Motto: Maailman parhaastakaan pelistä ei ole iloa, jollei se toimi.
Sitä kuulee väitettävän, että jos vain pelaa, ei opi itse koneen käytöstä yhtään mitään. Näin on, onneksi esimerkiksi PC-pelit käynnistyvät helposti ilman että pelaajan tarvitsee jatkuvasti räplätä käynnistystiedostoja. Uudet äänikortit ja romppuasematkin suorastaan hyppäävät koneeseen ja toimivat heti.
Otetaanpa CD-ROM-peli, joka vaatii pyöriäkseen vaikka vaatimattomat 550 kiloa perusmuistia. Ei mikään ongelma, ennen kuin selviää, että peli kaatuu, jos EMM386-muistiajuri on asennettu. EMM386 pois ja muut ajurit eivät enää sujahdakaan ylämuistiin. Kone käynnistyy ja muistiajurin, CD-ROM-ajurin, MSCDEXin, hiiriajurin ja 0äänikorttiajurin(reiden) jälkeen vapaata perusmuistia on 527 kiloa. Siinä on sellainen jokamiehen Kobayashi Maru -testi, että.
Seuraa tarina "Kun minä konettani päivitin". Hyvät lukijat, tämä tarina on tosi (eikä edes kovin erikoinen).
Johdanto
Oi auvoista menneisyyttä: niin kauan kun koneessani lymyilivät vain AudioImage PCM ja Sound Blaster 2.0, kaikki pelit toimivat, ainakin pienen config-repostelun jälkeen. Käynnistystiedostoiksi riitti kolme perusversiota, joista sai näppärästi viritettyä sopivan version.
Onni oli tuhoontuomittua. Ongelma: ETCS-messuilla tuli harvinaisen selväksi, että CD-ROM tulee ja lujaa. Kauhukseni huomasin CD-ROMia kilokaupalla joka julkaisulistalla, puhuttamattakaan siitä, että avustajanpahuksetkin ivailivat ja kutsuivat minua multimediavammaiseksi. Ratkaisu: jätin ostamatta uuden keittiökaluston vaikka vanhassa oli tahroja, ja sijoitin rahani tuplanopeuksiseen CD-ROM-asemaan (Mitsumi FX001D, mikäli tieto kiinnostaa).
Osa 1: Romppu koneeseen ja menoksi
Yllättävästi asema meni heittämällä paikalleen ja jopa toimikin. (Levyasema A sen sijaan ei toiminut, koska onnistuin huomaamattani irroittamaan virtajohdon). Uhraus riitti tyydyttämään PC-räpeltämisen jumalat ja olin tuore Multimediamies. Onni hymyili muutenkin: löysin välittömästi uudet, koneen mukana tulleita ajureita puolet pienemmät ajurit Mitsumin tukipurkista. Luonnollisesti kannoin kotiin joka ikisen CD-ROMin puolikkaan ja täytin pienen satamegaisen kiintolevykkeeni konfiguraatiotiedostoilla.
Ongelma: romppu paljasti aika selvästi, että Sound Blaster 2.0 jättää toivomisen varaa mitä tulee äänenlaatuun, jollei satu pitämään naksunnasta ja paukkeesta. Ratkaisu: nälkään tottuu viikossa ja uusia vaatteita ovat pyykkinarut täynnä, joten seuraava investointikohde olikin 16-bittinen äänikortti.
Osa 2: Sekainen tusina
Valitsin Sound Blaster 16 Value Packin, koska CD-ROM-ohjain ja MIDI-kortti jo koneesta löytyivät. SB 16 oli uutta mallia, jossa jumpperit on minimoitu ja niitä asetellaan ohjelmallisesti. Asennus onnistui, pakollisena töppinä tosin sijoitin kaksi DMA:ta päällekkäin, ja romppuasema ei hetkeen toiminut.
Ongelma: ajurihirviöt popsivat napaansa hilpeät 36 kiloa muistia ja yhteensopivuuden kanssa tuli jonkin verran ongelmia. Ratkaisu: pistin takaisin wanhan uskollisen Blaster 2.0:n. Ongelma: käynnistystiedostoja vaadittin tuplaversiot, yhteensä 12 kappaletta. Ratkaisu: DOS 6.2. Mutta jotenkin en ollut oikein onnellinen....
Osa 3: AmiBIOSin kosto
Vanhanaikaisiin arvoihin uskovana päättelin, että vanha jumppereilla, käsikäyttöisellä äänenvoimakkuusnappulalla ja ennen kaikkea pienellä ajurilla varustettu vanhempi SB 16 on ratkaisu ongelmiini. Ystävällisesti maahantuoja Toptronics minulle sellaisen etsikin.
Mutta: AmiBIOS on varmaan suurimmassa osassa PC:itä. On olemassa ainakin yksi versio, jonka kanssa SB 2.0:aa kehittyneemmät kortit eivät tuntemattomasta syystä toimi, koska kortin osoitetta ei löydy, vaikka tekisi mitä. Ja kuinka ollakaan....
Uutta emolevyä en sentään ollut valmis ostamaan. Koska uudempi SB 16 pääsääntöisesti toimii (ja varmaan vielä paremmin jollain muulla BIOSilla), sujahti se pikkuveljineen takaisin. Niinpä minulla on edelleen kolme äänikorttia, 12 käynnistystiedostoa, ja paljon lystiä muistikonfiguraatioita virittäessäni, mutta 99 prosenttia peleistä sentään toimii. Syndicaten CD-ROM-versioista Syndicate tosin vaatii SB 2.0-konfiguraation ja saman levyn American Revolt toimii SB 16 -asetuksilla, mutta se on vain maallista. Horde sen sijaan täysin yllättäen lopetti toimimisen, enpä tiennytkään että peleilläkin on takuuaika.
Osa 4: Varsinainen pointti
Minä olen kaukana PC-hardwaregurusta, mutta ymmärrän koneen sielunelämää tarpeeksi. Entäpä jos en ymmärtäisi koneestani muuta kuin virtanappulan paikan ja olisin ostanut valmiiksi asennetun koneen Windowseineen ja vähemmän optimoituine käynnistystiedostoineen? Hiiri ei toimi DOSissa, config ja autoexec ovat täynnä muistiasyövää rojua, johon äänikortin ja romppuaseman automaattiset asennusohjelmat lisäävät omat rivinsä, tietysti alamuistiin? Ja tällä yhdellä config/autoexec-hirviöllä yritetään saada toimimaan Englannissa ohjelmoidun PC-pelin CD-ROM-versio (karmein mahdollinen yhdistelmä, ja minä puhun kokemuksesta)?
Suuressa, joskin kyseenalaisessa viisaudessamme olemme toimituksessa tulleet siihen johtopäätökseen, että juttusarja aiheesta on syytä tehdä. Johtoajatus ei ole "PC:n ääni paranee äänikortilla, joita on montaa eri mallia" -tyyppinen näennäisjuttu, vaan raakoihin käytännön kokemuksiin perustuva artikkelisarja, joka toisaalta käsittelee aivan perusteita, mutta toisaalta käsittelee myös "DOS4GW -- The DOS-extender From Hell" -tyyppisiä juttuja. Omilla ongelmillamme pääsemme alkuun, mutta koska kesällä kuitenkin sataa, niin heittäkääpä ongelmianne ja niiden mahdollisia ratkaisuja tänne päin osoitteella
Pelit
Kone kuriin!
PL 64
00381 Helsinki.
Aiheitahan riittää. "Peli, joka kaatui aina", "Sitä jumpperia en unohda koskaan", "IRQ 10 olikin varattu", "Savu nousi ja perhe parkui" ja sitä rataa. Ongelmiin on pantava liitteeksi mukaan sekä config.sysin että autoexec.batin sisältö. Tietysti myös amigistit mielellään kertokoot vastaavista ongelmistaan.
