Pari vuotta sitten julistin suureen ääneen, että kaupallisen nettipelaamisen aika on tullut. Pieleen meni. Kaupalliset yritykset a la Dark Sun tai Meridian 59 olivat kökköjä, surkeita esityksiä.
Olen pelannut tai ainakin kokeillut piljoonaa kaupallista nettipeliä, joissa lähes jokaisessa pelaaja astuu huimaan fantasiamaailmaan. Säännönmukaisesti taso on vaihdellut täydestä paskasta Ultima Onlineen.
Loppujen lopuksi ei Ultimankaan toteutuksessa ole hirveästi järkeä käytetty, vaikka se toistaiseksi paras yritys onkin. Virtuaali-Britannia oli koominen paikka: tienposket piukkana alastomia ruumiita, kun laumat tappajanörttejä vaanivat newbietä. Ja jos metsässä vilahti orava, sen perässä juoksi sata aloittelevaa soturia. Teknisesti lagi oli hirveä ja peli oli tylsä. En tiedä, kuinka paljon parempi Second Age sitten on, käsittääkseni se on edelleen väkivaltainen paikka "elää".
Yllättävää kyllä, oikeusjutuista, narinasta ja valituksesta huolimatta Ultima Onlinesta tuli kannattava bisnes.
Listakamaa
Hyvin, hyvin mielenkiintoista on se, että kirjoitushetkellä jenkkilistojen ykkönen on sellainen peli kuin EverQuest, joka on 3D-grafiikalla terästetty nettiroolipeli. EverQuestista tulee aikanaan ihan oikea, kunnon arvostelu, mutta uskaltaa siitä jo nyt sanoa, että se on genrensä paras, mikä nyt sinänsä ei ole hirveä saavutus. Sen suurin ero kilpailijoihin verrattuna on se, että se toimii. Niin teknisesti kuin pelinä.
Kaupallisten nettiroolipelien kolme pahinta ongelmaa ovat lagi, tappajakakarat ja tylsyys. EverQuest toimii teknisesti upeasti: viive voi olla yli 1000 millisekuntia ja paketeista voi hävitä 35 prosenttia, ja silti peli pysyy jollain tavoin pelattavana. Taistelu on hoidettu hyvin, eikä lagi haittaa siinä pärjäämistä.
Hitpointsit ja taikapojot palautuvat sen verran vauhdilla, että taistelua uskaltaa harrastaa. Monessa pelissä jo yhden rotan tappo aiheuttaa sen, että hitpointsit melkein loppuvat ja kestää tuntikaupalla, ennen kuin uskaltaa käydä tappamassa toisen rotan. Dark Sunissahan mopot eivät saaneet hengiltä mitään, ja tasoissa noustiin kuljettamalla tavaroita kauppiaalta toiselle. Siitä kannattaakin maksaa...
Playerkillerit on hoidettu yksinkertaisesti: vakiona pelaajat eivät voi vahingoittaa toisiaan kuin kaksintaisteluissa ja kiltasodissa. Jos pelaaja ehdottomasti haluaa Pimeälle puolelle, hän pääsee sinne suorittamalla yksinkertaisen tehtävän. Mutta playerkiller ei edelleenkään saa tappaa muita kuin muita playerkillereitä, joita normaaliservereillä on tosi vähän. Tappajille on toki ikioma serverinsä.
Hyöty on suurempi kuin haitta. Aloittelevat pelaajat eivät heitä hanskojaan naulaan, kun sadannen kerran joutuvat heti kättelyssä teurastetuksi, ja EverQuestin yleinen henki on poikkeuksellisen auttavainen, yhteistyökykyinen ja fiksu. Tappajakakaroiden puute näkyy jo siinä, ettei ruutu täyty typerästä "mää oon kova ja tapan kaikki!!!" -jokeltelusta.
EverQuestin maailma, Norrath, on riittävän suuri muttei liian suuri, ja tekemistä riittää koko ajan. Riistaa on tapettavaksi ja taitoja harjoitettavaksi. Jopa ihan alussa, jolloin peli lähinnä onkin Rat Hunter 3D. Kun tasoja on 4--6, voi varovasti työntää nokkaa kohti suurta maailmaa.
EverQuest on suunniteltu sikäli hyvin, että ryhmätyötä vaaditaan, ja se on hyvin hoidettu. Myös talous toimii ja rahaa kertyy suht' mukavasti, kun oppii Norrathin ekonomian.
LORD 3D
EverQuest on kaukana täydellisestä ja aina välillä se muistuttaa 3D-versiota LORDista ilman toisten pelaajien tappamista. Siinä on edelleen suurin osa kaikista klassisista mokista, niin kuin että kaikki maksaa käsittämättömästi. Kunnon haarniskan ostaminen kaupasta maksaa tuhansia kultarahoja. Tosin EverQuestin hinnat ovat vain noin 10 kertaa liian korkeita, onhan niitä nähty 200 kultarahan leipäkänttyjäkin. Taitosysteemi voisi olla armeliaampi, sepäksi treenaaminen maksaa ihan sikamaisesti.
Jos minä nappaan fantasiakirjan käteeni, siinä harvoin on staattinen maailma, jonka kaupunkien edessä puolialastomat miehet tappavat rottia ja käärmeitä. Tämä on nettiroolipelien ehkä pahin ongelma: miten toteuttaa toimiva maailma, kun sen asukkaat teleporttaavat paikalle aina silloin tällöin. Ainakin jonkinnäköinen poliittinen struktuuri ja siitä johtuvat sodat (joka siis mahdollistaisi rajoitetun pelaajatappamisen) olisi kiva. Jollain tavalla pitäisi kehittää syy, että pelaajat tekisivät kauppamatkoja toisiin kaupunkeihin. Toisaalta minä olen vasta 6. tason soturi Rahikainen, tai oikeastaan miekkailutaitoinen räätäli, joten en tiedä mitä kaikkea EverQuest vielä kätkee ja mitä mahdollisuuksia seikkailuun vielä löytyy.
Mikä tärkeintä, tällaisenaankin EverQuest on jostain syystä kiehtova peli, joka onnistuu luomaan toimivan vaihtoehtomaailman. Nyt jaksan taas, ainakin seuraavaan hirvitykseen asti, uskoa että kaupallisista nettipeleistä, muistakin kuin WarBirdistä, ehkä on johonkin.
Jatkoa seuraa
Ultima Onlinen ja EverQuestin menestys poikii satavarmasti lisää kaupallisia, maksullisia nettipelejä, koska ne ainakin loogisesti tuntuvat hyvältä bisnekseltä. Miettikääpä: Arvo ostaa vaikka Tiberian Sunin ja EverQuestin, kumpikin samaan 45 taalan hintaan. Ostotapahtuman jälkeen Westwood ei enää saa latiakaan, mutta EverQuest tuottaa tekijöilleen vajaat 10 taalaa kuussa. Jos Arvo kyllästyy ja myy pelin Jormalle, sama peli kilisyttää edelleen kassaa.
En enää ihmettele, miksi Originista tehtiin puhtaasti nettipeleihin erikoistunut pelifirma. Uskaltaisinkohan taas julistaa, että kaupallisen nettipelaamisen aika on tullut? Taidanpa vielä odottaa, että Microsoft saa Asheron's Callin tuotantokäyttöön.
