Arvosteltu: PS4
Housemarque
Moninpeli: 2
Ikäraja: 7
Resogunin lisärit tarjoavat lyhyeen loppuvaa loputonta räiskintää.
Suomalaisen Housemarquen Resogun teki saman Defenderille kuin Super Stardust Asteroidsille. Resogun toi klassisen räiskinnän nykyaikaan kehittämällä ideaa eteenpäin, uusimalla kontrollit ja päivittämällä audiovisuaalisen elämyksen nykyaikaan.
Resogunia on jo buustattu Hunters-delsulla, nyt Defenders-lisäri päivittää Resogunin suurin piirtein lopulliseen kuosiinsa. Molemmissa paketeissa on kaksi uutta pelimuotoa, jotka tuovat menevään muukalaisten räiskintään uusia näkökulmia.
Ai mikä Resogun?
Resogun muistuttaa paperilla Eugene Jarvisin klassista Defender-ammuskelua: yksinäisen sankaripilotin hävittäjä puolustaa ihmisiä kaappariufoilta. Resogunissa on lisäksi hurjasti muita vihollisia, jotka käyvät yksinomaan ja aggressiivisesti hävittäjän kimppuun. Valtavien vihollislaumojen puristuksissa on aikaa ainoastaan selkäydinreaktioihin, ei tietoiseen ajatteluun. Resogun-alus on suoraan kohti imeytyvää vihutyyppiä vikkelämpi, joten ovelat ohjausliikkeet ovat yhtä tärkeitä kuin ampuminen.
Perus-Resogunin tykitys jakautuu viiteen kaupunkikenttään, jotka päättyvät kookkaiden bossimasiinoiden kurmotukseen. Mekaniikaltaan Resogun on kasariesikuvansa tapaan puhtaasti kaksiulotteinen, mutta kenttä on luupattu nokkelasti läpinäkyvän sylinterin päälle, minkä ansiosta näkyvyys kantaa tavallaan pitkälle ruudun reunojen yli.
Samalla kertaa hankittuina minulle ei ollut heti selvää, miten Huntersin Survival-moodi ja Defendersin Protector-moodi eroavat toisistaan. Parivaljakon erot normipeliin ovat sentään selvempiä. Molemmat pelimuodot jatkuvat teoriassa loputtomiin, lukuisat viholliset puskevat päälle tasaisesti kiristyvään tahtiin. Suoranaisia pomoja ei kohdata ja elämä hoidetaan yhdellä laiffilla. Pistekerroin ei noustuaan enää laske, kuten normipelissä, jossa pitää räiskiä vihuja ilman pitkiä taukoja. Protectorissa kerroin nousee ainoastaan ukkoja pelastamalla.
Metsästäjä ja puolustaja
Survivalissa ihmiset pelastuvat saman tien, kun alus koskettaa heitä, vihreitä ukkoja ei tarvitse raahata tukialukseen. Äijät tippuvat kentälle laskuvarjoilla ja tietyn ukkomäärän jälkeen kentälle tupsahtaa asebonuksia. Jos ja kun kentän sillat tuhoutuvat, ukot vajoavat vähitellen suoraan surman suuhun. Räiske äityy hektiseksi, noh, selviytymistaisteluksi hyvin nopeasti ja useimmat matsit ovat muutamassa minuutissa ohi. Paineen tasaisen kiristymisen myötä Survival on vielä asteen lähempänä vihersinikeltaista zonenirvanaa kuin levelipohjainen perusräiskintä.
Protector muuntelee Survivalia, näkyvimpänä erona staattiset seinämät, joita kasvaa koko ajan joka puolelle. Onneksi ne menevät ampumalla päreiksi, muuten ahdistuisin. Protectorissa ukot rahdataan maaleireihin, jotka muuttuvat tukikohdiksi, kun äijiä on tarpeeksi. Leiri ampuu satsin itsehakeutuvia ohjuksia joka kerta, kun ukko toimitetaan perille. Suuret tuhoaja-ufot uhkaavat tukikohtia, mutta leirin ohjukset tai kanuunan hitaasti latautuva overdrive-tila räjäyttävät ne nopeasti. Kasvavien seinien ja jättiufojen ansiosta Protector on Survivalia taktisempaa menoa, mikä ei tosin näy hektisen pikseli-ilotulituksen temmossa.
Huntersin Demolition-tilan ja Defendersin Commandon erottamiseen ei tarvita suurennuslasia. Demolitionissa ei ammuta lainkaan, mikä muuttaa ilmapiiriä melkoisesti, eikä parempaan suuntaan. Hävittäjä käyttää älypommia, jonka posahdus sinkoaa tulikuulia pitkin poikin kenttää. Kuulat tuhoavat kasvavien seinämien ja vihollisten ohella omankin aluksen, joten kuulien lentoratoja pitää syynätä silmä kovana. Teennäinen Demolition haiskahtaa “Keksikää nyt äkkiä jotain erilaista” -moodilta. En halua Resoguniani flipperinä, joka ei ole flipperi.
Commandokaan ei muistuta pääpeliä kuin ulkoisesti, mutta siinä sentään ammuskellaan ja kivasti ammuskellaankin. Yksi pieni vihreä mies on päättänyt antaa muukalaisille Arskan kädestä. Itävaltalaisella punttisaliaksentilla enkkua vääntävä sankari suojaa taloaan putoavilta asteroideilta ja vaihtelevasti lähestyviltä muukalaismasiinoilta.
Commandonegger tulittaa vapaasti tuplatikkutyyliin maanpinnalta ylöspäin. Osa vihuista kantaa bonuksia, joista irtoavat pojot riippuvat siitä, miten ne napataan. Hypyllä siepatut bonarit palkitaan tuntuvasti paremmin kuin maasta kerätyt. Pelillisesti ollaan kaukana Resogunista, mutta missilecommandihtava Commando on bonuspeliksi kelpo vääntöä. Jatkokehittelyllä tässä saattaisi olla ainesta kokonaiseen peliin. Jos pitäisi valita vain toinen lisäri, Defenders päihittää Huntersin hupaisan Commandon mitalla.
PSnelkun alkutaipaleen ainoa pakkohankinta on sitä edelleen, viihdyttävien lisärien ansiosta entistäkin pakkohankinnampi. Defenders- ja Heroes-delsut tuovat kivasti vaihtelua peruskaavaan ja niiden myötä Resogun pitää paikkansa kevyesti modernien SHMUP:n eliitissä.
Lisäreillä buustattu Resogun on helpon sulavana, monipuolisena ja riittävän syvänä ammuskeluna ohittamaton tapaus kaikille, ei vain räiskintäfaneille.
Kaksi näppärää survival-tilaa ja kaksi hassua ja yksi viihdyttävä bonuspeli mainioon Resogun-räiskintään.
90
