Suippokorvakipparit pääsevät tutkimaan tähtitarhoja ja taistelemaan kummajaisia vastaan sharewaren siivillä. Avaruudessa kukaan ei kuule luottokorttisi huutoa.
Avaruussotimisesta ja galaksien valloituksesta on tehty monta hienoa peliä, mutta uudet yrittäjät ovat aina tervetulleita. Kaupallisten viritelmien vastapainona harrastajamarkkinat tuottavat avaruudenherruudesta haaveileville lisäpelattavaa. Tuotantoarvot eivät välttämättä ole yhtä kovia, mutta sisältö on silti rautaa. Oman osansa saavat niin strategistit kuin suoraa toimintaa kaipaavat.
Avaruusalukset ilman rajoja
Starships Unlimitedissa on tavoitteena valloittaa galaksi ennen kilpailijoita. Lähtökohtana on tukikohta yhdellä planeetalla, yksi tutkimusalus, tukku kahisevaa ja työtä himoitseva, kouluttamaton asukasmassa. Kansasta voi kouluttaa itselleen tutkijoita, insinöörejä ja turvallisuusjoukkoja, mutta työläiset vaativat palkkaa, joten työjoukkiot on alussa pidettävä pienenä.
Galaksinvalloitus aloitetaan antamalla tutkijoille töitä ja määräämällä ne tutkimaan uutta teknologiaa. Sen jälkeen varustellaan tutkimusalus vaarallisia avaruusretkiä varten ja lähetetään se läheisiin aurinkokuntiin etsimään rikkauksia. Aurinkokuntien välille nousevat rahtireitit tuottavat lisätuloa imperiumin aina tyhjään kirstuun.
Sitä mukaa kun tutkijat saavat tutkituksi uutta teknologiaa, tukikohtiaan pystyy parantelemaan. Samalla pystyy rakentamaan itselleen kattavampaa avaruuslaivuetta varallisuuden sallimissa rajoissa. Alukset voi varustella haluamillaan osilla. Tehokkaat tietokoneet auttavat aurinkokuntien kartoittamisessa, kun taas vankka aseistus tuo turvaa muita avaruuden kulkijoita vastaan.
Galaksin muiden kansojen kanssa täytyy yrittää tulla toimeen: diplomatiaa, uhkailua, vakoilua, sabotaaseja, liittolaisuuksia ja niin edelleen. Lopullisena tavoitteena on seistä yksin avaruuskukkulan kuninkaana.
Starships Unlimited yhdistää pelottomasti tosiaikastrategian vuoropohjaisuuteen. Suurimman osan aikaa peli pyörii omillaan, mutta tietyt tapahtumat pysäyttävät ajankulun (saman voi tosin tehdä itsekin milloin tahansa). Kun esimerkiksi tutkimusryhmä saa uuden teknologian tutkittua, peli pysähtyy nätisti ja antaa pelaajalle tilaisuuden valita uuden tutkimuskohteen. Tai kun planeettoja skannaamaan lähetetty tutkimusalus saa työnsä tehdyksi, peli seisahtuu ja odottaa tutkimusalukselle uutta matkareittiä.
Minkä grafiikassa häviää, sen pelimekaniikassa voittaa. Starships Unlimited on amatöörimäisen ankea (avaruus tosin on kaunis) mutta valtaisan pelattava ja monipuolinen. Äänimaailma, vaikkakin vaatimaton, toimii erinomaisesti. Karkean ulkoasun hyvänä puolena Starships Unlimited toimii moitteetta ikivanhoillakin koneilla.
Starships Unlimited on nimestään huolimatta shareware-versiona hyvinkin rajoitettu. Tutkimaan ei pysty kuin kymmenen prosenttia pelin 200 teknologiasta, vastustajia on tasan yksi ja ainoana pelattavana porukkana ovat ihmiset, joilla on käytössään vain yksi alustyyppi. Täysversiossa pelattavia joukkioita on kymmenen, alustyyppejä kaksitoista ja aseistusta iso läjä. Sharewaren peliaika on kaiken kukkuraksi rajoitettu 60 minuuttiin.
Tunnissa ehtii kuitenkin jäädä koukkuun. Starships Unlimited on helposti opittava, mutta monipuolinen ja mielenkiintoinen strategiatuttavuus, jossa on paljon saavutettavaa ja nähtävää. Uusi keksintö tai alustyyppi on aina kulman takana, minkä ansiosta pelistä on vaikea päästää irti. Sharewaren teknologia- ja aikarajojen tullessa vastaan itku ei ole kaukana.
(Niko nappaa mikin). Matrix julkaisi tämän kulttipelin paranneltuna kaupallisena versiona, mutta huonon kaupallisen menestyksen vuoksi tekijä palasi shareware-puolelle ja jatkoi pelin virittelyä. Muutaman vuoden pelikokemusten perusteella kumpanakin versiona Starships Unlimited on noin viiden parhaan koskaan tehdyn avaruuspelin joukossa. _nn
Tähdet kontrolliin
Supernova tuo väistämättä mieleen ikivanhan ja -ihanan Archonin. Pelissä on kaksi osapuolta: sininen ja punainen armeija. Ensin ostetaan käytössä olevilla krediiteillä pelinappuloita eli avaruusaluksia. Alukset eroavat toisistaan niin nopeudessa, aseistuksessa kuin kestävyydessä. Tämän jälkeen nappulat asetellaan shakkimaiselle pelilaudalle haluttuun järjestykseen.
Laudalla on aina muutama paikka, joita hallinnoimalla kassaan kertyy jokaisella vuorolla lisäkrediittejä. Krediiteillä voi pelin aikana korjata taisteluissa vaurioituneita aluksia tai jopa ostaa lisävahvistuksia. Lopullisena tavoitteena on vastustajan raskaasti aseistetun ja huippukestävän emoaluksen tuhoaminen.
Alusten siirtyessä laudalla samaan ruutuun käynnistyy taistelu. Alukset siirtyvät neliönmuotoiseen rajattuun alueeseen, jossa on tarkoitus räiskiä vastustaja tuonpuoleiseen. Alueella on myös vaihteleva määrä krediittipallukoita ja ajelehtivia meteoriitteja, jotka tuhoamalla saattaa saada käyttöönsä taistelun ajaksi esimerkiksi nopeuslisän tai kestävyyslisän. Täysin pätevä taktiikka taistelussa onkin aluksi vältellä vihollista ja pyrkiä tehostamaan alustaan meteoriitteja räiskimällä.
Taisteluosuus on repäisty klassisesta Star Controlista: kaksi enemmän tai vähemmän ketterää alusta pyörii toistensa lähellä ja räiskii sen minkä ehtii. Eri aseita voi laukoa eri aikaan, mutta aina voi myös tykittää kaikki aseet laulaen. Aseiden latautuminen kestää hetkisen, joten ajoituksella on väliä. Sen jälkeen kun toinen (tai kumpikin) osapuoli tuhoutuu, palataan laudalle ja jatketaan siirtelyä.
Yksittäisten lautamatsien lisäksi mukana on kummallekin puolelle oma kampanjansa, jossa suoritetaan etukäteen annetuilla aluksilla valmiita tehtäviä.
Supernovan suurin ongelma on hölmöhkö koneäly. Koneen alukset jäävät turhan herkästi pyörimään alueen rajojen tuntumassa ja alistuvat tulitukseen liian herkästi. Usein myös konealukset törmäilevät holtittomasti alueella pyöriviin meteoriitteihin ja tuhoutuvat omia aikojaan. Konevastuksiin on kuitenkin tyytyminen, sillä Supernovassa ei ole kaksinpeliä, mikä on melkoisen käsittämätöntä.
Supernovan shareware-versiossa ei voi ostaa laudalleen kuin kolmea eri vaatimatonta alustyyppiä. Lisäksi yksinpelin kampanjatehtävistä ei pääse käsiksi kuin kolmeen ensimmäiseen.
Supernova ei jää aikakirjoihin suurena mestariteoksena, vaan mukiinmenevänä ajanvietteenä. Archon- ja Star Control -viittaukset tuovat sille kovasti plussaa, mutta kokonaisuus on silti kovin kevyt. Supernovasta on tähän mennessä julkaistu vasta versio 1.0, joten kenties tulevaisuus viilaa puutteet paremmalle mallille.
