Avaruudessa liikkuu yleensä vain sankareita ja niiden vihollisia. Privateerissa saa päättää, kumpaan jengiin kuuluu.
Privateer sijoittuu Chris Robertsin luomaan Wing Commander -maailmaan, joka poiki aikanaan tukun pelejä ja surkuhupaisan leffan. Peleistä ensimmäiset kaksi olivat aikansa klassikoita ja käännyttivät muun muassa minut Amiga-miehestä reteäksi PC-nörtiksi. Osissa kolme ja neljä päärooli siirtyi elokuvamaisille välivideoille, joissa panivat parastaan muun muassa Mark "Luke Skywalker" Hamill ja John "Gimli" Rhys-Davies.
Wing Commander -pelit keskittyivät vimmattuun avaruustaisteluun ja tehtävien väliseen saippuaoopperaan. Privateerissa kiskotaan ylle haalarit ja ryhdytään painamaan rehellistä duunia. Tai vähemmän rehellistä. Pelaaja on omaan laskuunsa toimiva avaruusyrittäjä, joka suorittaa maksua vastaan kenen toimeksiantoja tahansa. Alussa ollaan peeaa, ja ylväs avaruuslaiva on tyhjiössä hädin tuskin kelluva pala romurautaa, jonka panssarit on tehty kananmunan kuorista.
Avaruudessa kelluvien telakoiden tietokonepäätteiltä voi hakea yksinkertaisia tehtäviä, joilla saa tuohta kasaan. Kun saa viimein ostettua hyppymoottorit alukseensa, universumi on vapaata riistaa. Enemmän jännitystä elämäänsä kaipaavat voivat käydä baaritiskillä notkumassa ja tutustumassa siellä odottaviin työnantajiin.
Liikkeellä on niin kauppiaiden kuin palkkiosoturien edustajia, jotka kaipaavat vaitonaista tehtävänsuorittajaa tai ylimääräistä lihasta. Tehtävät vaihtelevat yksinkertaisista kuljetustehtävistä tappotehtäviin. Peruskamana tehdään partiointia ja alueiden tutkimusreissuja, jotka käytännössä muuttuvat taisteluiksi. Palkkiot määräytyvät tehtävän vaikeuden mukaan.
Jäänteenä menneisyydestä kerrallaan ei voi olla kuin yksi tehtävä työn alla. Jos käy hakemassa palkkasoturien puhemieheltä ensin salaisen hyshys-tehtävän ja menee sen jälkeen kauppiaiden edustajalle töitä ruinaamaan, tämä ilmoittaa kylmästi, että sinulla on jo tehtävä. Moinen syö uskottavuutta, mutta ei haittaa kun siihen tottuu.
Omaan laskuun
Taisteluiden ja avaruusreissaamisen lisäksi voi olla oma palkkarenkinsä. Avaruusalukseensa voi lastata monenmoista hyödykettä ja rahdata sitä muualle hyvän hinnan toivossa. Kunnon katteiden löytäminen on palkinto itsessään. Rahaa voi tuhlata aluksen parantelemiseen. Ostaa voi niin ammuksia, aseita, panssareita, parempia runkoja, tutkia, suojia sun muita. Jos kyllästyy vanhaan alukseensa ja rahaa piisaa, kokonaan uusia lennokkejakin on saatavilla.
Privateer ei ole pelkkä rahantekosimulaattori avaruusmausteilla. Bisneksien pyörittämisen lisäksi taustalla vaanii salaperäisiin muukalaisiin liittyvä juonenpätkä. Lisäksi mukana on Privateerin lisälevy Righteous Fire ekstrajuonineen.
Privateer on ollut pitkään pahamaineisen vaikea saada toimimaan nykykoneissa (DosBoxin ansiosta ei tosin enää), mutta Privateer Remake -porukan kyhäämä Privateerin uusversio ei tyydy pelkästään pelin saattamiseen toimintakuntoon. Privateer Remake pohjautuu vapaassa levityksessä olevaan Vega Strike -pelimoottoriin, joka mahdollistaa suuremmat resoluutiot, paremman grafiikan ja sutjakamman pelattavuuden. Privateer ei ehkä ole kedon korein kukkanen, mutta eipä se tuhruisista telakkakuvistaan huolimatta ole myöskään luotaantyöntävän ruma.
Äänimaailma on herttaisen vanhanaikainen, mutta mukana on myös digitoituja ääniä ja puhetta, rehvakkaa lasertulitusta ja isoja räjähdyksiä. Taisteluissa ei ole tietoakaan realistisista fysiikoista tai newtonilaisesta lentomallista, vaan alukset tottelevat kiltisti ohjaussauvan liikkeitä ja kaasupoljinta. Asemille telakoituminen ja sieltä poistuminen on vaivatonta.
Taistelut ovat kiivaita ja yleensä ylivoimaa vastaan, oli vastassa sitten avaruusrosvot, kilrathit tai teknologiaa vihaavat retrot. Sen lisäksi, että viholliset tulittavat häpeilemättä ahdingossa olevaa kauppamiestä, ne kehuvat itseään radion kautta ja jauhavat iskulauseitaan. Vihollisille voi vastata rehvakoilla "pidä tunkkis" ja "äitis oli" -tasoisilla vastaheitoilla. Siinä menee avaruuskissoille karvapallo kurkkuun.
Privateer pyrkii häpeilemättä avaruuskaupustelulegenda Eliten manttelinperijäksi. Ei se vastaavalle tasolle pysty, mutta yritys on ihan hyvä. Vaikka rahanhankkiminen samantapaisia tehtäviä jauhamalla maistuu välillä puulta, aluksen kunnostaminen ja viritteleminen on hauskaa puuhaa, eikä juonikaan ole yhtään hassumpi. Kannattaa kokeilla.
www.pelit.fi/tiedostot: PRIVATEER1.0.EXE, 185 Mt
Riko perinteet: BreakQuest
BreakQuest näyttää, että kloonaaminen ei ole välttämättä huono asia. Sen pohjana on ikivanha Breakout (jos Arkanoid on tutumpi nimi, sekin käy - idea on sama), jossa kentän alalaidassa liikkuvalla mailalla yritetään pompottaa palloa yläreunan palikoihin. Kun saa kaikki palikat rikottua, pääsee seuraavaan kenttään, jossa odottaa lisää palikoita. Pidemmän päälle peli on yhtä turhauttava kuin miltä se kuulostaa.
BreakQuestin lähtökohtana on palikoiden heittäminen hiiteen ja pelin monipuolistaminen. Palloa pompotellaan yhä, mutta yläreunassa on mitä merkillisempiä kohteita. Pullistelevia renkaita, toisiinsa sidoksissa olevia laatikoita tai vaikkapa väriä vaihtavia palikoita, jotka tuhoutuvat vasta kun saa neljä samanväristä vierekkäin.
Tuhoarmadaa täydentävät monenlaiset bonusesineet, joita saa yläreunan esineistöä tuhoamalla. Käyttöön tulee erilaisia aseita, ohjuksia, leveämpi tai erimuotoinen maila, nopeampi pallo, miinoja tai vaikka ikisuosikki multiball. Kaikki esineet eivät ole eduksi. Jotkut saattavat pienentää tai tuhota kokonaan avaruusaluksen päässä olevan mailan, jäädyttää ohjauksen, juottaa pallon juovuksiin ja vaikka mitä. Bonuskamaa on kiitettävän rutkasti ja sillä on oikeasti vaikutusta pelin kulkuun.
Kentällä vaeltaa avaruusmatoja ja muuta roinaa, ja kaikenlaiset osumat vaikuttavat pallon kulkuun realistisesti. Pallon kulkusuuntaa voi muuttaa vaikkapa ampumalla sitä konetuliaseella - jos osuu. Pallon kulkureitti pysyy harvoin ennalta arvattavana, joten refleksit on syytä pitää terävänä.
BreakQuestin demoversiossa on viisi kenttää, loput 95 saa avattua 20 dollarin maksua vastaan. En ole koskaan pitänyt Breakoutista, Arkanoidista tai niiden monista kopioista. BreakQuestista pidän.
www.pelit.fi/tiedostot: BREAKQUEST_DEMO.EXE, 9,5 Mt
