Demoscenessä nimellä Purple Motion mainetta niittänyt Jonne Valtonen on tehnyt pelimusiikkia viimeiset kuusi vuotta ja pyörittää nykyään omaa Valtone-studiotaan. Jonnen musiikkia voi kuulla muun muassa Rally Trophyssa, Dropmaniassa, Muukalaisten yössä ja Death Rallyssa.
Mikä on ensimmäinen pelaamasi peli ja millaisen vaikutuksen se teki?
Taisi olla Vic-20:llä joku Space Invadersin tyylinen pystysuora shoot-em-up. Se oli aika paska. Silloin ajattelin että jaahas, tätäkö tää on. Kuusneballa autopeli nimeltä The Last V8 teki suuren vaikutuksen. Itse pelistä en tajunnut yhtään mitään, mutta Rob Hubbardin musa rokkasi.
Mikä oli ensimmäinen tietokoneesi ja mitä sait sillä aikaiseksi?
Commodore 64. Ihan ensimmäisiä ostettuja ohjelmia oli Music Studio, jolla yritin kauheasti tehdä nuottien kanssa musiikkia. Aika vaikeata se oli sen ikäisenä penskana.
Mikä oli ensimmäinen työsi pelialalla ja mikä oli ensimmäinen peli, jonka tekemisessä olit mukana?
Kaikki alkoi meidän demogroupista eli Future Crew'sta, jonka kanssa yritettiin kauheasti tehdä peliä, mutta siitä ei oikein ikinä tullut valmista. Osa porukasta lähti sitten perustamaan Remedyä, ja saatiin aikaiseksi Death Rallyn.
Miten pääsit alalle?
Future Crew'n kautta. Itse asiassa demoscenen ansiosta tulee edelleen työtarjouksia, koska monet siihen aikaan demoja väsänneet ovat nyt johtavissa asemissa alan firmoissa. Ei sitä siihen aikaan ajatellut, että ne demot olivat tavallaan työnäytteitä. Se vaan oli siistii.
Mikä on kaikkien aikojen suosikkipelisi?
Fallout 2. Olen vissiin pelannut sen kolmeen kertaan läpi ja diggaan edelleen mielettömästi. Fallout 2:n kohdalla kaikki muu sai jäädä kolmeksi viikoksi. Mä vaan söin popcornia ja pelasin.
Mitä pelasit viimeksi?
Baldur's Gate 2:ta. Ei yhtä hyvä kuin Fallout 2.
Mikä on suosikkielokuvasi, kirjasi ja levysi?
Lars von Trierin Valtakunta on parasta Musapohjalta mieleen on jäänyt Matrix. Ja tietty kaikki länkkärit, joissa on Enrio Morriconen musat. Suosikkikirja tai oikeastaan sarja on Dan Simmonsin Hyperion.
Musapuolella olen alkanut enemmän digata bändimusiikista. Elekrtonisen musan tietynlainen epäinhimillisyys vaan alkoi kyllästyttää. Jos nyt jotain koneosastolta pitäisi nimetä, niin tykkään paljon Mouse on Marsin levyistä. Se on sellaista hauskaa krapula-aamun kamaa. Klassiselta puolelta kova suosikki on Samuel Barber. Äijä on tehnyt muun muassa Adagio for Stringsin ja paljon hienoja pianokonserttoja.
Mihin peliin olisit halunnut tehdä musat?
Fallout 2:een. Tosin siinä on jo hyvät musat. Sen selkeää maailmaa voisi hienosti syventää musiikilla. Monet pelit kun ovat niin sirpaleisia, että musat voi tehdä vain yksittäisiin tilanteisiin. On paljon hienompaa, jos pääsee tekemään niin että punainen lanka säilyy läpi koko pelin.
Mikä on onnistunein peli, jonka tekemisessä olet ollut mukana?
Rally Trophyn musat onnistuivat yllättävän hyvin, ottaen huomioon kuinka vähän aikaa siihen oli käytettävissä. Kaikkialle peliin saatiin kivasti samaa teemmaa niin, että vain tyyli muuttuu. Esimerkiksi kreditseissä soi sama biisi kuin alkuvalikossa, mutta jatsina.
Mihin teet musaa parhaillaan?
Fat Hammerille pariin handheld-juttuun. Pariin kanadalaiseen peliin, mutta niistä ei saa vielä puhua. Sitten meillä on yksi oma viulukonserttohässäkkä, joka miksataan meidän studiossa. Se on lukuisten eri pelimuusikoiden tekemä kuvitteellinen soundtrack peliin, jota ei ole olemassa. Cat Motherin työnimellä Bladeball kulkevaan peliin on väännetty viime aikoina rankasti tavaraa.
Mihin suuntaan haluaisit pelien kehittyvän?
Pelien maailmoista pitäisi saada uskottavampia. Grafiikat muuttuvat jatkuvasti realistisemmiksi, musat paranee ja kaikkea, mutta olisi hyvä jos pelien kaikki osa-alueet mietittäisiin paremmin kokonaisuutena. Budjettien kasvaessa siihenkin varmaan tulee enemmän mahdollisuuksia.
Epäuskottava maailma pelissä on vähän sama juttu kuin leffassa huono näyttelijä, joka päästää suustaan tyhmän repliikin. Yhtäkkiä et olekaan leffassa, vaan istut leffateatterissa. Peleissä epäuskottavuus voi samalla tavalla särkeä illuusion.
Miten haluaisit pelibisneksen kehittyvän? Mikä alassa ärsyttää?
Samat jutut kuin leffoissa ja musassa. Kaikkea katsotaan liian kapeasti vain kaupallisesta näkökulmasta. Varsinkin Englannissa ollaan menty kaikkein pisimmille, kun ainoa kriteeri on, kuinka helposti musa saadaan myytyä 13-vuotiaille. Kaikki muu on triviaalia. Kaipaisin enemmän avarakatseisuutta.
Kenen työtä ihailet?
Pelimusan puolella ei oikeastaan ole sellaisia tähtiä kuin pelintekijöissä yleensä. Kenenkään yksittäisen ihmisen työ ei nouse ylitse muiden.
Onko koskaan tehnyt mieli hankkia oikeita töitä?
Ei tarvitse edes miettiä niin kauan kun musan tekemisellä saa elantonsa. Sukulaisten tivaaminen oikeiden töiden tekemisestä on vähitellen loppunut kun ovat huomanneet, että tälläkin tavalla voi elää.
Mistä pidät työssäsi? Mistä et?
Mukavaa on se, että olen saanut vakiotilaajia, jotka uskaltavat antaa varsin vapaat kädet. Ikävintä on kun jotkut häiskät eivät aina tiedä itsekään, mitä haluavat. Sellaisille ihmisille on aika vaikea tehdä mitään tai ainakin joutuu tekemään hemmetisti erilaisia versioita. Bugbearilaisten kanssa oli kiva tehdä töitä, koska heillä oli erikseen tuottaja, joka oikeasti mietti musiikkia.
Musiikki on siitä outo laji, että siitä on aina jokaisella mielipide. Isommassa porukassa mielipiteet eroavat helposti niin paljon, että lopputuloksesta tulee kompromissi. Parempi, että on yksi ihminen, jolla on näkemystä ja hän päättää. Demokratia ei näissä hommissa toimi.
Miten tytöt ja naiset saadaan pelaamaan?
Jaaha. Olen koittanut pitkään saada tyttöystävän pelaamaan, mutta sillä on jossain syvällä niskassa inho tietokoneita kohtaan. Konsoleiden kautta voisi onnistua helpommin. Ei tähän pysty vastaamaan, koska naiset ovat mysteereitä, jotka yllättävät aina kun luulee heistä jotain tietävänsä.
