Perhosen lento

"Oi kertokaa totuus, herra tohtori. Kyllä minä kestän."

"Älkää lukeko jatkokertomuksia, sillä teillä on kuukausi, mahdollisesti kolme kuukautta elinaikaa."

"Eiiii! Mutta minähän olen vasta syntynyt! Raskausaikakin kesti vuoden, melkein kaksi!"

"Elämä on kovaa, herra Normaali Peli."

Näin on marjat: muutamaa harvinaista poikkeusta lukuunottamatta pelien varsinainen myyntikausi on hämmästyttävän lyhyt. Eräs maahantuoja kertoi, että uuden Pelit-lehden ilmestyessä kukaan ei enää osta edellisen lehden aikaisia pelejä, eli Suomessa päästään aika karmivaan kuukauden (p)elinikään.

Näen sieluni silmin, kuinka Simo Sissi säästää viikkorahoja ja putsaa autojen tuulilaseja saadakseen Hidden & Dangerousin. Mutta juuri päivää ennen kuin koko summa on kasassa, postista tippuu uusi Pelit. Hasta la vista, Hidden & Dangerous, tervetuloa joko Jagged Alliance 2 tai System Shock 2. Jos tämä on todellisuutta, luoja PC-pelejä auttakoon.

Tärkeintä on tulevaisuus

Supernopeaa unohtamista ei ole musiikissa eikä elokuvissa. Voin edelleen tuskattomasti katsella alkuperäistä yli 40 vuotta vanhaa Tuntematonta sotilasta Saving Private Ryanista huolimatta, tai kuunnella 26 vuotta vanhaa Hawkwindin Space Ritual -livetuplaa. Veikkaisin, että syy on se, että elokuvassa on tapahtunut vain muutama tärkeä tekninen muutos: ensin tuli puhe ja sitten värit. Musiikissa tärkein tekninen muutos taitaa olla se, kun CD:t syrjäyttivät vinyylit. Vähän nihkeästi sitä vinyyleihin sen jälkeen koski.

Tietokonepeleissähän tekniikka kehittyy koko ajan, ja insinörttiys on pahempaa kuin esmes elokuvan "ystävillä" (niillä "En VOI katsoa videoita, katson Nuijan ja tosinuijan vain THX-teatterissa"). Vain PC-pelaajat voivottelevat tyyliin "Antakaa minulle 1024x768, 32-bittisellä paletilla! En keeeestä katsoa p*skan näköistä 800x600 resoa 16 bitin pilipalipaletilla!" "Kuka Hidden & Dangerousia pelaa, eihän siinä edes tueta bumpmappingia?" Verratkaapa PlayStationiin. Sen vanhat pelit myyvät edelleen, mutta miksi? Koska koko kone on viisi vuotta pysynyt samana.

Koko pelialaa, pelaajat mukaanlukien, vaivaa 'ruoho on vihreämpää huomenna' -asenne. Mediassa, siis lehdissä ja netissä, "tulevaisuus" on ylikorostunut uutisina, haastatteluina, joiden aihe ovat tulevat pelit, ja monen sivun previkoina. Arvostelut eli "nykyisyys" ovat enää sivun--kahden kokoisia, ja "menneisyys" esiintyy korkeintaan sivulauseessa.

Peliharrastajana minua säälittää, että kun Looking Glassin pojat ovat tehneet ainakin vuoden jollei enemmänkin vaikka Thiefiä, kolmen kuukauden kuluttua julkaisusta koko ainutlaatuinen peli vajoaa unohduksiin, kun seuraava Päivän peli vie rahvaan mukanaan. Se on naurettavaa. Tokihan jotkut pelit ovat tuomittuja nopeaan kiertoon ja evoluution jalkoihin jäämiseen, kuten urheilupelit ja 3D-räiskinnät, joissa pääpointti on nopeasti rapautuva näyttävyys. Joku GLQuake ei todellakaan ole sen luokan klassikko, että sitä enää tekisi hirveästi mieli pelata, kun parempia vaihtehtoja on leegio.

Entäpä hyvä 3D-roolipeli? Paras on vuodelta -92, Ultima Underworld. Onko tullut oikeasti parempaa Formula-peliä kuin vuosia vanha, 3D-kiihdyttämätön F1 Grand Prix 2? Seikkailupelien puutetta valitetaan, mutta ei tarvi kauaa marssia ajassa takaperin niin niitä odottaa miljoona, joukossa pari hyvääkin, ja sellaisia unohdettuja klassikkoja kuin Toonstruck.

Nopean unohduksen pelaajia koskettava juttu on tietysti se, että kun peli myy sen pari kuukautta, miksi tehdä kalliiksi tulevia lentosimulaattoreita, vain peliharrastajia kiinnostavia strategiapelejä tai muita Lara Croftia monipuolisempia, mutta vähemmän myyviä virityksiä? Satunnaispelaajille suunnatut burgeripelit, esmes konsolikäännökset tai lisenssi-3D:llä tehnyt kaavaräiskinnät, tekee nopeammin ja halvemmalla ja nappulaa jää käteen enemmän. PC-pelit eivät nimittäin enää ole mikään kultakaivos, se on PlayStation josta rahajunat ovat peräisin.

Mikään ei auta

Luonnollisesti kamppailu pelien nopeaa kiertoa vastaan on kuin maailmanlaajuisen aseistariisunnan puolesta vaahtoaminen: mitään ei tapahdu vaikka tekisi mitä. Ainahan voi yrittää.

Ensinnäkin pelaajien kannattaisi mennä ostoksille ei heti vaan sitten kun on selvinnyt, miten keskeneräisenä peli on julkaistu, onko siitä mihinkään ja löytyykö genrestä parempikin vaihtoehto. Vaikka patsin odotus kestäisikin puoli vuotta.

Toiseksi medioiden pitäisi muuttaa linjaansa. Historia pitää muistaa ja siitä pitää muistuttaa. Vaikkeivat pelifirmat siitä pidäkään, vaihtoehdoista pitää myös kertoa. Genrettäin tehdyt valintaoppaat varmasti auttaisivat vaikka sitä onnetonta, joka juuri osti koneen ja etsii parasta tankkisimua. Brittilehdissä on kyllä kaikennäköisiä Parhaat pelit -listoja, mutta niissä parhaita roolipelejä ovat Diablo ja Total Annihilation: Kingdoms.

Tilannetta ehkä ainakin vähän auttaa se, että Pelit-lehden arvosteluarkisto, alkaen vuodesta -92, on jo ainakin osittain siirtynyt nettiin tilaajien iloksi. Hyvä apuväline, kun selvittää halpapelihyllyjen ja alennuskorien sisällön arvoa. Tuskin me nyt olisimme niin innostuneita Doomista kuin silloin, mutta toisaalta ehkä joku ostaa Terra Novan halpiksena kun lukee Joonan jorinat.

Pelit sentään on yksi harvoista vanhatkin pelit muistavista lehdistä, meidän akilleen kantapäämme onkin lähihistoria. Havahduin kun eräs lukija lähestyi emailitse, ja hänen mielestään meidän olisi korkea aika arvostella uudestaan Red Baron, koska se on nykyään korjattu ja 3D-kiihdytetty, eikä enää lainkaan sama peli kuin numerossa 2/98 Kaizun alasampuma pelikeskonen. Mitäs siihen sanot, oikeassahan hän on. Jos rumasta ankanpojasta kuoriutuu joutsen, kyllähän se pitäisi noteerata.

Mutta onko se järkevää? Nopsasti tehty pintalehti bulkkipelaajille, jossa pelin nimen perässä on pisteet, vaikka hihasta revityt, ja sitten on paljon koodeja ja ratkaisuja, voi olla kaupallisesti parempi ratkaisu. Juuri luin, että kahden ison jenkkilehden päätoimittajat ovat eronneet. Johnny L. Wilson jätti Computer Gaming Worldin, jota on jo pitkään syytetty harrastajien hylkäämisestä ja bulkkirahvaan kosiskelusta. Steve Baumann jätti Computer Strategy+:n, kuulemma koska CS+ teki aika ikävän tempun niille tilaajille, jotka haluavat lehden ilman CD-ROMia: lehden 21 arvostelusta vain 5 oli paperilla. Mitä seuraavaksi: testitulokset vain internetissä?

Pelien lyhyestä eliniästä ja historian kiinnostavuudesta voisi vaikkapa lähettää tännepäin postia, koska minua todella kiinnostaa yleinen näkemys kummastakin asiasta. Palautetta voisi tulla enemmän kuin ne kaksi kirjettä, jotka sain vastauksena kysymykseen "Mikä on suosikkitikkusi, jollei se ole Microsoftin?"

Lisää aiheesta

  • Palkintojen aika

    Vuoden lopulla pidetyssä Niko2008-gaalassa arvovaltainen raati valitsi kuluneen vuoden merkittävimpiä pelikulttuuritapahtumia. Äänestys sujui täydellisen yhteisymmärryksen merkeissä.

    Vuoden peli: The Witcher Enhanced Edition

    Jopa Ron Perlman äännestäisi Enhanced Editionia koko…
  • Arcademäen sankarit

    www.animal-crossing.com/cityfolk

    Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.

    Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja…
  • Pelifornication

    Toimittaja Nirvi on Gamestoliiton parisuhdeneuvoja, joka opettaa pelaajia ymmärtämään erilaisia pelejään ja pelialustojaan. "Jengi hei, älkää jähmätkö!" on hänen sanomansa maailmalle. Vapaa-ajallaan toimittaja Nirvi pelaa vain venäläisiä strategiapelejä, vain mustalla PC:llä,…