Retro: Paradroid - Minä, droidi

Avaruudessa tapahtuu. Tähtialuksen droidit ovat kääntyneet isäntiään vastaan ja ottaneet komennon väkivalloin. Tervetuloa tulevaisuuteen.

Ihmiskunta ei jää neuvottomaksi koneiden kapinoidessa. Soluttautujaksi rakennettu droidi 001 siirretään koneiden hallitsemaan alukseen. Tehtävä on yksinkertainen: alus on puhdistettava vihamielisistä droideista, jotta ihmiset voivat ottaa aluksen takaisin haltuunsa. Tulivoimaa 001:llä ei ole nimeksikään, joten tehtävän suorittaminen vaatii älyä ja suunnitelmallisuutta.

Vuonna 1985 Commodore-64:lle ilmestynyt Paradroid on alkuaikojen suuren nimen Andrew Braybrookin lempilapsi. Yksinkertaisen ulkokuoren alla piilee monipuolinen ja häikäisevän vetovoimainen toimintapeli. Paradroidin koukkuna on 001:n kyky ottaa muita droideja haltuunsa, jolloin 001 saa kaapatun droidin ominaisuudet ja ulkomuodon. Sisäänrakennettu satunnaisuus takaa, että jokainen pelikerta on erilainen.

Aina uusi droidi

Kaappausyritykset ratkaistaan erillisessä alipelissä, jossa yritetään tehdä enemmän sähkökytkentöjä kuin vastustaja. Mikäli onnistuu, 001 siirtyy uuteen isäntään. Epäonnistuminen puolestaan tuhoaa vanhan isäntädroidin ja jättää 001:n suojattomaksi. Jos kaappaus epäonnistuu 001:llä, menettää elämän.

Kytkentäpeli perustuu satunnaisuuteen. Alussa saa valita haluamansa puolen, joten hujan hajan olevien liittimien hyödyllisyys täytyy ratkaista silmänräpäyksessä. Satunnaisuuden ansiosta 001:llä pystyy teoriassa kaappaamaan kehittyneenkin droidin. Jos liittimet ovat otolliset ja kytkennät onnistuu ajoittamaan aivan aikarajan loppupuolelle (samasta kytkennästä taisteltaessa se voittaa, joka on asentanut kytkentänsä viimeiseksi), mahdollisuudet ovat olemassa. Asetelma on herkullinen.

Droidivalikoima on monipuolinen: ominaisuudet vaihtelevat niin tulivoiman, kestävyyden kuin nopeuden suhteen. Suurempi numero ei suinkaan tarkoita parempaa droidia. Pienissä numeroissakin on käyttökelpoisia koneita, kuten legendaarinen 476: ensimmäinen droidi, jolla on tehokas laserase.

Isonumeroisilla droideilla on myös ongelma: mitä vahvempi droidi, sitä enemmän kaappauksen ylläpitäminen syö virtaa. Ja mitä enemmän kuluu virtaa, sitä nopeammin isäntädroidi tuhoutuu. Vastakkainasettelu luo mielenkiintoisia ongelmia: kauanko uskallat rellestää überkovana 999:nä? Tuhovoima, kestävyys ja nopeus ovat tapissa, mutta kun virta loppuu, alta paljastuu perusyksikkö 001, ja ympärillä saattaa olla raskaasti aseistettu ja hyvin valtauksia kestävä droidiarmeija. Usein 999:llä mellastus päättyy nöyryyttävästi kehnon palvelusdroidin paniikkivaltaukseen.

Droidien toinen tuleminen

Paradroid ei jäänyt pelkäksi Commodore-64-hitiksi, vaikka vuonna 1986 kuusnepalle ilmestyi vielä budjettijulkaisuna lievästi päivitetty Heavy Metal Paradroid. Vuonna 1990 Braybrook teki pelistä uuden version sen ajan ykköskoneille, Amigalle ja Atari ST:lle (myös vähän tunnetulle Acorn Archimedekselle ilmestyi oma versio, Paradroid 2000). Paradroid 90 oli pohjimmiltaan entisen kaltainen peli, mutta ulkokuori oli saanut herkullisen kuorrutuksen ja droideille oli annettu roppakaupalla lisää persoonallisuutta.

Droideja ei enää erottanut numerosarjasta vaan ulkonäöstä. Kyvyissä ja aseistuksissa oli aiempaa huomattavasti suurempia eroja. Laserpyssyjen lisäksi mukana oli konetuliaseita, liekinheittimiä, tykkejä ja miinoja, leijuvien pallodroidien ohella vastaansa sai tankkeja ja kyborgeja. Paradroid 90 on yksi harvoja pelejä, jotka kestävät helposti vertailun klassiseen edeltäjäänsä.

Paradroidin taru päättyi virallisesti 1990-luvun alkuun. PC-koneiden aikakauden alkaessa Andrew Braybrook lopetti pelien tekemisen ja siirtyi vakuutusalalle.

Nykypäivän droidit

Paradroid-faneja ei ole tuomittu pelkkään menneiden muisteluun ja emulaattoreilla nyhjäämiseen. Vaikka Braybrook vaihtoi alaa, aktiivinen harrastajapohja pitää huolta Paradroidin perinnöstä. PC:lle on saataville kaksi fanituotosta, jotka pyrkivät kloonaamaan alkuperäisen C-64-ajan Paradroid-fiiliksen.

SDL Paradroid (paradroid.sourceforge.net) on yhden miehen harjoitustyö. Se mallintaa kiitettävästi Paradroidin perusominaisuudet, mutta puristit suhtautunevat happamasti SDL Paradroidissa otettuihin vapauksiin, kuten liian suureen näkymään ja väärin ajastettuun kaappausosuuteen. Teknisesti SDL Paradroid toimii hyvin ja mutkattomasti. Jos Paradroidin perusasetukset eivät ole selkäytimessä, SDL Paradroidin modernisoidut piirteet saattavat vedota.

Toinen fanituotos, Freedroid (freedroid.sourceforge.net) sen sijaan kestää parkkiintuneimpienkin paradroidistien tuijotuksen. Kuvakulma on oikea, värisävyt autenttisia ja droidivalikoima vanha tuttu. Droidien kaappaukset sujuvat tutulla rytmillä. Mukana on jonkin verran uutta grafiikkaa, kuten räjähdysjäljet ja droidien kuvat, mutta muuten vanha fiilis on tallella. Windowsin lisäksi Freedroid toimii myös Macissa ja Linuxilla.

Parinkymmenen vuoden jälkeenkin Paradroid porskuttaa komeasti eteenpäin. Droidien valtaaminen ja avaruusalusten puhdistaminen kaappaa niin mielikuvituksen kuin ajantajun. Braybrook rakensi droidinsa kestämään.

Lisää aiheesta