Nikolan keskusvankilassa ruoka on pahaa mutta onneksi sitä on vähän. Sentään tiilenpäitä ei enää lueta, ne katsotaan jo modernisti YouTubesta.
Salaa pakoon livahtaminen, kiellettyjen tavaroiden salakuljetus ja kätkeminen, liikkuminen hiljaisuuden julistamisen jälkeen, koulutuksen tarpeellisuuden hyväksyminen, enköhän minä isänä osaa nuo jutut pelissäkin hoitaa.
Budjetti tasapaizzzzz…..
Hallintapelit eivät ole minun juttuni. Turhaan olen aikoinani yrittänyt tajuta esimerkiksi Theme Hospitalin hienoutta. Minulla oli kunnallispoliitikon kyvykkyys, sillä sain terveyskeskukseni vaivattomasti nurin.
Sisäinen keskijohtoni ei ole vuosiin vastannut hallintapelien puheluihin, mutta nyt sille soittaakin ehdoton indiesuosikkini Introversion! Darwinian ja Defconin muistojen voimalla aloin rakentaa venkuloille sellejä.
Idea on niinkin monimutkainen kuin rakentaa toimiva vankila, jonka talous on kunnossa ja asiakkaat pysyvät sisällä. Tärkeintä ei ole laskentamerkonomin tikitys, jonka tahtiin vankilanjohtaja laskee perunoita tasapainottaakseen budjettinsa, vaan urbaanin sykkivän amerikkalaisen vankilaskenen fiilikset. Iloisesta, kekseliään askeettisesta grafiikasta huolimatta vankilaelämä otetaan melko tosissaan.
Suosio on ansaittua. Ilmeisesti Prison Architect tekee jotain oikein tai sitten todella väärin, koska se tehokkaasti vangitsi minut ruudun ääreen. Eristystuomioni koneen äärellä kestivät ja kestivät, yleensä tunnin pari sen jälkeen kun olin jo päättänyt lopettaa.
Fiktioon pohjautuvalla kokemuksellani palikat ovat aika paikallaan. Oz-mittarilla Prisonista puuttuu vain miesten välinen rakkaus, kunnolla järjestäytynyt rikollisuus ja etniset jengit. Eikä oranssi ole uusi musta, koska (ilman modia) peli ei tue naisvankilaa.
Teoriani mukaan hallintapeli menestyy, kunhan siinä on mahdollisuus tehdä pelihahmojen virtuaalielämästä helvettiä. Tältä pohjalta virtuaalivankilan pyörittämiseen tehdyn Prison Architectin pitäisi olla hitti, ja arvatkaapa mitä?
Vuonna 2012 early accessina julkaistu Vankilantekijä on myynyt jo yli 1,25 miljoona peliä, pelasti Introversionin epäonnistuneen konsoli-invaasion jälkiseurauksilta ja nyt rahahuolet ovat lopullisesti ohi.
Pirun Sörkka vilahtaa!
Uusi vankila alkaa tyhjältä tontilta. Ensin pannaan pystyyn sellit ja ruokailu, sitten aletaan lisätä palveluja niin vangeille kuin henkilökunnalle. Venkuloille suihkut, piha, vapaa-ajan tekemistä, perhetapaamisia ja vastaavasti pampuille toimistoa, taukotilaa, eletronisen valvonnan järjestämistä, sellaista. Vankilan kehittyessä puuhastelulistalle tulee vankilan aikataulun fiksailua, koulutusohjelmia, grundiputsareiden ja muun henkilöstön palkkaamista, vankityövoiman hyödyntämistä ja tietysti taistelua viinaa, huumeita, väkivaltaa sekä pakoyrityksiä vastaan.
Rakentaminen on helppoa. Tehdään sopivan kokoinen huone, odotetaan että työmiehet rakentavat sen perustukset ja seinät. Sitten määritellään huoneen käyttötarkoitus ja kalustetaan se vaatimusten mukaan, mahdollisesti vedetään vielä sähköjohtoja ja vesijohtoa. Suunnittelumoodissa tarkempi tuhertaja voi rakentaa koko vankilansa etukäteen haamukuvana ja sitten, aina budjetin salliessa, hallitusti täydentää vankilaunelmaansa.
Prison Architect on hallintapeliksi todella lähestyttävä ja käyttöliittymältään selkeä. Julkaisuversiossa lisätyn kampanjan kuuden tehtävän jälkeen jokainen kotipamppu osaa pelimekaniikan.
Taloudenpito on vedetty aika yksinkertaisin viivoin. Jokaisesta vangista maksetaan ylläpitopalkkiota ja myöhemmin vankityövoiman tuotoksia myymällä fyffendaalia tihkuu lisää sisään. Tosin kummassakin tapauksessa puhutaan rahoista joilla vankilaa pyöritetään, ei rakenneta.
Mahtimassi tulee apurahoista, siis suomeksi tehtävistä. Osa on helppoja, tyyliin rakenna tilat sadalle vangille. Osassa on enemmän tehtävää, kuten vaikka koulutuksen järjestämisessä ja ennen kaikkea siinä että saa vangit läpäisemään sen. Apurahasta osan saa heti ja loput sen jälkeen kun ehdot on täytetty. Tietysti apurahoja voi anoa vain rajallisesti.
Minulla ei ollut mitään vaikeuksia pitää vankilani finanssit kunnossa, joten vaikeaa ei talouspuoli voi olla.
Pamput pamputtaa
Rakentaminen on sopan porkkana. Siinä on mukavasti kaikkea huomioon otettavaa, joten kongeja ei vain läiskitä ruudulle. Huomioon täytyy ottaa muun muassa logistiikka, koska vankien pitäisi ehtiä syödä, käydä suihkussa ja saada puhdasta päälle. Jos matka ruokalaan kestää ruokatunnin, nälkäiset vangit suuttuvat.
Äidin pikku sadistit voivat pykätä natsivankiloita, joissa kapinoiva rikollinen roskaväki pidetään koirankopeissa, ruokitaan silakkalaatikolla ja kiehuvat tunteet pidetään kurissa väkivallalla. Tai sitten voi pykätä mukavan, humanistis-ideaalisen kotoisen pienvankilan, jossa elämän polulta harhautuneet ihmisentaimet huolella koulutetaan takaisin hamstereiksi yhteiskunnan oravanpyörään.
Insinööriä kiinnostaa vankilan automatisointi automaattiovilla, ajastimilla ja loogisilla porteilla, joiden kohdalla minun matemaattinen lahjakkuuteni loppui kesken. Kokonaisuuden voi kuorruttaa kivalla modilla: miksi tyytyä oranssiin jenkkilookkiin, kun modilla saa vankilansa Tähtien Sota tai 1984 -kuosiin. Modit kannattaa tsekata, joukossa on käyttökelpoista(kin) kamaa ja asennus on Steam Workshop-helppoa.
Posse posessa
Prison Architect tuo vahvasti mieleeni muurahaisterraarion, sillä muutamaa erikoisyksikköä (palokunta, ensihoitajat, karhuryhmä) lukuunottamatta vankilahenkilökuntaa ei ohjata suoraan. Tekoäly noudattaa laatimiani aikatauluja ja asemapaikkamääräyksiä, muuten meno on kuin muurahaispesässä, jossa jokainen tietää paikkansa ja tehtävänsä. Tärkeä työkalu on raporttien Tarpeet-kohta, josta suoraan näkee mikä vankeja taas kiukuttaa.
Siksi rakentamisen ja pienen säätämisen lisäksi pelissä ei ole hirveästi varsinaista pelaamista. Oikeaa interaktiota tarvitaan vasta jos syttyy vaikka tulipalo tai vankikapina. Tosin jälkimmäisen näin vain kampanjassa, Nikola(t) kun jostain syystä ovat aina lomahotelleja.
Terraarioteemaan sopii myös pelin ulkoasu. Introversionin peleissä grafiikka lyö minut aina hyvällä ällikällä, nyt miesten kiistaton tyyli(ttely)taju lyö kättä retroilun ja selkeyden kanssa tavalla, joka ei jätä yhtään kämmenluutani ehjäksi. Prison Architect luo massoittain yksilöllisiä vankeja vain muutamalla vartalotyypillä ja useammalle pääelementillä. Niistä on heti tajuavinaan mikä mies tuo vanki onkaan: tuo on se painonnostaja, jolle ei auo’ta naamaa, ja tuo on se laiha luippana, joka lukitsee sellinsä yöksi.
Keinovankila pienoisyhteiskuntana
Vankilaelämä ei ole vain aikataulutettua auvoa, sillä Prison Architectissakin ongelmia on tasan kaksi.
Pahin on hallintapelien yhteinen Aki Leen kantapää eli se, että niissä ei ole loppupeliä. Voin rakentaa yhä isompaa ja isompaa vankilaa, ja siinä se. Kun Niswald Maximum Security Correctional Facility alkaa kyllästyttää, pistän uutta pystyn, mutta vankiloiden elämänkaari on kuitenkin aika samanlainen. Kerta kerralta oppii tekemään paremmin toimivan pohjaratkaisun ja lopulta se on siinä, mitään lisättävää ei enää ole.
Se toinen ongelma on ettei vankila onnistu kertomaan tarinoita. Vaikka vangeilla on nimet ja taustat, käytännössä niillä on persoonaa kuin muurahaisilla. ”Oikeassa” vankilassa tyyliin Oswald esiin nousisi merkittäviä vankeja, kuten vaikka Adebisi, tuo Kauhujen keittiön hilpeä pipopää. Suihkujen riittävyyden asemasta olisin huolissani Schillingerin aikeista Beecherin suhteen. Kun Ozissa edellinen naulitsi jälkimmäisen jumppasalin lattiaan, tiesin miksi. Pelivankilan väkivallasta ja tapoista puuttuvat tarinat taustalta, ja jos pelissä on jonkinlaista vankihierarkiaa, se ei näy ruudun toiselle puolelle.
Ehkä suurimpana temaattisena puutteena mediasta tutut vakiojengit eli mustat, arjalaiset, mafia, meksikolaiset ja muut humut ovat toisessa vankilassa. IV-vankilassakin on jengejä, mutta ilman modausta niiden vaikutus ja jäsenmäärä on lähes olematon. Yleensä minulla oli yksi tai kaksi jengiläistä koko vankilassa, ja jos niillä oli beeffiä keskenään, en kyllä huomannut. Tuttu ”keittiö kuuluu mustille mutta postihuone arjalaisille” -kuvio reviirisotineen sopisi mainiosti peliin.
Juuri tässä on älyttömän hyvää potentiaalia laajentua rakentelupelin tuolle puolen, ja jotain sellaista Introversionilla lienee mielessäkin. Siitä vihjaa julkaisussa lisätty uusi pelimuoto, pako. Mitä jos yrittäisinkin paeta omatekemästä Nikolastani?
Ikävä kyllä moodi on torso: ohjaan yhtä vankia, jonka pelilliset aktiviteetit rajoittuvat tappeluun, paikkojen rikkomiseen ja pakotunnelin kaivamiseen. Hämähäkkivaistoni olettaa että tästä kehitetään jatkossa vielä jotain hienoa.
Vaan turha sitä on jäädä odottelemaan. Prison Architect on jo nyt heittämällä oman konginsa kingi, taas uusi Sulkava Introversionin hattuun. Mene siis suoraan vankilaan kulkematta äh,noh -ruudun kautta.
13390 Nirvi, Niko
Rikos: peliarvostelun törkeä pahoinpitely puujaloilla
Tuomio: 7 vuotta
Prison Architect
Arvosteltu: PC
Saatavilla: Linux, Mac
88
