Aina pyörää ei ole pakko keksiä uudelleen. Puzzle Quest lainaa muiden pelien ideoita niin nerokkaasti, että lopputulos on ehta klassikko, ja aivan uusi ennenäkemätön idea.
Puzzle Quest yhdistää fantasiastrategia Warlordsin, keräilykorttipeli Magic Gatheringin ja puzzlepähkäily Bejeweledin kokonaisuudeksi, jollaista ei ole ennen nähty. Peruspelissä köpötellään maailmankartalla keräten kokemusta tehtävästä toiseen kehittyvälle sankarille. Hahmoluokkia riittää klassisesti druidista taistelijaan, ja ominaisuudet kuten loitsut ja iskukestävyys vaihtelevat. Ukkeliaan voi vielä hienosäätää varusteilla hirviöiden mukaan, esimerkiksi varustautumalla lohikäärmettä vastaan paperihatun sijasta tulitaikoja heikentävällä kilvellä.
Fantasiastrategioita on tehty ennenkin, mutta Puzzle Questin taistelu on jotain aivan muuta. Barbaarisen miekanheiluttelun sijasta voittaja ratkaistaan sivistyneesti puzzlessa, jonka idea on muuten sama kuin Bejeweledissä tai Zoo Keeperissä (Pelit 5/05, 4 tähteä). Ruudukko on täynnä erilaisia pallukoita, joista yritetään päästä eroon, mutta siirron jälkeen onkin koneen vuoro. Jos samanvärisistä nappuloista muodostuu vähintään kolmen pituinen jono, rivi katoaa ja yläpuolelta putoaa lisää pallukoita tilalle. Tavoitteena on etsiä ruudulta ketjureaktion käynnistävä kohta.
Jokainen tuhottu pallo lisää sankarin manavarastoa, josta loihditaan vaikka taudin poistava parannustaika tai vastustajaa vahingoittava tulipallo. Taikoessa loppuu yleensä kierros, joten pelaaminen on jatkuvaa tasapainoilua sen suhteen, kerääkö lisää voimaa vai läväyttääkö tuomiopäivävasamansa. Loitsut ovat usein sitä vahvempia mitä enemmän manaa on varastossa, mutta jatkuva pihtailukaan ei kannata. Jos puzzleruudukossa ei voi tehdä enää yhtään siirtoa, molemmat taistelijat menettävät koko taikavoimavarastonsa. Se korpeaa vain noin aina. Paitsi tietysti silloin kun itsellä ei ole paljon mitään mutta vastustajalla oli manahanat täynnä. Sitä sattuu, sillä tekoäly panee maittavasti hanttiin.
Puzzlemättö päättyy vasta, kun jommankumman elinvoima putoaa nollaan joko tuhotaioilla tai puzzleruudukossa suoraa vahinkoa aiheuttavia pääkalloja ketjuttamalla. Pelitasapainon kannalta idea hahmojen osumapisteistä on loistava, sillä huonot pelaajat helpottavat puzzleja parantamalla hahmoaan perustaisteluissa, ja fiksut porskuttavat pidemmälle vähän heikommallakin äijällä. Veikkaan, että Pelit-lehden kesäkokouksessa käydään kehukilpaa siitä, kuka läpäisi Puzzle Questin juonitehtävät pienimmällä sankaritasolla.
Fantastista aattelin
Jos puzzleruudukot eivät ratkea, joutuu lineaarisessa tarinassa taistelemaan samoja hirviöitä vastaan uudelleen ja uudelleen. Luurankojen ruudukko on aina samanlainen, mutta ongelma ei ole suuren suuri. Tehtäviä on aina useampia kerrallaan kesken eikä kymmenien hirviöiden pallukoiden putoamisjärjestystä voi mitenkään muistaa.
Jahka hankkii vankisellin linnaansa, kolme kertaa peitotut monsterit saa heittää tyrmään. Siellä poloisia voi kiduttaa (puzzlessa) ja pakottaa hirviöt paljastamaan omat taikansa sankarin käyttöön. Susia, kotkia ja jättiläismatoja ei voi tuomita tyrmään, vaan elukat kesytetään ratsuiksi omaan talliin. Vaikka rotalla ratsastava sankari näyttää hassulta, voi taistelussa käyttää osaa ratsunsa kyvyistä. Jo vangittuja otuksia ei joudu enää kohtaamaan uudelleen, mikä vähentää hienosti toiston määrää.
Linnan varustelusta on muutakin iloa, sillä maagitornissa valitaan loitsukirjaan vain hyödylliset taiat, ballistatehtaan jälkeen voi vallata uusia kaupunkeja ja vallihaudalla ympäröidyn kaupungin asukkaat maksavat mieluummin veroja kuin joutuvat kapinoinnista krokotiilien ruuaksi.
Pelaaja ei jää hahmoluokkansa ominaisuuksien vangiksi, vaan seuraan heittäytyy sivuhahmoja, jotka antavat etua taisteluissa. Hauskasti kumppanit eivät edes ole tahdottomia orjia, sillä ne nostavat kytkintä, jos sankarin seikkailut eivät miellytä. Kääpiö ei suostu lähtemään kaapistaan pelastusretkelle haltiakunnaille. Pakit ottaneen seuralaisen saa useimmiten haettua takaisin porukoihin kotikaupungistaan, jos lupaa tehdä jotain muuta.
Varsinaisen juonipelin ohella voi ratkoa puzzleja joko yksin tai lähiverkossa kaveria ja tämän hahmoja vastaan. Kaksinpeli vaatii molemmilta oman pelin. Periaatteessa ihan hauskaa, mutta mieluummin etenen pääpelissä.
”Hei Kerttuli! No moi Mikko, mites sinulla menee? Ihan kivasti, ei ollakaan nähty sitten ritarikurssi kakkosen” -tarinankuljetusta lukuun ottamatta pelissä ei moitittavaa ole. Kannettava Bejeweled-muunnos kelpaisi sinänsä jo peliksi, mutta kokonaisuuteen saumattomasti ympätty kehyspeli taikoineen ja hahmoineen parantaa kokonaisuuden täydelliseksi. Ratkaisu karavaanin kaapanneen örkin kaatamiseen ei välttämättä piilekään palloissa, vaan gallialaisen kaupan varustehyllyssä tai hopeakaivoksen riimukivessä, josta saa taottua tulisen tikarin taisteluun.
Aina välillä ilmestyy peli, joka polttoleikkaa toimituksen pelimaun poikki valloittaen niin naavajäärän kuin kaunotarkaartin. Puzzle Quest on yksi näistä, sillä Miika Sillanpään hehkutettua peliä avustaja-alueella, hitti-ilmiö valloitti liki kaikki. Jos lehdessä on tavallistakin enemmän kirjoitusvirheitä, syytämme älypähkinöitä. Jos et usko, kokeile PC-demoa Pelit.fistä. Se voi tulla kalliiksi, sillä vaikka PC-versiosta tavallaan vihjataan, on aivan liian todennäköistä, että demon loppuessa jalat marssivat kauppaan ja käsi tarraa kiinni Nintendo DS:ään.
* * * * * *
Mä en sano muuta kuin että Puzzle Questin takia ostaisin Nintendo DS:n. Jos peli-idea voi vielä olla nerokkaampi, siitä joutuu jo vankilaan. Täydellinen peli kannettavaan pelilaitteeseen!
Nnirvi
*****
90
