Tuukka Grönholm haluaa nähdä kuustakin varjopuolen.
* * * * *
Horoskooppi paljastaa syntymäajan yhtä tarkasti kuin peliskooppi pelityylin.
Taannoisessa Niko "Neljän suora" Nirvi -kutsuturnauksessa pokeripöydässä oli nippu pelittiläisiä pelaamassa Texas Hold’emia. En ole pelannut juuri pokeria enkä ottanut teoriasta selvää kuin päällisin puolin, sillä peli tuntuu liian kiinnostavalta. Ei tarvitse hypätä mustaan aukkoon tietääkseen, että se vie mukanaan.
Koska pokeri on harrastajien vastaväitteistä huolimatta myös tuuripeli, tietenkin voitin. Silti Utriaisen Jounin peli teki suurimman vaikutuksen, sillä mies luokitteli pöydän pelaajat näkemiensä käsien mukaan ja pelkästään panosten perusteella arvasi muiden käsikortit. Nimenomaan siinä on moninpelin suurin viehätys: pitää pystyä ennakoimaan muiden ratkaisuja.
Mudistiranta
Varsinkaan nettipelissä ei pysty muistamaan kymmenien Killer73-nimimerkkien ominaisuuksia, joten helpointa on tunnistaa vain yksilöiden pelityylin yleiskuva eli peliskooppimerkki. Ajatus ei ole uusi, sillä pelaajien karkeaa yleistämistä on sovellettu pokerin lisäksi jo tietokonemaailmassakin. Yksi ensimmäisen Mud-nettiroolipelien tekijöistä Richard Bartle luokitteli kohderyhmän neljään kuppikuntaan: suorittajiin, seikkailijoihin, tappajiin ja kyläluutiin. Kaikille olisi Mudissa oltava mieleistä sisältöä.
Suorittajat keskittyvät tasojen keräämiseen ja hahmonsa optimoimiseen mahdollisimman tehokkaaksi. Toimituksen jäsenistä Salmisen Tapio kuuluu tähän merkkiin. Seikkailijat syventyvät tarinaan, paikkojen ja asioiden tutkimiseen. Tappajat jahtaavat muita pelaajia: mitä helpompi saalis sen hauskempaa. Kyläluudat pitävät pelimaailmaa lähinnä keskustelukanavana ja sosiaalinen vuorovaikutus on pelaamista tärkeämpää.
Päätön kana
Neljä arkkityyppiä on kuitenkin liian vähän, jos haluaa saada luokitteluun mahtumaan kaikki pelaajat. Räiskintäpelissä ei oikein edes voi saada peliskooppimerkikseen kyläluutaa vain suorituksen perusteella, sillä kuolleiden puheita ei kukaan kuule.
90 prosenttia pelaajista edustaa päättömien kanojen joukkoa, joka liikkuu liki ennustamattomana massana. Väite on helppo todistaa oikeaksi urbaanilegendalla, jonka mukaan pokerissa massat häviävät rahansa 10 prosentin eliitille. Samoin puulaakimatseissa aikuiset miehet kirmaavat pallon perässä ilman suurempaa ajatusta.
Päättömien kanojen pelaamisen ennakointi ei ole useimmiten tarpeellista eikä oikein onnistukaan, sillä he toimivat päämäärättömästi uusimman ärsykkeen mukaan. Lauma ampuu armeijaoppien mukaisesti aina lähintä näkemäänsä vihollista, joten kanoilta voi suojautua käyttämällä muita ihmiskilpenä tai kyttäämällä yleisimmän kulkureitin sivussa. Ainoastaan autopeleissä kanoja joutuu ensimmäisessä mutkassa varomaan, ettei voitto karkaa jarrutuksessa tunareiden rysähtäessä niskaan.
Hulluposse
Päätöntä kanaa ei kannata sotkea vaaralliseen hulluposseen. Pokeriturnauksessa tyyppiä edustava Mikko Forsström oli vastustajista pahin. Mies näytti pelatessaan siltä kuin bideessä olisi lämminvesihana kiinni eikä irvistyksestä voinut pahemmin ajatuksia lukea.
Forsström korotti liki joka jaossa ja enemmän kuin muut olivat valmiita kortteihinsa panostamaan. Silti kukaan ei saanut Forsströmiä kiinni bluffista vaan pöytään kääntyi aina vain pelikelpoisia käsiä. Pokeritermein kyseessä on tiukka ultra-aggressiivinen pelaaja, jonka peliskooppimerkki on hulluposse. Pelimaailmassa hullupossen tunnistaa esimerkiksi reaalinaksujen alkuzergistä, jossa ensihyökkäys tehdään valtavalla laumalla pikkuotuksia.
Tiimipelaaja
Kaaosmaisen hullupossen ja päättömän kanan vastakohta on tiimipelaaja. Yllättävän usein tiimipeliäperkele-huutelijat ovat keski-ikäisiä miehiä, joiden reaktionopeus, fyysiset lahjat ja pelaamiseen käytetty aika eivät ole enää teinien tasolla. Tätä kompensoidaan korvaamalla yksilötaito ryhmätyöllä, jossa pyritään porukalla pääsemään yhteiseen päämäärään.
Erityisen surkea tiimipelaaja voidaan luokitella tuhertajaksi. Kuuluisa Niko Nirvi kuuluu tähän kategoriaan. Mies näkee pelikentällä yksinkertaisesti niin paljon uhkia ja ongelmia, että ei tarkkuuskiväärinsä kanssa pääse kunnolla edes aloitusalueelta ulos ennen kuin muut ovat jo taistelussa. (Hei, Counter-Strike-aika meni jo!_nn)
Taktisessa mielessä tuhertajaan ja tiimipelaajan voi suhtautua samalla tavalla, kumpikin pyrkii pelin päätavoitteeseen esimerkiksi pommia purkamaan. Tuhertaja pääsee perille vain myöhemmin.
Syntymälaskuhumalainen
Suomalaisen kalapuikkoviiksimiehen voi usein huoletta luokitella syntymälaskuhumalaiseksi, tosin äijät harvemmin pelaavat, joten ajatusmaailma näkyy poliitikkojen ja urheilijoiden haukkumisena. Kruikkaavat laskuhumalaiset eivät ole pelimaailmassa uhka, lähinnä riesa, sillä he marisevat jatkuvasti siitä kuinka kukaan ei osaa pelata, pelifirma x on karsea ja bändi y myynyt itsensä. Kaikki on korvasta, aivan kaikki.
Syntymälaskuhumalaista ei kannata huomioida ellei pelissä ole käytössä äänikommunikaatioita, jolloin laskuhumalaisen aika ei kulu kirjoittamiseen.
Pro
Jotkut vain ovat parempia kuin toiset, prot ovat näitä. Pokeritermein tiukka pelaaja on tunnistettavissa moninpelimaailmassa proksi juuri siitä, että henkilö pelaa kuin kyse olisi rahasta tai oikeasti hengestä. Riskejä ei oteta eikä tasavertaiseen taisteluun ryhdytä, vaan vastustaja koitetaan yllättää piilosta. Esimerkiksi lentosimuissa valitaan jo savuavia koneita uhriksi.
Pro ja Bartlesysteemin tappaja ovat toistensa lähisukulaisia, pro on lähinnä tehokas tappaja. Kummallekaan ei oikein ole vastalääkettä pelimaailmassa kuin tauon pitäminen. Prot eivät usein vaihda peliä vaan keskittyvät omistamaan vain muutamissa vahvoiksi tuntemissaan lajeissa.
Eläytyjä
Aivan kaikki peliskooppimerkit eivät määräydy sen mukaan, miten toimii, vaan myös ajatusmaailma vaikuttaa. Eläytyjät pystyvät heittäytymään peliin niin syvälle, että arki hämärtyy ja jopa omat visiot siitä, millainen pelimaailma voisi olla yhdistyvät siihen, mikä peli todellisuudessa on. Eläytyjä on siunattu olento, joka löytää sisältöä, jota pelissä ei edes ole.
Toimittajakunnassa Honkalan Tuomas kuuluu tähän porukkaan varsinkin, jos alla on Halo. Jos epäilee peliskooppimerkkien todenperäisyyttä voi verrata mitä tahansa lehden Halo-arvostelua siihen mitä omalla televisioruudulla näkee.
Myönnän, kuulun syntymälaskuhumalaisiin, vaikka pystyn purkamaan kitinätarpeeni pelien sijasta lehdessä.
Duunari
Pro tai eläytyjä ei ole paras mahdollinen peliskooppimerkki, sillä ylivoimaisesti paras merkeistä on duunari. Duunarien arvo perustuu ulkopelillisiin ansioihin. Kaveri, joka järjestää muille kivaa pystyttämällä nettipeliserverin, järjestämällä laneja tai hommaa tykin mätkintäturnaukseen on duunari. On vissi ero siinä, osallistuuko vai järjestääkö minkä tahansa tapahtuman, vaikka vain verkossa.
Peliskooppimerkkien suurin ongelma on, että ne eivät ennusta mitään, vaan vain antavat suuntaviivaa siihen, mitä on tulossa. Lisäksi moninpelin rajoitukset vaikeuttavat liian usein vastustajan merkin tunnistamista, eikä se optimiolosuhteissakaan suju vikkelästi. Peli saattaa päättyä ennen kuin vastustajan taipumukset ovat selvillä.
