Mortal Kombateissa veri lensi.
Chicagolaisen Midway Gamesin Mortal Kombat -mätkintäpelisarja oli 1990-luvun alun suuria peli-ilmiöitä. Pelien ylilyöty väkivaltaisuus ja vastustajien teloittaminen pöyristyttävillä tappoliikkeillä loi Mortal Kombatille hurjan maineen. Mortal Kombatista kohistiin varsinkin Amerikassa, jossa tiedotusvälineet kauhistelivat kilvan "sitä hirveää videopeliä," jossa vastustajilta revitään pää selkärankaa myöten irti.
Senaattori Joseph Liebermanin ja muiden amerikkalaispoliitikkojen tutkiessa, pitäisikö Mortal Kombat kieltää, pikkupojat jonottivat peliautomaateille ja tunkivat kilvan neljännesdollareita kuullakseen pelin kuolemattomia hokemia: "Get over here!" "Finish him!" "Flawless Victory!"
Vuonna 1992 Mortal Kombat oli se peli, jota jokaisen oli pakko päästä pelaamaan. Kombat-huuma saavutti huippunsa 13. syyskuuta 1993, kun Midway lanseerasi Mortal Kombatin kotiversiot loistavalla Mortal Monday -mainoskampanjalla.
Vaikka Mortal Kombatin kotikoneversiot olivat kaikille osapuolille ilmiselvä rahasampo, pelin väkivaltaisuutta ympäröivä kohu arvelutti perheystävällistä imagoaan vaalinutta Nintendoa. Vähemmän fiksuna ratkaisuna Nintendo poistatti omasta versiostaan kaiken sen, mikä teki Mortal Kombatista suositun, eli veren ja väkivallan. Tempusta tulistuneet pelaajat äänestivät lompakoillaan teknisesti heikompaa Megadriven käännöstä, jossa väkivallan sai esille "salaisella" koodilla.
Nintendo oppi läksynsä, eikä enää yrittänyt sensuroida Mortal Kombatin myöhempiä osia.
Digitaaliset taistelijat
John Tobiaksen ja Ed Boonin luoma Mortal Kombat syntyi vastavetona mätkintäpeligenreä suvereenisti hallinneelle Capcomin Street Fighter II:lle. Vaikka molemmat miehet rakastivat Capcomin tekelettä, he pitivät sitä aivan liian kilttinä. Mortal Kombatin halpamaisena lähtökohtana oli, että pelaaja saa lyödä lyötyä - "Finish him!"
Mortal Kombatin väkivaltaisuus oli täysin laskelmoitua. Boon ja Tobias tiesivät täsmälleen, mistä naruista vetämällä yleisön ja tiedotusvälineiden huomio olisi taattu. Street Fighterin anime-miesten sijaan Mortal Kombatin taistelijat olivat digitoituja näyttelijöitä - siis oikeita ihmisiä - mikä korosti entisestään pelin shokkiarvoa.
Hurmeisen ulkokuoren alla Mortal Kombat oli hyvin tavanomainen Street Fighter -klooni. Taistelijoita oli vain seitsemän eikä erikoisliikkeitä ollut kuin pari-kolme per hahmo. Erät päättäneiden fataliteettien ohella Mortal Kombatin ainoa suuri mätkintäinnovaatio oli erillinen torjuntanappi, jonka ansiosta taistelijat saattoivat perääntyä vastustajansa ulottuvilta. Pelin vaativinta antia oli opetella älyttömän monimutkaisia fataliteettisarjoja: vasen-alas-torju-ylös-vasen-alas-torju-ylös-torju. Niitä kun ei 1992 vielä voinut hakea internetistä!
Tänä päivänä ensimmäinen Mortal Kombat tuntuu lähinnä muinaisjäänteeltä: sen pelattavuus on kaikkea muuta kuin hienostunutta ja grafiikka suoraan sanottuna hirveää. Mortal Kombatit II ja 3 ovat paitsi nätimpiä, myös selvästi parempia mätkintäpelejä. Kakkososaa pidetään sarjan parhaana osana, sillä se ei sorru kolmosen tarpeettoman monimutkaisiin komborenkutuksiin.
Veri good
Mätkintäpelinoviiseille ja muille asiaan vihkiytymättömille Mortal Kombatit ovat varsin mukavia viihdepaloja. Raakuudet yhdistettynä korniin tunnelmaan luovat peleihin vähän samanlaisen fiiliksen kuin menneiden vuosikymmenten halvoissa itämaisissa toimintaelokuvissa. Se kaiketi on tarkoituskin.
Todelliset mätkintäpeliharrastajat katsovat Mortal Kombateja enimmäkseen nenänvartta pitkin. Mortal Kombatien yksinkertainen turpiin vaan ja onnea -pelattavuus ei kerta kaikkiaan vedä vertoja Street Fighterien, King of Fightersien ja muiden japanilaisten 2D-mätkintöjen hienouksille. Kombat-pelien isä Ed Boon on myöntänyt, että Mortal Kombatin menestys perustui enemmän väkivaltaan kuin syvälliseen pelattavuuteen.
Vaikka Mortal Kombatin taru on venynyt yhteensä kymmeneen jatko-osaan, pariin elokuvaan ja yli 22 miljoonaan myytyyn peliin, pelisarjan tähti on auttamattomasti laskussa. Syy on selvä: kolmososasta eteenpäin sarjan laadussa ei ole ollut hurraamista. Tähän vaikutti osaltaan toisen Kombat-hemmon John Tobiaksen lopputili Midwaylta vuonna 1999. Pitkän alennustilan jälkeen vasta pari viimeisintä peliä, Mortal Kombat: Deadly Alliance ja outojen alipelien Mortal Kombat: Deception, ovat olleet vähän ryhdikkäämpiä esityksiä.
Ensi syksynä mätkintä jatkuu Mortal Kombat: Shaolin Monks -toimintaseikkailulla.
Midway Arcade Treasures 2
PlayStation 2:lle, Xboxille ja GameCubelle julkaistu Midway Arcade Treasures 2 -kokoelma sisältää kaksikymmentä Midwayn arcade-klassikkoa. Mukana ovat Mortal Kombatin osat kaksi ja kolme. Noin 25 eurolla myytävän kokoelman hinta-laatusuhde on jokseenkin kohdallaan.
Mortal Kombat II
Mortal Kombat 3
Gauntlet II
SpyHunter II
Xybots
Narc
APB
Cyberball 2072
Timber
Total Carnage
Pit Fighter
Wizard of Wor
Xenophobe
Primal Rage
Arch Rivals
Rampage World Tour
Kozmik Krooz'r
Championship Sprint
Hard Drivin'
Wacko
