Vanhat peliklassikot eivät kuole koskaan, mutta vajoavat välillä Ruususen uneen. Prinssi Matrix moiskauttaa kahta raskaan sarjan strategiaklassikkoa suoraan suulle.
Tietokonepelit ovat teknologiariippuvaisin kulttuurimuoto. Ääntä ja kuvaa voi siirtää varsin vaivatta, mutta pelimoottori edellyttää tietynlaista ohjelmistoa ja rautaa. Onneksi vanhoja hyviä pelejä muutetaan yhteensopiviksi nykyisten koneiden kanssa.
Helpointa restauroitavaa ovat muinaiset strategiaklassikot, joissa grafiikka alun perinkin on ollut toimivaa, ei näyttävää. Matrix Games on hionut kuntoon legendaarisen strategian, Norm Kogerin The Operational Art of War III:n (1998), ja ottanut jakeluun nykyaikaisen merisodankäynnin perusteoksen Harpoon 3:n (1994). Kummallekaan ei ole uudempaa haastajaa. Tyhjentävät aikalaisanalyysit kummastakin löytyvät Pelit.fi:n arvosteluarkistosta, eikä niihin ole lisäämistä, mutta konetehonitinät voi poistaa.
Sodankäynnin kauneus
Norm Kogerin päätyö The Operational Art of War I (Pelit 9/98, 90 pistettä) oli ilmestyessään samanlainen Graalin malja raskaille strategioille kuin Steel Panthers (ja myöhemmin Combat Mission) taktisille sotapeleille. Kakkososa (Pelit 9/99, 88 pistettä) liitti mukaan modernia sodankäyntiä ja ydinaseet. Nyt TOAW on puleerattu, bugit ja oudot ominaisuudet (esimerkiksi tankkeja tappavat jeeppilaumat) korjattu, osat fuusioitu yhteen ja pelikuningas on nyt The Operational Art of War III.
TOAWin nerokkuus oli käyttöliittymässä, joka on edelleenkin hyvä, joskin virtaviivaistaminen olisi ollut paikallaan. Pelin oppimiskynnys on hyvien tutoriaalien ansiosta tarpeeksi matala. Perinteisen vuoropohjaista peliä ohjataan helposti hiirellä ja joukkojen käskeminen käy kuin tanssi: yksikköä klikataan, siirretään ja annetaan käskyt. Hienous on erilaisissa hyökkäys- ja puolustusoptioissa sekä erillisessä ruudussa, jossa voi suunnitella maa-, meri- ja ilmavoimien yhteishyökkäyksiä.
Tietoa on klikkauksen päässä mahtavat määrät, aina huoltoreiteistä säähän. Mittakaava peleissä vaihtelee komppanioiden komentamisesta aina divisioonien käskyttämiseen. Skenaarioita riittää ajasta ennen ensimmäistä maailmansotaa aina nykypäivään, ja mukana on fanien tekemiä lisäskenaarioita todella paljon. Ja jollei se riitä, mukana tulevalla skenaarioeditorilla voi vääntää itse lisää.
Sähköpostipeli toimii moitteetta. Jos hienosta klassikosta jotain haluaa kaivella, yksinpelin pienenä ongelmana osassa skenaarioita tekoäly on sovitettu vain toista osapuolta varten.
Kotikenraalien kaipauksella muistama The Operational Art of War palaa diivan ottein (sota)näyttämölle. Jos grafiikkaa ja käyttöliittymää olisi hiottu enemmän, OpArt kolmonen olisi raskaan strategian kaikkien aikojen kuningas. Nyt se on vain strategioiden ehdotonta huippua, jossa tekemistä riittää vuosiksi.
Tankero vesillä
Kauan, kauan sitten Tom Clancyn kirjat olivat mainioita teknotrillereitä. Parhaat, eli Punaisen lokakuun metsästys ja Myrsky nousee, hakivat innoitusta ja faktansa Larry Bondin klassisesta lautapelistä Harpoon. Tämä laivastopeli kääntyi tietokoneelle yhtä klassisina peleinä Harpoon ja Harpoon 2 (Pelit 5/94, 90 pistettä), joista jälkimmäinen on raskasta sarjaa. Kirjaimellisesti, kuten katkelma Talasmaan arvostelusta kertoo: "Tippa tulee linssiin kun 66 megahertsin neljäkasikutosessakin jotkut skenaariot etenevät monta kertaa hitaammin kuin tosiaika, jopa hiiren napautuksen rekisteröintikin kestää pahimmillaan kymmenen sekunnin luokkaa."
Three-Sixtry Pacific kuoli pois, mutta tekijätiimin Jesse Spears jatkoi yksin pelin kehittämistä, aluksi Macilla, nimellä Harpoon 3. Ensimmäinen PC-versio Harpoon 3:sta tuli neljä vuotta sitten (Pelit 6/02, 87 pistettä). Mittavat korjaukset tehtiin piilossa konepellin alla. Tämän uusimman Advanced Naval Warfare -version koukku on enintään kuuden hengen moninpeli, muuten peliä ei Harpoon 2:sta silmällä erota.
Harpoonit pyörivät aikoinaan vallankumouksellisesti tosiajassa, joka tosin lyödään aina taukotilaan, kun jotain tapahtuu. Harpoon 3 esittää kaiken taktisilla symboleilla ja maustaa militaristisen karun näkemyksen vain (rasittavilla) videopätkillä sekä muutamalla äänitehosteella. Karun ulkokuoren alle on mallinnettu suunnilleen kaikki moderniin merisodankäyntiin liittyvä aina tukialuslaivastoista helikoptereihin ja pinnan alla piileskeleviin sukellusveneisiin. Skenaarioiden mittakaava venyy yhdestä sukellusveneestä muutamaan laivastoon.
Aikanaan vallankumouksellinen käyttöliittymä voisi olla nykyaikana virtaviivaisempi ja vaikka windowsoitu. Nykyaikaista sujuvuutta ja viilaamista kaipaa eikä pientä kromaustakaan panisi pahaksi, mutta yksiköiden komentelu sujuu pienen opettelun jälkeen ja peli imee mukaansa kuin Bermudan kolmio.
Itse pelaaminen on leikkimistä paitsi alusten ja aseiden kanssa, myös tutkien, sensorien sekä häirinnän yhteistä kissa ja hiiri -leikkiä. Tutka ja sensorit täysillä näkee vihollisen, mutta samalla loistaa itse kauemmas kuin joulukuusi juhannuksena. Palkkiona ensiksi näkyvä saa yleensä ohjuksen takalistoonsa.
Pienen harjoittelun jälkeen isommankin laivaston synkronointi ja kontrollointi alkaa sujua, mitä nyt vihollinen saattaa häiritä. Kädestä pitäen ei laivastoa tarvitse komentaa. Pelaaja määrittelee partioreittejä ja -alueita, rakentaa hyökkäystä varten eri yksiköille tehtäviä ja seuraa, miten homma kulkee. Kaikkea voi mikromanageroida, laivasto-osaston alusten asemapaikkoja myöten.
Yli 120 tehtävää, kuuden pelaajan moninpeli ja skenaarioeditori takaavat, että virtuaalikipparien ja nykyaikaisesta merisodasta kiinnostuneiden yhteisöissä Harpoon kolmosen puleerattu versio pysyy pinnalla vuosien ajan.
Keisareilla on uudet vaatteet
Molemmat pelit on tuunattu lähinnä teknisesti, eli ne tukevat nykyisiä käyttöjärjestelmiä ja antavat mahdollisuuden pelaamiseen netin kautta. Ulkoasulle, käyttöliittymälle tai pelimekaniikalle ei ole tehty juurikaan mitään. Molemmat ovat pelimoottorin osalta uusimpien versioiden edelleen korjattuja versioita. Kaikki lisälevyt ovat mukana, plus paljon erilaista tekijöiden ja pelaajien tekemää sälää.
Norm Koger's The Operational Art of War 3 kuuluu jokaisen strategiksi itseään luulevan yleissivistykseen ja sen pitäisi olla esimerkkinä kaikille nykyisille raskaita strategioita vääntäville. Loivan oppimiskäyrän ansiosta peli sopii myös aloittelijoille.
Harpoon 3 on enemmän kulttikamaa ja soveltuu parhaiten niille, jotka tietävät jo jotain modernista merisodankäynnistä. Turhaan ei Australian merivoimat käytä peliä koulutuksessaan.
Klassikkojen restauroinnista Matrix kuittaa täydet pisteet muutenkin kuin periaatteesta. Peleinä sekä TOAW 3 että Harpoon 3 uhmaavat aikaa ja nyt ne myös pyörivät nykykoneissa ilman mittavaa virittelyä.
Norm Koger's The Operational Art of War III
Talonsoft/Matrix Games
Minimi: 800 Mhz, 64 Mt.
Moninpeli: Sähköpostipeli
Muuta: Ostettavissa Matrix Gamesin nettikaupasta, 32 euroa.
Viisi tähteä
Harpoon 3: Advanced Naval Warfare
Advanced Gaming Systems/Matrix Games
Minimi: 800 Mhz, 512 Mt
Suositus: 1 Ghz, 1 Gt
Moninpeli: 2–6 pelaajaa TCP/IP
Muuta: Ostettavissa Matrix Gamesin nettikaupasta, 39 euroa.
Neljä tähteä
