Radioaktiivinen säteily ohjaa evoluution omille teilleen ja videoaktiiviset harrastajat tekevät saman keskosina syntyneille peleille.
Pelimaailman stalkerit ovat melkoisia veijareita. He eivät vaani Facebookissa exän tekemisiä saati hallitse betonilähiötä rautarollaattorilla. Strugatskin veljesten luomaan tieteismaailmaan löyhästi perustuvien Stalker-pelien vaanijat seikkailevat maailman ainoassa postapokalyptisessa ympäristössä, Ukrainan Tsernobyliä ympäröivällä sulkuvyöhykkeellä.
Stalker-pelit yrittivät valjastaa ydinvoimalaonnettomuudesta luodun fiktion pelimuotoon, mutta alkuperäisvisiota tyhmennettiin julkaisun lähestyessä. Pahasti rampautettu putkiräiskintä oli kaukana alkuperäisistä tavoitteistaan, mutta onneksi ongelmat voi korjata modaamalla.
Kevyttä ydinvoimaa
Nimellä Oblivion Lost kulkeva modipaketti parantaa Stalkeria niin paljon, että korjaussarjalla höystetty peli tuntuu kokonaan uudelta kokemukselta. Aseisiin on lisätty niin tehoa kuin tarkkuutta ja pahoinvointia aiheuttanut, liikkuessa puolelta toiselle seilaava kamera on tiessään. Lisäksi vihollisten uudestisyntymiä on rajoitettu raskaalla kädellä ja modi lisää vielä puuttuvat ajoneuvotkin.
Mukavuutta lisäävien pikkuparannuksien lisäksi modi tekee sen, mitä pelin ennakkotiedot lupasivat: Oblivion Lost vapauttaa Stalkerin lineaarisuuden kahleista, sillä nyt koko Vyöhyke on vapaasti tutkittavissa. Pelissä on viimeinkin mukana ripaus ehtaa kuolemanpelkoa, sillä parannetun tekoälyn ja laajemman pelialueen ansiosta säteilyn kyllästämä joutomaa on oikeasti vaarallinen ympäristö, eikä nokkaa kannata työntää joka paikkaan.
Oblis asennetaan 1.0005-versioon päivitetyn Stalkerin päälle. Laatikkoversioon on noudettava päivitys netistä, mutta Steamista kopattu Stalker on jo valmiiksi päivitetty. Modin tiedostot voi kopsia suoraan Stalkerin asennuskansioon, mutta Smart Mod Manager -nimellä kulkeva pikkusovellus helpottaa Stalkerin modiarmadan asentelua, ylläpitoa ja poistamista. Apuohjelma asentaa lähes kaikki peliin tehdyt korjaustiedostot näppärästi muutamalla napinpainalluksella. Kun Smart Mod Manager on hoitanut hommansa, entistä avarampi Vyöhyke on valmiina tutkittavaksi.
Raskasta ydinvoimaa
Oblivion Lostin kilpailijaksi tituleerattu L.U.R.K tarjoaa pelkän pelimekaniikkapäivityksen lisäksi myös uutta grafiikkaa ja valaistustehosteita. Lostista poiketen moditiimin tavoitteena on pelikokemuksen parantamisen lisäksi siirtää stalkkaamista enemmän hiivinnän suuntaan, minkä vuoksi aseet ovat L.U.R.K:ssa emopelistä tuttuja hernepyssyjä. Testattu 1.05-versio oli valaistuksen suhteen vielä kaukana valmiista, sillä tuunatut varjot vilkkuivat niin pahasti, että dynaaminen valaistus oli kytkettävä pois käytöstä. Peli kyllä komistui selvästi, mutta räpsyvät varjot aiheuttivat päänsärkyä. Modin etenemistä kannattaa seurata, sillä sitä päivitetään jatkuvasti.
Lurkin asentamisessa Smart Mod Managerilla saa pyyhkiä persiinsä. Tuntien säätämisen ja foorumiavun etsimisen jälkeen totesin, että helpompi tapa on kopioida koko gamedata-kansio Stalkerin asennuspolun juureen. Pelin käynnistyskuvakkeeseen lisätään vielä -noprefetch-parametri ja fsgame.ltx-tiedostosta vaihdetaan $gamedata-arvon alla olevat muuttujat falsesta trueksi. Tämän jälkeen pelin pitäisi käynnistyä.
Modia varten koneeseen kannattaa asentaa taustaohjelmat tappava Game Booster, joka tiputtaa pitkiksi venyneet latausajat puoleen ja kasvaneet laitteistovaatimukset pysyvät paremmin kurissa. Lurkissa on lupausta, mutta nykyisellään se on vain grafiikka- ja laitteistovaatimuspäivitys verrattuna Oblivion Lostiin. Bugeja riittää kuin mehiläisfarmilla ja tuotos on vielä kovin kaatuma-altis. Grafiikka on kieltämättä komeaa, etenkin pidemmillä piirtoetäisyyksillä.
Maailmassa on ripaus oikeudenmukaisuutta, sillä kumpikin näistä omakustanteista nostaa alkuperäisen Stalkerin aivan uudelle tasolle. Torsona julkaistu räiskintäseikkailu saa modattuna takaisin suurimman osan alkuperäisistä visioistaan ja jälki on niin hyvää, että molemmat tuotokset menisivät ihan täydestä maksullisina lisäpaketteina. Kaksikosta Oblivion Lost vetää toistaiseksi pidemmän korren, sillä kymmenkertaisella datamäärällä siunattu Lurkki on vielä pelkkä poikanen verrattuna karskiin, mutta kokemuksella siunattuun Oblikseen.
GSC Gameworld on näköjään seurannut modien kehitystä, sillä Call of Pripyat on huomattavasti lähempänä näitä korjaussarjoja kuin kahta edeltäjäänsä. Oppi on vihdoin mennyt perille.
-
Oblivion Lost 2.2: stalker.filefront.com/file/Oblivion_Lost_22_for_1005;93039
-
L.U.R.K RC 1.05: www.moddb.com/mods/lurk
-
Smart Mod Manager: www.smart-mod-manager.org
-
Game Booster: www.iobit.com/gamebooster.html
Kirjoitus on luettavissa pelit.fi:ssä 3.3.2010.
David ”Elite” Brabenin Frontier Developments -tiimin LostWinds-tasoloikka oli WiiWare-palvelun ensitahtien ehdoton hitti, joten Winter of the Melodias -jatko-osa ei tule yllätyksenä. Melodioitten talvessa tuulenjumala Enrilin siivittämä pikkupoika Toku ratkoo ikuisen talven arvoitusta.
Nerokas kontrollisysteemi toimii loistavasti: Tokua ohjataan Nuntsalla ja Motejen osoittimet esittävät Enriliä. Toku itse ei osaa hyppiä, mutta Enrilillä huiskiminen heittää sankaria ylemmäs ja kauemmas. Voimakas tuuli vaikuttaa Tokun ohella esineisiin, vihollisiin, tuleen ja veteen. Mote-eleitä käytetään nokkelasti ja liioittelematta hyväksi erikoisliikkeissä. Ohjainta pystyssä kieputtamalla luotu trombi viskaa Tokun entistä korkeammalle ja osoittimella piirretty pyörre muokkaa lumisateesta suuren lumipallon.
Winter of the Melodiasin pääkikkana on kesän ja talven kierto, mikä vaikuttaa suoraan pulmien ratkaisuihin. Talvella sukeltaminen ei onnistu, eikä kesällä voi käyttää lumipalloja kytkinpainoina. LostWindsin maailma on siinä mielessä avoin, että joka paikkaan saa yrittää mennä, mutta alkutaipaleella rajallisilla kyvyillä ei pääse kaikkialle. Tokun arsenaaliin lisätty kartta auttaa suunnistuksessa, joten ykkösosan totaaliset harharetket ovat taakse jäänyttä elämää.
Kun omaperäiseen tasoloikkamekaniikkaan yhdistetään tekninen ja taiteellinen kunnianhimo ja sadunomainen tunnelma, pakko päästä loppuun -addiktio nousee huimiin sfääreihin. Kehitystiimi osoittaa rautaisen ammattitaitonsa loppujen lopuksi pienillä asioilla: pakkaslumi narskuu jalkojen alla ja Enrilin tuuli huiskii hienosti puita ja ruohonkorsia. LostWinds: Winter of the Melodias on WiiWaren ehdotonta huippua ja yksi Wii-vuoden parhaista peleistä.
