Jalkapallossa pelkkä tekniikan osaaminen ei riitä. Menestys vaatii älyä.
Yksityiskohtaisen pelioppaan tekeminen Pro Evolution Soccer -sarjaan on vaikeaa: näkemyksiä oikeasta pelityylistä on yhtä monta kuin pelaajia. Konamin mestariteosta ei voi pelkistää yksittäisten kikkojen ja rutiinien kokoelmaksi, mutta lajiin kuuluvien taktisten lainalaisuuksien tunteminen ja noudattaminen helpottaa pelaamista selvästi.
Vedenpitävä puolustus
Maalimäärät pysyvät Pro Evossa yleensä realistisen pieninä, joten tiivis puolustuspelaaminen on arvossaan. Jos puolustuspää pitää, ei tarvitse käydä kuin kerran tuikkaamassa pallo vastustajan verkkoon, josta on hyvänä esimerkkinä Kreikan Euroopan mestaruus viime kesältä.
Tekoälyä vastaan suosin neljän miehen alakertaa, jossa topparit ja toinen laitapakeista keskittyvät puolustamiseen ja toinen laitapuolustaja nousee tarvittaessa tukemaan hyökkäyksiä. Nousevaksi laitapakiksi valitaan se, jolla on suuremmat arvot nopeudessa ja hyökkäyssuuntaan pelaamisessa.
Miesten puolustusaktiivisuutta voi säätää henkilökohtaisista ohjeista (individual) kohdasta defence. Toppareiden puolustusinnokkuus kannattaa ruuvata kattoon asti, nousuja tekevän laitapakin ja ylempänä pelaavat miehet voi päästää vähemmällä.
Koko joukkueen puolustus- ja karvauspeliin voi vaikuttaa valitsemalla kohdasta team strategy, kuinka tarmokkaasti alueprässiä toteutetaan. Yleensä käytän vaihtoehtoa A, jolloin pallollista vastustajaa prässätään aggressiivisesti. Taktiikka on väsyttävä, mutta tuottaa keskialueella ja hyökkäyspäässä paljon pallonriistoja. Ainoa ongelma ovat topparit, jotka hiipivät turhan usein pois tonteiltaan ja jättävät keskustan tyhjäksi.
Se, mikä toimii fläppitaululla, ei välttämättä toimi vihreällä veralla. Maltti onkin puolustamisessa valttia: oman pelipaikan pitämisen lisäksi pakin kannattaa lähes aina jättää aloitteen tekeminen hyökkääjälle. Sinne tänne hortoileva puolustaja pelaa itsensä helposti ulos tilanteesta, eikä mokien paikkaaminen käy yhtä helposti kuin sarjan aiemmissa osissa. Palloa ei pidä yrittää ottaa pois hampaat irvessä, sillä vetopaikkojen peittäminen tai hyökkääjän pakottaminen pieneen kulmaan ovat tehokkaita keinoja varjella maalia.
Liukutaklauksia on säästeltävä, sillä takaapäin tulevat viikatteet kartuttavat korttitiliä. Puolustajat ovat useimmiten kärkimiehiä parempia taklaamaan, joten maalitykeillä prässätessä kannattaa tyytyä pelkkään prässinappiin. Liukutaklauksissa ajoitus on kaikki kaikessa: pakin jalan on osuttava palloon ennen kopsahtamistaan hyökkääjän koipeen. Spurttaavalta vastustajalta on helpompi viedä pallo liukkarilla, kun nahkakuula ei ole miehen jaloissa. Liukutaklausnappia kannattaa käyttää myös laukausten peittämiseen.
Maalivahdit ovat oma lukunsa. Suurimman osan ajasta pelaaja ei voi vaikuttaa veskarien suorituksiin ja päähänpistoihin. Maalivahti kannattaa käskeä säntäämään läpiajoon karannutta kärkimiestä vastaan ja poimimaan keskityspallot parempaan talteen.
Rankkaripilkun ja maalin väliin tulevat keskitykset tarttuvat yleensä veskarin kuin veskarin hyppysiin, ja etenkin aivan maalin eteen annetuissa kulmapotkuissa maalivahti on vahvoilla. Ratkaisu kassarin vastaanottamisesta on kuitenkin tehtävä silmänräpäyksessä, sillä pienikin empiminen jättää vastaantulon puolitiehen, jolloin verkko yleensä heiluu.
Fläppitaulut esille
Pelinrakentelun monipuolisuus ja hienovaraisuus erottaa Pro Evolutionin muista jalkapallopeleistä. Liikkeelle on lähdettävä taktiikkapöydältä. Keskikenttämiesten ja kärkien sijoittaminen viheriölle ja pelaajatyypit ratkaisevat sen, minkälaiseksi syöttöpeli muotoutuu. Mikäli keskialueella häärii puolenkymmentä puujalkaa, kannattaa panostaa kaaripalloihin. Tällöin joukkueesta on löydyttävä ainakin yksi torninkorkuinen kärkimies, joka hoitaa hyökkäyspään pääpallot omille. Pituudella on puskutilanteissa merkitystä.
Kenttämiehityksen rakentamisessa tulee ottaa huomioon miesten erikoisosaaminen. Keskikentän pohjalle sijoitetaan kovaa taklaava taistelija, joka taitaa myös alaspäin pelaamisen. Puolustus- ja taklausarvojen ohella kannattaa silmäillä keskikenttäpelaajien syöttö- ja laukaisutaitoja. Puolustavan keskikenttämiehen olisi suositeltavaa olla kova tykittäjä, jolloin hän voi nousta hyökkäyksiin toisessa aallossa ja pommittaa kaukolaukauksia. Ylempänä pelaavat ukot huolehtivat pelinrakentelusta: ratkaisevia tekijöitä ovat syöttötaito, nopeus ja luovuus.
Laitapelaajien käyttö riippuu puhtaasti siitä, millaiseen ryhmitykseen keskialueen veijarit asettelee. Vaikka äijien pelipaikkoja voi periaatteessa viilata mielensä mukaan, käytännössä valinta on tehtävä timanttimuodostelman ja 3-5 pelaajan linjan väliltä. Itse suosin ensin mainittua, jolloin puhtaille laitalinkeille ei jää tilaa.
Jos joukkueesta löytyy nopeakinttuinen laituri, hänet kannattaa sijoittaa aivan sivurajan tuntumaan, jolloin miehelle avautuu vapaa väylä tehdä nousuja. Jotta miekkonen tajuaa hyökkäysvastuunsa, juoksusuunnaksi määritellään kohtisuorat nousut päätyrajaa kohti (individual, attack). Sama koskee nousevaa laitapuolustajaa. Laitapelaajien kohdalla pelijalalla on suuri merkitys: oikeaan laitaan sijoitetaan oikeajalkainen pelaaja ja vasempaan vasuri. Huonommalla jalalla annetut keskitykset päätyvät usein keittiön puolelle.
Ei kikkailulle
Itse en juuri vaihtele kenttämiehitystä, sillä vaikka pelaisi wide-kameralla, suurin osa kentästä jää pimentoon. Kun ryhmitys on selkäytimessä, syöttöjä voi jaella sokkona. Tutka auttaa, mutta pelin tempo on niin nopea, että tutkan varaan ei kannata laskea.
Lyhytsyöttöpeliä pelattaessa pelinrakentelu on hidasta, mutta tasaisen tehokasta. Taaksepäin syötöt eivät ole syntiä, ja vanha futisviisaus on hyvä pitää mielessä: kun pallo on omilla, vastustajan on vaikea tehdä maalia.
Tekoälyä vastaan pelatessa kikkailu kannattaa unohtaa. Pakin ohittaminen käy helpoiten joko seinäsyötöllä tai nopealla suunnanmuutoksella. Puolustaja jallitetaan juuri ennen kontaktia yhdistämällä hienovaraiseen väistöliikkeeseen spurttinapin painallus. Seinäsyöttöjä jaellessa kannattaa turvautua syötä ja juokse -tilaan, jolloin syötön antanut pelaaja spurttaa eteenpäin. Syöttöä ei pidä välttämättä antaa takaisin saman tien, sillä usein puolustajat haistavat tilanteen ja ehtivät syötönkatkoon.
Taktiikoita voi vaihtaa lennosta, mutta jos touhu tuntuu liian monimutkaiselta, myös yhden taktiikan noudattaminen toimii. Itse pyrin pelaamaan hyökkäykset aina keskelle, jolloin lukitsen strategy-valikosta (manual) centre att. -vaihtoehdon ja napsautan sen päälle heti alkuvihellyksen jälkeen. Perustan pelini useimmiten nopeisiin vastahyökkäyksiin, koska silloin joukkuetoverit hakeutuvat pallonriiston jälkeen ärhäkämmin tyhjään tilaan. Tällöin team strategyssa valitaan counter attackiin vaihtoehto A.
Pelaajan nimen alla näkyvää hyökkäys- ja puolustusinnokkuutta säätelevää mittaria on hipelöitävä aika ajoin. Parin maalin tappioasemassa mittari hinataan punaiselle, jolloin koko kenttäryhmitys nousee lähemmäksi vastustajan maalia. Puolustus on tosin tällöin haavoittuvainen vastustajan nopeille vastahyökkäyksille. Toisaalta johtoasemassa kannattaa satsata puolustukseen ja roiskia kaaripalloja ylhäällä odotteleville kärkimiehille. Etenkin heti pallonriiston jälkeen annetut pitkät ristipallot saavat tekoälyn vaikeuksiin.
Maalinteon lyhyt oppimäärä
Läpisyötöt ja pitkät syöttörallit ovat toimivin keino saada kärkimiehet maalipaikkoihin. Oleellista on myös se, miten maalitykit liikkuvat hyökkäyspäässä. Kahdella kärjellä pelattaessa äijien juoksusuunnat kannattaa määritellä siten, että päällekkäisyyksiä ei tule, jotta mahdollisimman suuri alue vastustajan puolustuspäästä tulisi katetuksi.
Uuden laukaisusysteemin myötä vetoihin pitää laittaa enemmän voimaa, minkä vuoksi PES3:ssa runsaasti maaleja tuottaneet tarkat mutta hiljaiset sijoitukset ovat menettäneet merkitystään. Vetoa joutuu virittelemään aikaisempaa pidempään, mikä antaa pakeille tilaisuuden ehtiä väliin. Nopeus on hyökkäyspään ratkaisuissa valttia: vedon on lähdettävä mahdollisimman nopeasti ja riittävän voimakkaana. Suoraan syötöistä laukaiseminen on tehokas viimeistelykeino.
Läpiajoissa vaihtoehtoina ovat sijoitus tai maalivahdin harhauttaminen. Veskaria ei välttämättä tarvitse sananmukaisesti edes harhauttaa, sillä maalivahdin saa pelattua tilanteesta ulos juoksemalla viistoon ja vetämällä pallon etukulmasta maaliin. Kassarit eivät syöksy hyökkääjän jalkoihin entiseen malliin, vaan yrittävät juosta mukana. Ellei hyökkääjä ajaudu liian lähelle maalivahtia, verkko heiluu yhdeksän kertaa kymmenestä.
Kovat ja matalat keskitykset poikivat enemmän maaleja kuin roikkupallot. Korkeissa keskityspalloissa vähintään 180-senttisen pelaajan on seisottava luukulla, jotta pääpallon voittamisesta voi edes uneksia. PES4:ssa vihelletään edeltäjiä enemmän rankkareita, jopa liikaa. Viimeinen keino saada kuparinen rikki on kikkailla vastustajan rangaistusalueella, jotta tekoälyn ohjaamat puolustajat sortuisivat rikkomaan pilkun arvoisesti.
Anna mulle peliaikaa
Master leaguen paranneltu mutta edelleen puolivillainen manageriosuus on otettava vakavasti. Joukkuettaan kannattaa kehittää pitkäjänteisesti ajamalla sisään omia junnuja ja hankkimalla kehityskelpoisia pelaajia. Menestys vankistaa seuran taloutta ja mahdollistaa parempien futaajien hankkimisen, mutta edellyttää pelitaitojen lisäksi pelisilmää pelaajamarkkinoilla ja oman joukkueen peluutuksessa.
Keskeisin pelaajia kehittävä tekijä on riittävä peliaika. Alle parikymppiset pelurit kehittyvät nopeimmin, mutta myös alle kolmikymppisten ja joidenkin kehäraakkien taidot karttuvat pelaamalla. Vakiokokoonpanon ulkopuolisia nuoria pelaajia on peluutettava ainakin selvien otteluiden loppuhetkillä ja merkityksettömissä cup-otteluissa. Penkillä istuvien pelaajien taidot laskevat huminalla, joten peluutuksessa tulee olla tasapuolinen.
Rotaation merkitys korostuu myös siksi, että avainpelaajat väsyvät jatkuvaan ottelurumbaan. Kalenterista kannattaa silmäillä hyvissä ajoin, milloin vastaan asettuu liigan kärkijoukkue tai koska pelataan tärkeä cup-ottelu. Joukkueiden väliset entistä selvemmät tasoerot ja eri kilpailujen priorisointi antavat mahdollisuuden päättää kokoonpanoista hyvissä ajoin ennen otteluita. Loukkaantumiset ja varoitustilien täyttymiset toki sotkevat suunnitelmia.
Mikäli master leaguessa haluaa voittaa himoitun triplan, pelaajaringistä on koottava riittävän laaja. Liigassa jokainen ottelu on oma mestaruusmatsinsa, sillä sarjan voittava joukkue ei yleensä häviä kaudessa kahta tai kolmea ottelua enempää. Siksi jokaiselle pelipaikalle kannattaa hankkia ainakin kaksi mitat täyttävää pelimannia.
Lahjattomat treenaa
Toinen pelaajia kehittävä tekijä on kausien välillä harjoittelu. Parinkymmenen pelaajan treenaaminen useilla osa-alueilla on puuduttavaa touhua, mutta vaivannäkö palkitaan. Ainakin alle 20-vuotiaat futarit kannattaa pistää kokonaisvaltaiseen rääkkiin, vanhemmat pelaajat taas pelipaikan mukaisiin harjoituksiin. Esimerkiksi pakkikaluston on hiottava puolustuspeliä ja hyökkääjien viimeistelyä.
Syöttöharjoitteiden tekeminen on hyödyllistä puuhaa kaikille pelaajille. Harjoittelun suunnittelussa täytyy huomioida pelaajien yksilölliset taidot: hidas keskikenttäpelaaja passitetaan juoksutreeneihin ja vapaapotkuspesialisti potkimaan vapareita.
Harjoituskaudella pitää pelata treenimatseja. Mikäli pinna kestää, otteluita kannattaa pelata täydet kahdeksan. Ne ovat erinomaisia keinoja kehittää nuoria pelaajia ja kerätä kahisevaa seuran kassaan. Koska kauden palkat maksetaan vasta harjoituskauden päätteeksi, konkurssin voi välttää onnistuneilla harjoitusmatseilla. Treenivastustajat on tällöin valittava huolellisesti: vastaan kannattaa huolia vain reilusti heikompia joukkueita, jotta ottelut pystyy varmasti voittamaan.
Pelaajakaupoissa on pidettävä mielessä muutama seikka: ikä, taitotaso, hinta ja joukkueen tarpeet. Jos joukkueessa on kolme topparia ja kuusi kärkimiestä, hyökkäyspäähän tuskin kaivataan enää vahvistuksia. Lupaavat nuoret pelaajat ovat halvan hintansa ja kehityskelpoisuutensa vuoksi aina hyviä satsauksia, mutta eivät tuo menestystä hetkessä. Veteraaneja ostaessa tietää mitä saa, mutta äijien taidot tuppaavat laskemaan säännöllisestä peliajasta huolimatta.
Vahvistusten etsimiseen kannattaa käyttää hakukonetta (negotiations, search, advanced search), jolloin pelaajamassasta on helppo seuloa halutunlaiset futarit. Ilman seuraa olevista pelaajista pulitettava karanteenimaksu on yleensä pienempi kuin samantasoisesta äijästä entiselle seuralle maksettava siirtokorvaus. Kannattaa myös etsiä säännöllisin väliajoin sopimuksettomia pelaajia, jotka saattavat irrota ilmaisella siirrolla.
Kauppoja tehdessä voi tyrkyttää omia jämämiehiään vaihtokaupassa. Tällöinkin kauppakumppanille on pulitettava reilusti erotuksen yli menevä summa, sillä tekoälyn ohjastamat joukkueet ovat kranttuja kaupantekijöitä. Kakkosdivarissa pelaavan joukkueen on turha havitella sarjaporrasta ylempänä pelaavien joukkueiden tähtipelureita. Jos omatunto antaa myöten, uransa lopettaneet huippumiehet voi ostaa "uudelleensyntyneinä" mutta taitonsa säilyttäneinä nuorukaisina joukkueeseensa.
