Arvostelu on luettavissa Pelit.fi:ssä 3.9.2008.
Kun koko kesän on virunut ilman tietokonetta ja konsolipelejä, pitää laskeutuminen pelien maailmaan suorittaa hitaasti ja harkiten. Vaikkapa korttipeleillä, jotka sopivat mainiosti myös viimeisten mökki-iltojen viihteeksi.
Laskeutumisen voi tietysti aloittaa tavallisella korttipakalla, mutta nykyään on parempiakin mahdollisuuksia. Yksinkertaisten sääntöjen ohella pelin lyhyt kesto on olennainen seikka, sillä se maksimoi uusintoihin suostuvien pelaajien määrän.
Vuosi sitten suomennetusta Zooloretosta tunnetun Michael Schachtin Coloretto on äärimmäisen yksinkertainen, pieni ja nopea. Coloretossa kerätään eri värisistä korteista sarjoja. Kolme väriä lasketaan plussiksi, loput tuovat miinusta. Suoraviivainen pane kortti pakasta riviin tai ota rivi ja passaa -mekaniikka ei tarvitse minuuttia pidempiä selityksiä. Aloittelijat pääsevät ripeästi kärryille, sillä pitkäjänteinen suunnittelu on mahdotonta. Värikkäiden kameleonttikorttien keräily toimii mukavasti kaksinpelinä ja pelipaikaksi kelpaa vaikka sänky. Coloretto on oiva pikkupeli porukkaan kuin porukkaan.
Tila loppuu
Taisteluvalmiuteen levitetyn pelin haukkaama tila nousee äkkiä olennaiseksi ominaisuudeksi, jos sitä viritetään pienelle puutarhapöydälle tai punkan päälle. Suuruudenhulluille lautapelieepoksille, kuten Railroad Tycoonille ja tappiin asti laajennetulle Catanille, ei välttämättä ole kunnolla tilaa edes harrastajan pirttipöydällä. Loistava peli muuttuu äkkiä turhaksi painolastiksi, jos sitä ei mahdu pelaamaan.
Korttipelit soveltuvat piknik-viihteeksi erinomaisesti. Jos tunkkaisista sisätiloista kärsivä pelaajakaarti kaipaa Colorettoa ja mummon sietokykyä väkevämpää viihdettä, Menolippu- ja Catanin uudisasukkaat -lautapeleistä muokatut korttipelit ja Condottiere täyttävät tarpeen leikiten. Cataniin mahtuu tosin vain kaksi pelaajaa ja se vaatii kunnon pöydän.
Condottieret olivat italialaisia palkkasoturikomentajia, jotka johtivat armeijoita keskenään kilpailevien kaupunkivaltioiden nimissä. Helppotajuisessa Condottieressä jaetaan kymmenen numeroarvoltaan vaihtelevaa käsikorttia, jotka kuvaavat armeijan sotilaita. Kortit ladotaan pöytään vuorotellen ja arvokkain taistelurintama voittaa erän. Häh, missä peli luuraa? Jujutuskorteissa ja passauksen ajoituksessa.
Condottieren rumpali tuplaa omien sotilaiden arvon, talvi laskee palkkasotilaiden arvon ykköseksi, piispa vie rintamien arvokkaimmat sotilaat, nukke palauttaa soltun käteen ja sitä rataa. Ilkeästi ajoitettu piispa tai talvi hyydyttää kummasti vastustajien virneen. Aina ei kannata lyödä kaikkea pöytään, vaan passata. Rintamien poiston jälkeen seuraavassa taistelussa jatketaan samalla kädellä, jos vähintään kahdella condottierella on taistelukelpoisia sotilaita. Varomattomia komentajia sopivasti lypsämällä seuraavan taistelun voittomahdollisuudet nousevat dramaattisesti.
Laudat hiiteen
Saksalaisen Klaus Teuberin Catanin uudisasukkaat -korttipeliä ei kannata roudata pihalle tai avoimelle parvekkeelle, ellei halua aina välillä juosta kortteja kiinni. Lautapelinä Catan vaatii (etenkin laajennettuna) rankasti tilaa, sama pätee kahdelle pelaajalle suunniteltuun korttipeliin. Omalle pöytäpuoliskolle kasataan valtakunta kymmenillä neliön muotoisilla lätkillä, joten kannon nokasta loppuu tila jo alkujärjestelyssä.
Kortti-Catan muistuttaa peruspiirteiltään lautapeliä. Vuoron alussa heitetään noppaa, joka kertoo, mitkä alueet tuottavat raaka-aineita. Tarvikkeilla ostetaan teitä, kyliä, kaupunkeja ja päivityksiä asutuskeskuksiin. Mitä enemmän erikoisrakennuksia, sitä tehokkaampi tuotanto. Kylät, kaupungit ja rakennukset ovat samalla voittopisteitä. Parempi noppatuuri ei määrää automaattisesti voittajaa, sillä erikoisrakennuksia ja kieroja toimintokortteja on pinokaupalla. Catanin uudisasukkaat -korttipeli on viihdyttävää pakertamista kahdelle, jos tila ja aika ei lopu kesken. Matsiin uppoaa kevyesti kaksi tuntia.
Catanin ohella Alan Moonin Menolippu on toinen suosittu lautapeli, joka laajenee onnistuneesti korttipelien joukkoon. Runsaasti tuttuja piirteitä sisältävä korttipeli kuuluu edelleen selvästi Menolippu-perheeseen. Siitä huolimatta: miten teen junareittejä ilman karttaa? Helposti, sillä matkalipuissa näkyy reittiin vaadittujen vaunukorttien värit. Pelaajat tekevät vuorollaan vain yhden kolmesta toiminnosta: nosta avoimesta rivistä tai sokkona pakasta lisää vaunukortteja, pöytää sarja ratapihalle tai nosta matkalippuja. Pöydätyistä sarjoista livahtaa joka vuoron alussa päällimmäiset kortit väärinpäin omaan raidepinoon. Pakan loputtua raidepinon kortteja sovitellaan matkalippuihin. Valmiit liput ovat plussaa, keskeneräiset miinusta.
Maltillisesti tilaa käyttävän Menolipun kutkuttavat ongelmat syntyvät siitä, että vain yhdellä pelaajalla saa olla jotain tiettyä väriä pöydässä. Iso punaisten vaunujen sarja eliminoi pöydältä pienemmät punaiset sarjat. Kun huolella lasketut sarjat ennen pitkää katoavat ratapihalta, matka mutkistuu. Vaunupinoa ei saa tarkistaa kesken pelin, joten aivoni menivät jatkuvasti umpisolmuun, kun yritin muistella mitä pinoon on mennyt. Kova kokemus opetti, että kaikkea keräämällä reittejä ei saa valmiiksi. Armottoman muistielementin takia kookkailla ja komeilla korteilla ryyditetty Menolippu ei sovi ihan joka saumaan, ja korkeaoktaanisten virvokkeiden nauttiminen kannattaa jättää johonkin muuhun peliin.
Tuulen viemää
Jämäköitä komponentteja sisältävät lautapelit ovat tuulisen päivän valinta terassipeliksi. Lautapelien pienissä palikoissa on tosin se ongelma, että kyynärpäät puskevat ne helposti lattian rakoihin ja nurmikon sekaan. Jos viima yltyy jopa pahvisia lautapelejä häiriköiväksi puhuriksi, vastaus ongelmaan ovat muun muassa ranskalaisen Gigamicin järeät, kauniista puusta tehdyt kahvipöytäpelit tai muovisen Blokus-sarjan vettä kestävät esitykset. Abstraktit ja aivoja nyrjäyttävät pulmapelit eivät tosin ole kaikkien makuun.
Toledo maistuu strategisen Cayluksen ja Sellaista sattuu! -tuuripelin vinkeältä ristisiitokselta. Jokaisella pelaajalla on viisi apulaista, jotka viedään mutkikasta katua pitkin katedraalista keisarin palatsiin. Apulaiset hankkivat matkan varrella miekkoja, joiden arvo riippuu niihin taotun teräksen ja jalokivien määrästä. Alcazarin palatsiin selviytynyt apulainen esittelee miekan keisarille. Mittelön lopussa palatsiin raahatuista miekoista irtoaa täydet pisteet, muiden arvo puolitetaan.
Martin "Age of Steam" Wallacen Toledossa pelilauta on joka kerralla erilainen. Alussa kadun varrelle asetellaan rautakauppoja, jalokivipuoteja, seppiä ja miekkailunopettajia. Omat putiikit ovat ilmaisia, muiden palveluista maksetaan. Rahaa tuhlataan ostosten ohella apulaisten liikuttamiseen: vitosen setelillä heppu liikkuu tasan viisi ruutua. Miekkojen kilpataonta päättyy, kun joku saa kolme miestä palatsiin. Rahakorttien miekkailusymboleilla ratkaistavat samaan ruutuun osuneiden apulaisten kaksintaistelut ovat taktisesti tärkeä kiusaelementti: häviäjä passitetaan takaisin katedraaliin.
Klassista helppo pelata, vaikea hallita -kaavaa noudattava Oregon vaatii Toledoa enemmän ajatustyötä. Viisivuotissuunnitelmia ei tosin tarvita, sillä sokkokorttien ansiosta opportunismi näyttelee merkittävää osaa. Etäisesti Carcassonnea muistuttavassa Oregonissa sijoitetaan uudisraivaajia ja rakennuksia neliöihin jaetulle kartalle. Oregonin vehreille saloille kotiutuneet värikkäät ukkelit tuovat pisteitä ainoastaan vuorossa olevalle pelaajalle – rakennuksista saattaa irrota pojoja kaikille. Pisteitä ei tule lainkaan, jos uudisraivaaja ei ole rakennuksen vieressä tai päinvastoin, joten joskus on pakko jakaa hyvää myös muille.
Ukkoja ei saa nakata minne tahansa: sijainti määritetään kahdella laudan reunan kuvioita vastaavalla sektorikortilla, joita on kourassa korkeintaan kolme. Sektorikortit tuovat Oregoniin melkoisen annoksen tuumailua. Yritä siinä sitten iskeä mehevään talokeskittymään, kun kortit eivät kerta kaikkiaan suosi. Toisaalta menestyvä oregonisti uskoo kortteja ja menee sinne, minne pystyy, eikä tuijota katse lasittuneena maksimaalisia pistepaikkoja (kuten minä). Oregonista jäi voimakas pakko saada lisää -fiilis.
Aivot nollille
Jos ajattelu syystä tai toisesta sattuu liikaa, PitchCar pelastaa tilanteen. PitchCar on puhdas taitopeli, eikä se teknisesti ottaen ole lautapeli lainkaan. PitchCar on vauhdikasta ja näyttävää neppailua tukevista puulevypalasista kasatulla radalla. Säännöt ovat äärimmäisen yksinkertaiset: jos puinen formulakiekko kaatuu tai liukuu aidatulta radalta ulos, palauta se takaisin nepin alkupisteeseen. Jokainen kuski saa tuloksesta riippumatta yhden nepin per vuoro. Suurin este kisalle olivat teinikuskin tää on lapsellista -ennakkoluulot, jotka katosivat parin nepin jälkeen.
PitchCar on mainio tissuttelupeli, sillä aivosolujen kiusaaminen jää juominkien varaan. Hyvän kimppapelin tapaan piikittelyyn ja omien kolme kurvia kerralla -vetojen tuulettamiseen on runsaasti potentiaalia. Yksinkertaisten sääntöjen ja suuren pelaajamäärän vastapainoksi PitchCar vie runsaasti täysin tasaista tilaa. Baanan ympärillä täytyy olla lääniä neppaamista varten. Kuskit joutuvat liikkumaan jatkuvasti parempaan neppiasemaan, joten lattialla kykkiminen muuttuu nopeasti lihaskuntoharjoitukseksi. Merkittävänä pihabonuksena tuuli ei häiritse painavaa PitchCaria pätkän vertaa.
Petri Heikkinen
laatikkojuttu2.jpg
Laatukamaa täyteen asti lastattu peliarkku.
KaikkiPelit.jpg
Mitä isompi paketti, sen mutkikkaampi kuljetus.
Condottiere1.jpg
Condottieressa käytetään pientä pelilautaa merkkaamaan vallattuja alueita. Kolme rinnakkaista tai viisi hajallaan olevaa aluetta tietää voittoa.
Condottiere2.jpg
Tämä taistelurintama on 33 pisteen arvoinen. Erikoiskortit eivät vaikuta punaisiin numeroihin.
PitchCar1.jpg
Muut voivat paistaa maggaraa sillä välin, kun PitchCar-rataa rakennetaan.
PitchCar4.jpg
PitchCarille on kaksi laajennusosaa, joissa on muun muassa hyppyreitä ja 45 asteen kurveja.
Coloretto2.jpg
Pelialueen riveihin saa laittaa korkeintaan kolme korttia.
Oregon1.jpg
Kirkosta saa sitä enemmän pisteitä mitä enemmän ukkoja sen vieressä on.
Oregon3.jpg
Oregonin uudisraivaajat pisteytetään heti siirron jälkeen.
Catan1.jpg
Kahden pelaajan Catanin uudisasukkaat -korttipeli leviää yllättävän laajalle alueelle.
Catan2.jpg
Kauppa- ja sotilasylivoimasta muistutetaan puisilla merkeillä.
Menolippu3.jpg
Menolippu-korttipelin läpyskät ovat isoja ja komeita.
Menolippu2.jpg
Pöydätyt kortit katoavat kortti kerrallaan raidepinoihin, joita ei saa enää tarkistaa.
Toledo3.jpg
Peli päättyy, jos kolmas punainen apulainen pääsee palatsiin.
Toledo4.jpg
Jalokivet ja teräkset natsaavat hienosti Toledon kookkaaseen pelilautaan.
Otto, laatikko
Niksinurkka
Paljon matkustavalla lautapelifanilla on krooninen kuljetusongelma. Mihin tungen arvokkaat pelit matkalla peli-iltamiin tai mökille? Lautapelit rutistuvat ja ottavat osumaa repuissa ja matkalaukuissa. Yksi halpa ratkaisu ongelmaan on rattiohjaimen kätevä kantokahvalla varustettu pahvilaatikko. Suosittelen lämpimästi Logitechin Driving Force Pro -pleikkariratin tukevaa laatikkoa. Rattiboksin sisätilat ovat kuin valmiiksi lautapelejä varten segmentoitu.
Oregon- ja Caylus-kokoluokan pelit sujahtavat lokeroihin sievästi ja jämäkästi. Isoon puolikkaaseen mahtuu reipas satsi vaihtelevan kokoisia pelejä. Kun lasti tiivistetään sopiviin väleihin tungetuilla muovipusseilla, pelit eivät liiku tai aukea kovassakaan kyydissä. Kuljetuskuutio viimeistellään muutamaan avainkohtaan vedetyllä jeesusteipin pätkällä, jolloin siitä tulee vuosikausiksi mainio peliarkku: 5–10 kymmenen peliä lähtee helposti, turvallisesti ja kootusti mukaan minne tahansa. Laatikosta on ollut minulle enemmän iloa kuin sen alkuperäisestä sisällöstä.
Petri Heikkinen
Oregon_paketti.jpg
Oregon
Julkaisija: Hans im Glück/Lautapelit.fi
Suunnittelijat: Åse & Henrik Berg
Hinta: 29 euroa
Pelaajat: 2–4
Pelin kesto: 45 min
Arvosana: Neljä mökkiä
Toledo_paketti.jpg
Toledo
Julkaisija: Kosmos/Lautapelit.fi
Suunnittelija: Martin Wallace
Hinta: 39 euroa
Pelaajat: 2–4
Pelin kesto: 45-60 min
Arvosana: Kolme mökkiä
PitchCar_paketti.jpg
PitchCar
Julkaisija: Ferti/Lautapelit.fi
Suunnittelija: Jean du Poel
Hinta: 59 euroa
Pelaajat: 2–8
Pelin kesto: 30 min
Arvosana: Neljä mökkiä + Pelit suosittelee
Coloretto_paketti.jpg
Coloretto
Julkaisija: Abacusspiele/Lautapelit.fi
Suunnittelija: Michael Schacht
Hinta: 11,90 euroa
Pelaajat: 2–5
Pelin kesto: 30 min
Arvosana: Viisi mökkiä + Pelit suosittelee
Menolippu_paketti.jpg
Menolippu-korttipeli
Julkaisija: Days of Wonder/Lautapelit.fi
Suunnittelija: Alan R. Moon
Hinta: 19,90 euroa
Pelaajat: 2–4
Pelin kesto: 30 min
Arvosana: Neljä mökkiä
Condottiere_paketti.jpg
Condottiere
Julkaisija: Fantasy Flight Games/Lautapelit.fi
Suunnittelija: Dominique Ehrhard
Hinta: 19,90 euroa
Pelaajat: 2–5
Pelin kesto: 60 min
Arvosana: Neljä mökkiä
Catan_paketti.jpg
Catanin uudisasukkaat -korttipeli
Julkaisija: Kosmos/Marek Toy
Suunnittelija: Klaus Teuber
Hinta: 16,90 euroa
Pelaajat: 2
Pelin kesto: 90–120 min
Arvosana: Kolme mökkiä
