Talvisota olisi mitä mainioin aihe kaupalliselle pelille. Sellaista odotellessa Battlefield 1942:lle tehty Finnwars on kokeilemisen arvoinen.
Suomalaisvoimin tehty modi osoittaa todellista talvisodan henkeä. Tapani "Tenttu" Valkosen vuonna 2003 aloittama projekti lienee ensimmäinen kotimaisista sodista kertova modi, joka oikeasti valmistui. Jos Valkonen löytäisi kaveriksi Punasen, seuraava modi voisi kertoa kansalaissodasta.
Uusimman version myötä jo kattavaa kenttävalikoimaa täydennetään jatkosodan ja Lapin sodan taisteluilla. Serverille tultaessa valitaan ensin, soditaanko Suomen vai Neuvostoliiton väreissä. Myös saksalaiset ovat pelattavissa muutamassa Lapin kentässä.
Battlefield 1942:n pelimoottori ei enää ole erityisen näyttävä, mutta loihtii se silti uskottavat talvimaisemat pelaajien lumisotia varten. Kuten Battlefileldin peruspelissä myös Finnwarsin kentissä taistellaan tukikohtien herruudesta. Tukikohtia edustavat kenttiin ripotellut liput, jotka vaihtavat omistajaa, kun alueella odottelee tarpeeksi pitkään. Uusiin asemapaikkoihin voi kuoleman jälkeen syntyä uudestaan ja niitä omistamalla saa rokotettua vastustajien pistesaldoa.
Jääkäristä korpisoturiksi
Valittavia hahmoluokkia on peruspelistä tutut viisi. Kiväärimies on taisteluiden yleisin näky. Pystykorvalla tai Mosin-Nagantilla pärjää myös läheltä, sillä tarkat luodit kaatavat kohteensa yleensä kertalaakista. Vallihautojen vyöryttämistä varten luokalla on myös muutama käsikranaatti. Tarkka-ampuja on pysynyt entisellään, mutta nyt siitä on oikeasti hyötyä tehokkaampien kiväärien ansiosta. Lääkintämiestä ei ole, vaan hänet korvataan kk-taistelijalla.
Rynnäköijä on tarpeen kapeilla kaupunkien kujilla, joissa konetuliaseiden korkeahkosta rekyylistä ei ole niin paljon haittaa. Mutta jos avoimessa maastossa alkaa haastaa vastapuolen kiväärisolttuja, tulee hetkessä naamaan.
Insinööri on yksi hyödyllisimmistä luokista monipuolisen aseistuksensa takia. Jalkaväkeä vastaan pärjää hyvin kiväärillä, tankkeja varten on repussa kasapanoksia ja miinoja. Kasapanoksen heittäminen nukahtaneen tankkikuskin niskaan tai bunkkerin sisään on aina nautinnollinen kokemus. Siitä pamauksesta ei selviä juuri mikään.
Ainoastaan kiväärimiehiä saa olla rajaton määrä, muita luokkia vain muutama per puoli. Tämä on hyvä juttu, sillä muuten vain kourallinen pelaajia viitsisi hyökkäillä, loput olisivat pusikossa tarkkuuskiväärit seuranaan. Mikään ei tietenkään estä lainaamasta kaatuneen toverin pyssykkää, jos ei alussa saanut mieleistään.
Suomalaisilla on tuntuva etu lähitaistelussa, sillä Suomi-konepistoolin edessä itäraudat taipuvat. Tilannetta tasoittaa venäläisten suurehko tankkiarmada. On Suomellakin apunaan muutama ranskalainen kahvinkeitin, mutta vain muutamassa kentässä. Kummankaan puolen ei muuten enää tarvitse pelätä tankkien varastelijoita, sillä ongelma on ratkaistu kätevästi lukitsemalla tyhjät vihollistankit. Ei normisuomalainen pystynyt tuosta vaan käsittelemään itätankkia, joten se on ihan realististakin. Jatkosodassa tilanne on eri, sillä sotasaaliiseen oli ehditty jo tutustua.
Sotavuodet
Kenttiä on nopeasti laskettuna nelisenkymmentä, eli pelattava ei ihan heti lopu kesken. Vaikka kaikissa pelataan samaa pelimuotoa, tantereissa on silti paljon eroa. Talvisodan kentät ovat suomalaisilla usein epätoivoista puolustustaistelua rajalta tulevaa tankkikolonnaa vastaan. Raatteentiellä opittu motittaminen tulee tarpeeseen, sillä tankit saa tuhottua vain eristämällä ne muista. Sitten vain tarvitsee tarjoilla viinapaukku tankin ilmanottoaukosta sisään ja lähteä äkkiä lipettiin, ennen kuin liekit ehtivät polttaa.
Jatkosodassa saa vaihtelua maisemiin, kun lumihanki on ehtinyt sulaa. Enää ei ole Suomikaan yhtä alakynnessä, sillä Saksasta saaduilla panssarinyrkeillä ja tankeilla pärjää neuvostomahdille. Tasapainoisemman tilanteen takia Neuvostoliitonkin puolella pelaavat saavat opetella puolustamisen perusteet. Lapin sodasta ei ole monta kenttää sen lyhyydestä johtuen, mutta on niitäkin välillä ihan kiva pelata vaihtelun vuoksi, kun peleissä ei ole ennen aihetta pahemmin käsitelty.
Finnwars on modien realistisimmasta päästä, sillä pelkkä tankkien liikuttaminen vaatii molempien käsien käyttöä näppäimistöllä hankalahkon ohjaustavan takia. Tämän takia ei pysty katselemaan, mitä ympärillä tapahtuu ja silloin suomipoika yllättää Molotovin kanssa. Tankit vaativat yleensä kuljettajan lisäksi ampujan, joten yksin ei kannata lähteä liikkeelle.
Jalkaväellä ei ole sen helpompaa, sillä elossa pysyminen vaatii taitoa. Pelaajan hento ruumis ei monta osumaa kestä, mutta onneksi melkein heti pääsee takaisin uudestisyntyneenä. Varsinkin Venäjällä pelatessa tulee usein käytettyä muita pelaajia ihmiskilpinä. Karuahan se on, mutta ainakin oma elinikä pitenee.
Luminen huippu
Vaikka pelaajamäärät ovat tippuneet, iltaisin riittää populaatiota kunnon räminöihin. Vähäisten pelaajamäärien takia pelaaminen on kiintoisampaa, kun häiriköitä ei ole niin paljon ja lähes kaikki osaavat pelata jotenkuten. Tunnelmakin on korkeammalla, kun tuntee muut serverin asukit.
Finnwars on massiivisin projekti kautta aikojen Suomen sodista ja nykyisessä versiossa melkein kaikki pelissä näkyvä on tehty kokonaan itse. Jopa äänikäskyt ovat selvää suomea ja parantavat tunnelmaa älyttömästi. Yksinpeliä ei ole, mutta moninpelaajalle Finnwars on taatusti ainutlaatuinen kokemus.