Half-Life 2:n runko taipuu monenlaisiin saavutuksiin. Sen osoittaa Valve uudella lisäosallaan, sen osoittaa joukko opiskelijoita Teksasista ja sen osoittaa ryhmä kyberpunkkeja.
Eclipse, auringonlaskun lapsi
Eclipse on totaalikonversio Half-Life 2:een: se ottaa Half-Life 2:n rungon ja muokkaa sitä omiin tarkoituksiinsa. Eclipsen tekijöinä on reilu tusina pelialan opiskelijoita, jotka tekivät Eclipseä opinnäytetyönään. Tavoitteena oli tehdä paras mahdollinen peli viidessä kuukaudessa. Siinä onnistuttiin komeasti.
Eclipse on kolmannen persoonan toimintaseikkailu, jossa ohjataan fantasiaympäristössä nuorta velhotarta, Violetia. Violet on fyysisesti tavallinen ihminen, mutta hän taitaa telekineesin salat. Ympäristö antaa Violetille turvaa: kivet, kottikärryt, kurpitsat ja kaikki irtonainen muuttuu aseeksi, kun ne sinkoaa voimalla vihollista kohti.
Eclipse on jaettu kolmeen tasoon. Tavoitteena on löytää Violetin isän kirjoittamat kirjaset ja suunnata kohti ikivanhaa teleportaatiolaitetta (juoni ei ole Eclipsen vahvin osa-alue). Fantasiamaailmassa pelaajaa vaanivat isot ja rumat peikot, plus muutama pienimuotoinen ongelma ratkottavaksi.
Eclipsen grafiikka on ammattilaistasoa. Alun kirkassävyinen ulkokenttä, keskivaiheen synkkä metsä ja lopun soihtujen valaisema luolasto ovat kauniita ja tunnelmallisia. Tunnelmaa vahvistaa kelttiläisvaikutteinen fantasiamusiikki. Musiikki hipoo unenomaisuudellaan Taru sormusten herra -leffojen ja Danny Elfmanin Burton-leffoille säveltämien teosten äänimaisemaa. Ei maailman uniikeinta, mutta ihastuin laakista. Parikymmentä minuuttia kestävän soundtrackin saa ladattua Eclipsen kotisivuilta osoitteesta students.guildhall.smu.edu/~eclipse.
Palaa aina uudestaan
Eclipsen zip-paketti puretaan Steamin alle SteamApps/SourceMods-hakemistoon, jonka jälkeen sen voi käynnistää Steamin pelivalikosta. Vasemmalla hiiren korvalla nostetaan esineitä maastosta, oikealla ne paiskataan. Pitämällä oikeaa korvaa pohjassa telekineesiin kerätään lisää voimaa. Voiman kertyminen näkyy ruudulla kuvan terävöitymisenä ja kirkastumisena. Hieno efekti sopii peliin. Lara Croftia muistuttava Violet osaa myös hyppiä, joskin kovin kankeasti.
Lyhyeksi peliksi Eclipseen on ladattu uskomattoman paljon sisältöä: elokuvamaiset esittelyvideot, tuhoutuvaa ympäristöä, arvoituksia ja pari isoa taistelua. Kun näkee kaukaa kohti löntystävän peikon ja nostaa viisi isoa kiveä leijumaan ilmaan, yhteenottoa alkaa odottaa innolla. Kivisateessa peikolla ei ole mahdollisuuksia. Seuraavaa peikkoa voi nakata kivien lisäksi kuolleen peikon ruholla. Peikkoja vastaan voi taistella myös sieltä täältä löytyvien mehiläispesien kanssa. Kun pesän paiskaa peikon niskaan, ampiaiset kiusaavat hämilleen menevää peikkoa.
Lisäksi vastassa on söpöjä perhosmaisia keijukaisia, jotka nakkelevat käsikranaatteja tai jonkinlaisia räjähtäviä värikuulia. Ennen kuulien räjähtämistä ne voi ottaa telekineettiseen otteeseen ja heittää takaisin keijukaisille. Violet saa lopussa vielä käyttöönsä loitsun, jonka avulla voi nostaa maan syövereistä liekehtiviä ja viskottavia palloja.
Läpipeluuseen vierähtää ensimmäisellä kerralla vajaa puoli tuntia, mutta Eclipsen vetovoimaa kuvastaa se, että pelasin sen ensimmäisellä istumalla neljä kertaa putkeen läpi. Kaunis grafiikka ja tunnelmallinen musiikki lumosivat, ja todelliset potkut sain alkukantaisten luonnonvoimien komentelusta. Kivien paiskominen on uskomattoman rentouttavaa. Harmi, että pelattavaa ei ole enempää. Parikymmentä tasoa lisää ja rahtunen viimeistelyä, niin juoksisin ripirapi kauppaan.
Mika Äärilä
Dystopia, Sourcevelho
DYSTOPIA_DEMO_CLIENT.EXE, 86,1 Mt
Kun toinen maailmansota on kulunut puhki, on aika siirtää taistelu uudelle rintamalle, kyberavaruuteen. Se on niiiiin uusi ja tuore, ainakin Dystopiassa.
Half-Life 2:n moninpelimodi Dystopia sekoittaa kyberpunkkia ja tiimipohjaista taistelua sopivassa suhteessa. Vastakkain ovat megasuuren korporaation turvallisuusjoukot ja sissisotaa käyvät sorretut palkkasoturit. Osapuolet eivät, ainakaan ensimmäisessä versiossa, eroa kuin ulkonäöltään, mutta ainakin heillä on eri tavoitteet.
Pelaajat valitsevat alussa luokkansa kevyestä, keskiraskaasta ja raskaasta. Luokka vaikuttaa siihen, minkälaista roolia kannattaa pelata: kevyet soturit sopivat parhaiten soluttautumistehtäviin, miniguneja ja raketinheittimiä käyttävät raskaat ovat parhaita puolustushommissa. Omaa luokkaansa voi kustomoida sangen vapaasti valitsemalla mitä implantteja asentaa kehoonsa. Näitä on aina näkymättömyydestä lämpönäköön ja äänettömyyteen. Ainoastaan kevyt luokka pystyy käyttämään kaikkia implantteja, mikä vähän tasoittaa sen heikkoutta taistelussa. Osaavissa käsissä silläkin pärjää.
Tron elää
Tärkeä osa peliä on kyberavaruus. Yksi implanteista mahdollistaa siellä vierailun pelimaailmasta löytyvien päätteiden kautta. Kyberavaruudessa maisemat ovat kuin Tronista ja taisteleminen muuttuu nopeatempoiseksi sinkohipaksi. Kyberavaruudessa hakkeroiminen ei ole helppoa, sillä viholliskoodarit ja palomuurit tuntuvat aina olevan tiellä. Touhua rajoittavat myös alati hupenevat energiavarat ja oikean maailman uhat, kuten takaa väijyvät viholliset.
Vain kyberavaruudesta käsin onnistuu turvajärjestelmien kaappaus ja tiettyjen ovien avaaminen, joten ilman kunnon hakkeria eteneminen saattaa tyssätä heti alkuunsa. Itse hakkerointi on sangen nopeatempoista puuhaa, sillä salasanasuojaukset ja muut turvatoimet saa purettua kymmenissä sekunneissa. Mutta tässä kaaoksessa se on pitkä aika.
Tiivistä menoa
Dystopian kenttäsuunnittelu on nerokasta: vaikka kentät ovat suuria, taistelut keskittyvät vain yhteen paikkaan kerrallaan. Tämä suosii korporaatiota hyvinkin paljon, sillä puolustaminen on aina helpompaa kuin hyökkääminen. Vahvalla siilipuolustuksella voitto lankeaa yleensä korporaatiolle.
Nykyisen version ainoassa kentässä palkkikset joutuvat ensin hakkeroimaan salaisen tutkimuslaitoksen takaovet auki, sitten valtaamaan uuden syntymispaikan laitoksen sisältä. Seuraavaksi edetään syvemmälle rakennukseen, hakkeroidaan käytäviä puolustavat tykit omalle puolelle ja lopuksi tietokoneen kautta otetaan haltuun toinen syntymäpaikka. Lopuksi täytyy vielä räjäyttää koko paikkaa koossa pitävä ydin, mutta sitä ennen täytyy vielä saada ydintä peittävä suojakenttä alas...
Dystopiaa vaivaa eniten kenttien ja omien äänien puute. Muuten se tuntuu virkistävän uudelta, eikä ainakaan ole "niin kuin Counter-Strike, mutta parempi".
Samu Ollila
The Lost Coast, meri Kreikan
Valve julkaisi ilmaisen kentän nimeltä The Lost Coast teknologiademoksi näyttämään, miten Source suoriutuu HDR-valoshowsta. Half-Life 2 erottuu muutenkin edukseen geneerisen näköisistä räiskinnöistä, ja High Dynamic Range -valaistuksella kikkailu tekee The Lost Coastista todella kaunista katseltavaa. Samalla se syö kiitettävästi konetehoa.
Siinä ei kauan nokka tuhise, kun Gordon pistää kallion päällä siviileitä paukuttavan Combinen tykin eläkkeelle, mutta ei sen mitään maksakaan. The Lost Coastin saa Steamista.
Nnirvi
