartta pitää huolen siitä, että eksymään ei pääse. Karttaruudussakin voi liikkua, jolloin suunnistaminen on mukavan helppoa. Grafiikka on vanhahtavan hienoa. Doom RPG on lisäksi yksi harvoista kännykkäpeleistä, joissa äänet pitää mieluummin päällä kuin poissa.
Doom RPG on loistava peli, olisi se julkaistu mille laitealustalle tahansa. Toimintaa, roolipelaamista ja huumoria, kaikkea sopivassa suhteessa. Pelattavaakin riittää tuntikausiksi. En olisi uskonut, että kännykkäpeli menee näin heittämällä kaikkien aikojen suosikkipelieni listalle. Lataa oitis (ja varmista).
Suomalaisen Sumean kädenjälkeä oleva 3D Mini Golf: Castles ei tavoittele kuuta taivaalta, vaan tyytyy mallintamaan minigolfia perinteisimmillään. Sony Ericsson W550i:n versiossa grafiikka on polygoneista rakennettua, vapaasti pyöriteltävää 3D:tä, useimmille puhelimille pelin grafiikka on klassista 2D:tä. Kolmiulotteisuuden ansiosta pallon tähtääminen ja radan hahmottaminen käy sujuvan sukkelasti.
Pelaaminen on helppoa: suuntanäppäimillä käännetään lyöntisuunta halutuksi, sen jälkeen määritellään lyönnin voima. Jos hyvin käy, pallo singahtaa lähemmäs määränpäätä tai jopa suoraan koloon. Pelit käydään kolmea vastustajaa vastaan, koneen paikat voi antaa toisille ihmispelureille. Ratoja on kolmeen eri alueeseen jaettuna yhteensä 27. Mukana on minigolfperinteen mukaisesti monenlaisia temppuratoja, jotka ilahduttavat ja vihahduttavat.
Minigolfpelit ovat kännykkämaailman muusi ja lihapullat. Ne eivät herätä erityisiä riemunkiljahduksia, mutta hoitavat hommansa kotiin. 3D Mini Golf: Castles on laadukasta työtä ja mainiota viihdettä luppohetkiin. Pätevä grafiikka, miellyttävä musiikki ja rento pelattavuus ovat hyvä yhdistelmä mille tahansa pelille.
Peter Jacksonin elokuvaan pohjautuva King Kong -peli oli loistava lisenssiseikkailu niin PC:llä kuin konsoleilla. Kunnon multiformaattipelin tavoin Kong elää myös puhelimen muistissa. Gameloftin perusosaaminen on voimissaan: King Kong on sivulta kuvattu, puzzleilla höystetty tasohyppely. Pelaaja ohjaa joko Jack Driscollia tai King Kongia ja hengailee nokkelan mutta ongelmiin ajautuvan naisnäyttelijän seurassa.
King Kongin ulkokuori hyppää pieneltä ruudulta oitis silmille. Grafiikka on värikästä ja näyttävää, ja pelihahmojen animointi on rikasta. Seikkailu etenee rivakkaa tahtia. Kuningas Kong rökittää vastaan tulevia dinosauruksia ja rymistelee viidakon läpi, Jack nahistelee alkuasukkaiden kanssa ja ratkoo pienimuotoisia ongelmia. Juonta kuljetetaan vaatimattomilla välivideoilla.
King Kong on mukavaa pelattavaa niin kauan kuin sitä riittää. Mikä ei ole kovin paljon, King Kongin yhdeksän tasoa menevät läpi vajaassa tunnissa, hätäisimmät päässevät pelin läpi reilussa puolessa tunnissa. Enemmänkin olisi kelvannut.
Persian prinssi on pelimaailman kestosuosikki. Mobiilipuolellakin Prince of Persia -sarjaa on ilmestynyt tasaisin väliajoin. Prince of Persia: Two Thrones on sarjan tuorein painos. Sivulta kuvatussa tasohyppelyssä prinssi taistelee hyvyyden puolesta pimeyttä vastaan. Akrobaattinen prinssi kapuaa köysissä, hyppelee surmanloikkia ja taistelee miekat viuhuen.
Prinssin liikehdintä on vaatimattomasti animoitu, mikä saa temppuilun näyttämään töksähtelevältä. Pelin monipuolisuutta rokottaa prinssin taipumus tehdä kaikki hauskimmat jutut automaattisesti. Eteneminen on kuitenkin vauhdikasta ja sujuvaa. Vastustajaa niitetään kuin heinää ja kimuranteimmatkaan paikat eivät ole prinssille liian vaikeita. Mukana on myös prinssin synkeä alter ego tuomassa vaihtelua tapahtumiin.
Prince of Persia: Two Thrones ei ole järin pitkä peli eikä myöskään erityisen loistelias. Gameloftin toiseen tasohyppelyyn, King Kongiin, verrattuna Persian prinssi häviää niin ulkoasussa kuin pelattavuudessa. Kertaläpäisyn arvoinen.
Call of Duty 2 pohjautuu Activisionin toisen maailmansodan tapahtumista kertoviin räiskintäpeleihin. Mobiiliversio vie kuvakulman ylävinkkeliin ja tekee sotilaista ruudulla vipeltäviä pikku-ukkeleita. Kuusnepan ikivanhat räiskintäpelit Rambon johdolla tulevat hakematta mieleen. Call of Duty 2 ei kuitenkaan tyydy silkkaan paukutteluun.
Pelaajan tehtävänä on ohjata joko amerikkalaista, venäläistä tai brittien sotilasta erilaisissa tehtävissä. Vastassa on niin vihollissotilaita, tankkeja kuin pommikoneita. Vastustajaa voi höykyttää singolla ja erilaisilla konetuliaseilla. Bunkkereita vastaan voi tilata ilmaiskun. Eteneminen edellyttää suojassa liikkumista ja erilaisten tavoitteiden suorittamista. Vuosille 1941–1945 jakautuneita tehtäviä on toistakymmentä ja niiden parissa saa puurtaa miellyttävän kauan.
Ulkoasu on yksinkertaisen toimiva, vaikka grafiikka töksähtelee selvästi kun ruudulla on enemmän tapahtumia. Äänipuolelta kunniamaininnan saavat aseiden paukahdukset.
Call of Duty 2:n vaikeustaso saa välillä pinnan kireälle. Vaikka oma mies ei tipahda yhdestä luodista, henki on silti välillä luvattoman höllässä. Joukkuetoverien hölmöilyt ja bunkkerien reunojen hinkkaaminen paikallaan juosten ei auta. Tästä huolimatta Call of Duty 2:n pariin palaa hammasta purren. Hyvän pelin merkki.
Playman Winter Games on hienonnäköinen ja värikäs talviurheilupaketti. Mukana on neljä lajia: ampumahiihto, kelkkailu, mäkihyppy ja mäenlasku. Ampumahiihto on lajeista paras. Ajoitukseen perustuvassa hiihto-osuudessa painellaan kahta nappia pelin vaatimassa järjestyksessä. Oikean rytmin seurauksena vauhti kiihtyy ja ajoittaminen vaikeutuu. Väärä painallus vie vauhdista parhaan terän. Ampuminen suoritetaan maalilätkissä näkyvät numerot naputtelemalla. Laji on yksinkertainen, mutta hauska.
Kelkkailu ja mäenlasku ovat vauhtilajeja. Kelkkailussa pyritään pitämään kourua pitkin kiitävä kelkka mahdollisimman hyvissä asemissa vasemmalle ja oikealle tasapainoilemalla. Mitä paremmin onnistuu pitämään laskulinjat kurissa, sitä nopeammin pääsee maaliin. Mäenlasku on samanhenkinen laji. Portit läpäistään vasemmalta oikealle pujottelemalla ja liian jyrkät liikkeet näkyvät vauhdin hiipumisena.
Mäkihyppy on neljästä lajista kimurantein. Ponnistuksen ajoitus ja ilmalennon kasassa pitäminen vaatii tarkkaa työtä. Hitaan vauhdin takia oppi menee kuitenkin nopeasti perille ja mäkihypystä tulee läpihuutojuttu.
Playman Winter Gamesin ainoana tavoitteena on voittaa itsensä. Peli pitää kirjaa ennätyksistä, konekumppaneita ei ole kilpailuissa mukana. Playmanin talviurheilu jää hetken huviksi. Neljästä lajista irtoaa vähäksi aikaa puurtamista, mutta into vaihtuu nopeasti kyllästymiseen. Näpsäkkää mutta turhan suppeaa urheilua.
