Toimittaja Nirvi kestää peleissä ruman grafiikan, huonot kontrollit, helppouden ja lyhyyden, mutta hän ei kestä sitä että häntä pidetään typeränä. "Snake! There is enemy behind the corner! Aim your weapon to enemy and press button A to kill him!" Pitäkää Solidinne!
* * * * *
Vesimiehen aika on ohi, elämme Pullapoikien aikaa.
Kun Atari 2600:n seuraksi ilmestyi Mattel Intellivision, alkoivat konesodat. Konesodissa poterot kaivetaan aina millilleen samoihin paikkoihin, eikä niistä muuteta edes raskaassa argumentaatiokeskityksessä. Ainoa päivitys on resoluutioargumentissa: PS2- ja Xbox-kaudella heikolla resoluutiolla ei ollut mitään väliä, nyt se esimerkiksi erottaa oikeat pelaajien konsolit vanhanaikaisesta lelu-Wiistä.
Konesodat vastaavat urheiluna rasvatun sian takaa-ajoa. Osallistujien mielipiteet on valmiiksi lukittu tukemaan jo tehtyä valintaa, ja "faktat" muokataan niihin sopiviksi. Onkin paljastavampaa lukea rivien väleistä.
Sohvien sankarit
Konsolipelaamisen kasvavaa suosiota eivät selitä pelit tai kauppojen saamat jättikatteet. Tutkimusmateriaali antaa yksiselitteisen vastauksen: helppous joka rintamalla. Konsoli on helppo ostaa, sillä on helppo pelata ja pelit ovat helppoja.
Konsolipelien matalan vaikeustason ja lyhyen keston alkuperä on japanilainen suunnittelufilosofia, joka puree siis länsimaissakin. PC-pelaamisen kuuluisa haastavuus ja monipuolisuus elävät lähinnä marginaaleissa, sillä suosituimmat PC-pelit ovat enimmäkseen ihan samasta haaleasta hanasta laskettuja. Ei voi sanoa, että tukka kuumeni tuumimisesta kun pelasin Sporea.
John Matrix Re-Played
Nimimerkki Bennett päästi vähän höyryä ulos Pelit.fi-panoksessaan, jossa on melkein kaikki sodan keskeiset teesit.
"Omalla kohdallani PC:ssä ärsyttää se säätäminen, olen niin konsolisoitunut että jo pelkkä pelin asentaminen ärsyttää! Yksikään peli ei ole jäänyt pelaamatta teknisten ongelmien takia, joten aina ne saa kuntoon mutta joskus joutuu latailemaan ajureita ja kikkailemaan, haluan että kaikki tapahtuu automaattisesti!"
"Lisäksi en ole onnistunut saamaan hiirtä + näppistä mitenkään mukavasti sohvalle, että voisin pelata telkusta katsoen. Ihan sama mitä jengi sanoo, ei onnistu. Ja joutuu säätämään, argh."
"PC:ni on vielä suht tehokas, mutta en ole asentanut siihen peliä varmaan puoleen vuoteen. PC:llä pelaaminen tuntuu koko ajan vaan vastenmielisemmältä, kai sitä duunissa saa säätää jo liikaa koneiden kanssa."
Lisäksi konsolipeleissä on plussaa se, ettei niitä tarvitse juuri opetella, ne pyörivät aina hyvin, kenelläkään ei ole parempaa laitetta kuin toisella, aika ei riitä pitkiin peleihin, ei tarvitse pohtia vaan voi rentoutua ja pelata, ja sillattisviiis.
Helppouden houkutusta ei kannata aliarvioida. Konsolisodan uusimmassa erässä se menestynein laite tarjoaa vielä helpompia, yksinkertaisempia pelejä vieläkin helpommin omaksuttavalla ohjauksella, samalla kun kilpailijat sekoilevat monimutkaisen hödmimödmitekniikan sekä jatkuvien kone- ja käyttöjärjestelmäpäivitysten kanssa.
Musta ja valkoinen ovatkin harmaata
Ovatko PC- ja konsolipelaajat erilaisia ihmisiä? Voisi kuvitella, että jos haluaa metsään valvomaan ja palelemaan märissä vaatteissa, kaipaa haastetta, ja jos haluaa Lapinjärven parakkeihin kitaraa soittamaan ja pleikkaa pelaamaan, kaipaa helppoa viihtyvyyttä. Samaa mieltähän oli takavuosina vaikuttanut turkulainen mediahäirikkö, jonka mielestä PC:llä pelaavat vain nörtit kotikenraalit ja pleikalla rennot dudet.
Teoreettisena olettamuksena PC-pelaajista merkittävästi suuremman osan pitäisi olla armeijalaisia kuin konsolipelaajista. Tein kyselyn, johon vastasi yli 3000 henkilöä. PC-pelaajien armeija/sivariprosentit ovat 78 ja 22, konsolipelaajien vastaavat niinkin huimasti erilaiset kuin 75 ja 25. Hukkaan meni hyvä teoria.
En jaksa, en viitsi ja rasittaa
Mutta mitä vikaa on siinä, että haluaa relata ja pelata helppoa, mutta viihdyttävää peliä? Jos olisin ranskalainen, saksalainen, italialainen tai vastaava eurooppalainen unioniveljemme, kysyisin täsmälleen samalla äänensävyllä: "Mitä vikaa on siinä, että elokuvat dubataan?"
Kolumnien kirjoittaminen lainaamalla on ihanan helppoa. Vertailumielessä katsokaamme, miten Yle uutisoi 4.4.08 dubbaamisen asemaa Euroopassa. Uutisessa on erinomaisen kiinnostavia suoria haastattelulainoja.
Camille Abzacin mielestä: "Elokuvan katsominenhan on rentoutumista varten! Kuunnellessa en joudu keskittymään." Alessando Piccionin maailmassa: "Mielestäni tekstitettyjä elokuvia on vaikea seurata, varsinkin jos tarinassa on paljon toimintaa tai jännitystä. On rasittavaa liikuttaa katsetta alati ylös–alas valkokankaalla. Siksi suosin jälkiäänitettyjä versioita."
Celine Charpentron kertoo, että: "Kaikki kaverini vihaavat tekstitystä. Vaikka teatteriin tulisi kuinka hyvä ulkomaalainen leffa, he eivät suostu katsomaan sitä kuin dubattuna." Ja Liettuassa elokuvien katsojamäärät tuplaantuivat, kun tärkeimmät tuontifilmit on tekstityksen asemasta dubattu.
Mon Dieu, konsolipelaamisen kasvava suosio ei siis olekaan ajasta irti oleva ilmiö, vaan nimenomaan tiukasti ajan henkeä heijastava ilmiö! Nykyihminen haluaa helppoutta, vaivattomuutta ja löysää viihtymistä ja valitsee viihteensä se mukaan.
Le Petit Finale
Turn lähestyy ja minun pitää kääntää pointtikorttini näkyviin. "Se on taas joku saarna haastavan pelaamisen iloista", arvailee jännittynyt väkijoukko.
Ehei. Pokerissa olen oppinut foldaamaan silloin kun en yksinkertaisesti voi voittaa. Muuttaako se oikeasti mitään, jos argumentoin saksalaiselle, että kun elokuvan dubbaa, siitä puuttuu puolet eli alkuperäisnäyttelijöiden suoritukset? Eihän se edes pysty ymmärtämään ongelmaa kuin korkeintaan teoriatasolla.
MTV3:n vaalikone sen sanoo: "Todellisuus ja elämän hallinta on nykyään yhä vaikeampaa." Maailma on niin paha paikka, ettei keinotekoisia vastoinkäymisiä ja eriarvoisuutta enää kaivata.
Minä haluan, että pomohirviöt tappavat itsensä, jos pelaaja kuolee viisi kertaa, haluan että looserihuohottamisen asemasta viholliset ampuvat aina ohi, mutta tekevät sen todella vakuuttavasti, haluan mii-hahmot joka koneelle ja joka peliin, haluan käsivaihteet pois autopeleistä, moninpeliin viiveskaalauksen huonoimman yhteyden mukaan, kaikki mörppien hahmoluokat tasa-arvoisiksi, vaikeat juonenkäänteet selvittävän kommentaattorin elokuviin, Valittujen Palojen Kirjavaliot kouluihin ja yhden virallisen pelikoneen, joka on kaikille täysin sama.
Mä haluan vain rentoutua ja viihtyä! Miksi se on niin pirun vaikeaaaaaa!
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 3.11.2008.
