Japanilaiset osaavat tehdä yksinkertaisesta monimutkaista. Rhythm Paradise on läpeensä japanilainen peli. Se on kokoelma minipelejä, joista jokaisessa naputetaan ruutua musiikin tahdissa. Sen yksinkertaisuus on zeniläisen kaunista.
DS:ää pidetään pelissä kyljellään. Vasen ruutu on pelitapahtumia varten, oikea toimii vain naputusalustana. Naputuskohdalla ei ole väliä, vain oikealla ajoituksella. Naputuksesta, pidemmästä ruudun painamisesta ja nopeasta pyyhkäisyliikkeestä on silti loihdittu iso liuta vaihtelevaa pelattavaa.
Minipeli voi olla ulkoisesti ihan mitä vain. Rytmikästä kuorolaulua, pingistä, bensatankkausta tai jotain, jolla ei ole reaalimaailman kanssa paljon tekemistä. Graafinen tyyli vaihtelee villisti. Välillä ruudulla on pelkkiä geometrisiä muotoja, välillä tökeröä (mutta hauskaa) piirrosohjelmatöherrystä ja välillä sarjakuvaa. Vaihtelu ei ole aivan wariowaremaisen anarkistista, mutta kokonaisuus on sitäkin tyylikkäämpi. Sukulaisuussuhde on joka tapauksessa selvä.
Minipeleihin opastetaan kädestä pitäen, näytetään, mitä pitää tehdä tai pikemminkin mitä pitäisi tehdä. Aitoon parisuhdetyyliin on turhan usein epäselvää, mikä mättää. Peli yrittää kyllä neuvoa, mutta ei käytännössä onnistu selittämään ongelmaa. Varsinkin sekaan heitetyt pyyhkäisyliikkeet tuottavat harmaita hiuksia, ja oppimisongelmien lisäksi vaikeustaso on muutenkin turhan tiukka. Satunnaisen rennoksi ajanvietteeksi kannattaa hankkia jotain ihan muuta.
Jos yksittäinen minipeli ei luonnistu, voi hetken yrittämisen jälkeen hypätä seuraavaan peliin. Se lämmittää vain hetken, sillä neljän minipelin jälkeen on vuorossa potpuri, jossa vaihdellaan tiheään tahtiin pelistä toiseen ilman, että musiikki katkeaa kertaakaan. Teemoiltaan erilaiset pelit yhdistyvät rytmin ansiosta vinkeäksi kokonaisuudeksi.
Kun homma sujuu, on hallinnan tunne ja tiukka rytmi hypnoottinen yhdistelmä. Onnistumisista saa muun muassa mitaleita, mutta tällä haastetasolla varsinainen palkinto on itse onnistuminen.
87
