Ydinsodan runtelema jättömaa on hieno retkeilykohde, mutta kaupungin raunioissa joku on naulannut kaikki ovet kiinni. Modiyhteisö korjaa asian.
Fallout 3:n parasta antia on itse luotu fiilistely hylätyssä maailmassa. Tarinapuoli on hiukan päälle liimattua, mutta siellä olemisen tunne on kovimmillaan omaa luokkaansa. Bethesda hellii yksinäistä tutkimusmatkailijaa komeilla maisemilla, joiden keskellä kohoavissa raunioissa on kuitenkin yksi ärsyttävyys: vain harvaan rakennukseen pääsee sisälle. Ydinkeskustan reunamilla tämä ei ole niin paha juttu, mutta urbaanissa viidakossa harva asia rasittaa yhtä paljon kuin umpeen naulattu oviaukko. Kuka ne ehti hakata kiinni ydintuhon iskiessä? Tai jos joku ennakoivasti muutti maalle ennen pommien putoamista, miksi ovet ovat vielä 200 vuoden kuluttua suljettuja?
Se ärsytti Chucksteelia, jonka DCInteriors Project jättää monet maksulliset DLC-sisällöt nurkkaan häpeämään. Modin kunnianhimoinen päämäärä ei ole enempää tai vähempää kuin avata kaikki Washington DC:n raunioiden suljetut ovet. Kuulostaa tajuttoman suurelta operaatiolta, ja sitä se onkin. Noin vuoden aikana Chucksteel on kyhännyt Fallout 3:een todella paljon uutta tärkeää sisältöä, ja modin kehitystyö jatkuu edelleen. Tällä hetkellä suurin osa raunioista on jo avattu.
Paljon ja hyvää
DCInteriorsin hienous ei piile ainoastaan uuden sisällön huimassa määrässä, vaan myös sen laadussa. Modin avaamat sisätilat ovat lähes poikkeuksetta aivan eri tasoa kuin Bethesdan itse kyhäämät interiöörit. Tyhjien tarkoitukseensa mitenkään liittymättömien huoneiden sijasta modin luomukset näyttävät aidoilta, elämää ja tuhoa nähneiltä tiloilta. Jos rakennuksen julkisivussa keikkuu kahvilan kulunut mainoskyltti, sisällä odottaa kahvilalta näyttävä paikka, ei geneerinen kloonihuoneisto.
Tekijällä on selvää ymmärrystä arkkitehtuurista ja siitä, miten erilaisia tiloja sisustetaan ja rakennetaan. Tiskit, pöydät ja muut asiaan kuuluvat tilpehöörit ovat kaikki oikeissa paikoissaan. Pohjana on varmasti käytetty tosimaailman vastaavia tiloja, mikä auttaa immersiossa entisestään. Huoneistot eivät myöskään tunnu ylipaisutetun kookkailta tai liian puhtailta, joka paikka on täynnä maailmanlopun tuomaa roskaa ja rojua.
Hienoa perusdesignia piristetään jatkuvasti erilaisilla innovaatioilla ja pienillä yksityiskohdilla. Pienen kaupan katto saattaa olla romahtanut, ja aukosta pääsee kulkemaan yllä olevaan asuntoon. Tai pelin omista osasista on koottu kokoa ja tarkoitusta muuttamalla jotain erilaista, kuten pieniä keittiökaappeja tai nurkkapesulan konerivistö. Lisäksi mukana on paljon omia tekstuureita, joita käytetään esimerkiksi paikkoihin sopivina julisteina tai lehtien kansina.
Ikkunat auki
Viimeinen niitti DCInteriorsin nerokkuuteen on asia, jonka puuttumista alkuperäisestä pelistä ei voi kuin hämmästellä: useiden huoneistojen ikkunoista näkee nyt oikeasti ulos! Tähän käytetty tekniikka on alun perin erään toisen modaajan keksimä, mutta DCInteriors hyödyntää ominaisuutta upeasti. Koska sisätilat ovat pelimoottorissa väkisin eri solussa ulkomaailman kanssa, ei kaupan edessä ulkona makaava supermutantin raato näy sisälle, mutta tällaiset pienet jutut eivät fiilistelyssä paljon haittaa. Mahdollisuus istua kuppilan penkille ja tiirailla siitä ulkona avautuvaa katunäkymää on elämysmatkailijalle jotain upeaa.
Modi ei keskity tarinaan tai toimintaan, ne ovat muiden heiniä. Tunnelma ja uuden tutkimisen viehätys sen sijaan ovat omalla tasollaan. Lisähauskana rakennuksissa on uusia leluja, patsaita, kirjoja ja muita pikkutavaroita, joita keräilijäluonteet voivat kaapia mukaansa ja käyttää asuntonsa koristelemiseen. Erilaisen lisärojun keräily on yllättävän koukuttavaa puuhaa.
En enää pysty kuvittelemaankaan pelaavani Fallout 3:a ilman DCInteriorsia. Vaikka et muuten välittäisi modeista, niin tämä on yksinkertaisesti pakko asentaa. Washington DC:n rauniot ovat Chucksteelin työn ansiosta vihdoin sellainen paikka kuin niiden olisi alun perin pitänytkin olla. Yksi huono puoli modissa on: sen jälkeen pelin omat sisätilat tuntuvat ankean mielikuvituksettomilta loukoilta.
Vihreä on muotiväri
Elämysmatkailija saa kulutettua yllättävän paljon aikaa uusien asuntojen tutkimiseen, mutta maailmanlopun leikkikenttää voi piristää myös muilla tavoilla. Ulkona käyskentely muuttuu astetta näyttävämmäksi Fellout-nimisellä modilla, joka poistaa maailmasta oudon vihreän perussävyn. Bethesdan idea ilmassa leijuvasta radioaktiivisesta pölystä on periaatteessa järkevä, mutta ydintuhosta on Fallout 3:n aikaan kulunut jo 200 vuotta. Siinä ajassa mikä tahansa materiaali olisi ehtinyt ajat sitten laskeutua takaisin maahan. Vihreän pölyn poiston jälkeen pääkaupungin rauniot ja sitä ympäröivä jättömaa ovat huomattavasti komeampia ja etenkin auringonlaskut ovat näyttäviä.
Samalla logiikalla maailman pitäisi olla pelin tapahtumien aikaan jo vihreä paikka, jonka luonto on vallannut takaisin. Vaikka haenkin peliini realismia, muuttavat kaikki tarjolla olevat luontomodit mielestäni Fallout 3:n perustunnelmaa aivan liikaa eivätkä istu maailman sisäiseen logiikkaan. Siksi en käytä niitä itse, mutta kiinnostuneiden kannattaa tsekata modit Green World ja Greener World. Niiden jälkeen maailma ei ole enää pelkkää hiekkaa ja pystyyn kuivuneita puunrunkoja.
Myrsky nousee
Fallout 3 sijoittuu Washington DC:n ympäristöön, missä ilmasto vaihtelee kesän helteestä talven pikkupakkaseen. Vaikka ydinsota takuuvarmasti sotkee maailmanjärjestyksen joksikin aikaa, ei ulkona käyskentely olisi satojen vuosien kuluttua pelkkää ainaisessa auringonpaisteessa kärventymistä. Silti jostain käsittämättömästä syystä Fallout 3:ssa ei ole lainkaan säätiloja. Moinen syö immersiota, joten kokka kääntyy jälleen kohti modisivustoa.
Enhanced Weather tekee juuri sen mitä nimi lupaa, eli lisää peliin kunnolliset säätilat. Modin asentamisen jälkeen kaupungin ympäristössä sataa vuodenajasta riippuen välillä vettä tai lunta. Muutos kuulostaa pieneltä, mutta käytännössä ero modaamattomaan peliin on hurja. Metrotunnelista maan päälle nouseminen on ihan erilainen kokemus, kun auringonpaisteen sijasta vastassa onkin humiseva rankkasade tai navakka talvimyrsky. Modi myös muokkaa pilviä niin, että lähestyvän säätilan voi havaita synkentyvästä taivaasta. Horisontissa siintävät myrskypilvet saattavat siis oikeasti tarkoittaa, että kohta sataa.
Viimeinen elintärkeä muutos fiilistelijän Fallout 3:een on suttuisten perustekstuurien korvaaminen nykystandardien mukaisilla terävillä versioilla. Lähes kaiken saa nykyään yhdessä NMCs Texture Pack for Fallout 3 -paketissa, josta voi oman konetehon mukaisesti asentaa itselleen sopivimman version. Jo vähiten vääntöä vaativa tulkinta on huikea parannus perustekstuureihin, terävin paketti muuttaa ulkoasun kertaheitolla uuteen luokkaan etenkin sisätiloissa.
NMC:n tekstuuripaketti kattaa ympäristön, mutta siitä puuttuvat aseet ja panssarit sekä muutamat huonekalut. Aukot voi paikata modeilla Hi-Res Weapons and Ammo Textures (aseet), HRezTextures (vaatteet) ja Better Clutter and Furniture Pack (huonekalut ja muun muassa läpinäkyvät pullot). Lisäksi power armoreista on jokaisesta erikseen oma komea DX-alkuinen modiversionsa. Nämä kaikki kannattaa asentaa ensin ja sitten vetää päälle NMC:n tekstuuripaketti, niin kokonaisuus toimii ja näyttää parhaalta.
Listatut muutokset ovat tunnelman kannalta ne tärkeimmät, mutta Fallout 3:ssa on erittäin aktiivinen modiyhteisö, joka muokkaa peliin lähes mitä tahansa inhimillisesti mahdollista. Hahmostaan voi esimerkiksi muovata juuri sellaisen, kuin itse haluaa. Kaikki mainitut ja monet muut modit löytyvät osoitteesta www.fallout3nexus.com.
Ihme, ettei Tähtiportti-sarjan toiminnantäyteinen scifimaailma ole kääntynyt kunnolla peliksi. Sisälläni heräsi goa’uldinkipinä, kun pitkään Stargate Worlds -mörppiä työstänyt Cheyenne Mountain Entertainment julkaisi pari kuukautta sitten Stargate Resistancen. Unreal 3 -moottorilla väsätty tiimipohjainen moninpeliräiskyttely vaikutti kokeilemisen arvoiselta eikä 15 euron hintalappukaan vienyt opiskelijataloutta vararikkoon.
Homman pointtina on ihmisten ja järjestelmäherrojen välinen taistelu. Kummallakin ryhmittymällä on kolme erilaista hahmoluokkaa, jotka ovat peruskauraa kymmenistä muista nettiräiskinnöistä.
Ihmisyyttä edustavat rynnäkkökiväärillä varustettu solttu, tarkkuuskivääriin luottava kommando ja parantaja-tiedenainen. Järjestelmäherrat puolestaan yrittävät alistaa ihmiset sauva-aseella ruikkivan jaffan, vihollisensa läheltä käristävän goa’uldin ja selustaan iskevän näkymättömän ashrakin voimin. Hahmoluokkien välinen tasapaino on saatu mukavasti kohdalleen, sillä mikään hahmo ei ole ylitse muiden.
Kenttien ja pelimuotojen määrällä ei juhlita, sillä kumpiakin on vain kourallinen. Vastustajia kurmotetaan joko temppelissä, jäämaailmassa tai Maan kamaralla. Yleensä tavoitteena on yksinkertaisesti nitistää vastustajat yksin tai tiimissä. Vaihtoehtoisena pelimuotona on lipunryöstö, joka on pelissä ristitty Capture the Techiksi.
Resistancen perusmekaniikka ja räiskintä toimivat kelvollisesti, mutta kaikesta paistaa läpi viimeistelemättömyys. Jo alkuvalikot tuntuvat sekavilta, eikä yleisilme parane itse pelissäkään. Rupuiset hahmografiikat, aseiden hernepyssymäiset äänet ja valjut ympäristöt jättävät kylmäksi. Pelistä ei myöskään löydy ystävälistoja tai tukea modeille.
Resistanceen on luvattu tulevaisuudessa lisää sisältöä, mutta saapa nähdä. Alkuinnostuksen jälkeen pelaajamäärät ovat kääntyneet selvään laskuun. Pelaajien kaikkoaminen mielenkiintoisempiin maailmoihin ei yllätä, sillä Resistance ei hyödynnä Tähtiportti-lisenssiä millään tavalla. SG-joukkojen ja järjestelmäherrojen tilalla voisivat olla mistä tahansa scifipelistä repäistyt ryhmittymät. Sarjasta tutut teemat tai ympäristöt, hahmoista puhumattakaan, toisivat rutkasti lisää tunnelmaa, mutta kun ei niin ei.
Nyt pelaamisesta ei nauti edes vannoutunein Tähtiportti-fani. Stargate Resistance on yksinkertaisesti äärettömän keskinkertainen. Räiskintää eivät pelastaisi edes Richard Dean Andersonin kuivakan loisteliaat one-linerit.
