Kun puhutaan japanilaisesta sarjakuvasta eli mangasta, erilaiset mittaluvut ovat huikeita. Esimerkiksi kaikista Japanissa painetusta julkaisuista noin 40 prosenttia on mangaa ja sen painamiseen käytetään paperia enemmän kuin sikäläiseen vessapaperiin. Pyyhi siitä.
Hokusaista Dragon Balliin -sarjakuvanäyttely Helsingissä Tennispalatsin taidemuseossa on osoitus siitä, millaisessa käymistilassa niin Suomen kuin koko maailmankin sarjakuvamarkkinat ovat. Kun Japani, jonka kotimarkkinat ovat valtavat, joutui lamaan 1990-luvun alkupuolella, heräsi japanilaisten kustantamojen mielenkiinto muuta maailmaa ja meitä marginaalikieliryhmiä kohtaan. Reilussa kymmenessä vuodessa manga on valloittanut maailmaa koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Ranskassa, jossa on eurooppalaisittain melkoinen sarjakuvaperinne jo omasta takaa, kolmannes myydyistä sarjakuvista on tätä nykyä japanilaista alkuperää.
Suomessa manga sai pari vuotta sitten mahtavaa markkinavetoa eduskunnalta Dragon Ball -sarjan aiheuttaman kohun myötä, ja tällä hetkellä markkinoilla on jo ainakin viisi jatkuvaa manga-sarjaa. Sanon ainakin, koska koskaan ei tiedä, milloin uusi albumisarja pullahtaa markkinoille.
Harvat ja valitut
Dragon Ballin tuntevat siis kaikki, mutta kuka on HokusaiZ, jonka nimi myös komeilee näyttelyn otsikossa? Hän on Japanissa vuosina 1760#1849 elänyt taiteilija, joka ensimmäisenä käytti lennokkaista ja humoristisista piirroksistaan sanaa manga. Se, miksi herra Hokusai on nyt nostettu meilläkin näytteille, selittyy varmasti sillä, että hänen arvovaltaisella nimellään on saatu salakavalasti ujutettua moderniakin sarjakuvaa kunnianarvoisiin taidemuseoihin, ensin Tukholman itäaasialaiseen museoon ja nyt Helsingin taidemuseoon.
@Teksti:Vaikka japanilainen sarjakuva mykistyttää suurilla luvuillaan, Helsingin näyttely on kovin pieni ja vaatimaton. Tuhansista piirtäjistä vain kymmenen on saanut originaalejaan näytteille. Piirtäjistä puolet edustaa komeampaa sukupuolta ja loput ovat naisia. Juuri naispiirtäjien suuri osuus osaltaan selittääkin mangan suuren suosion: vihdoinkin on myös tytöille ja naisille omia sarjakuvia.
Piirtäjistä ovat Suomessa tuttuja Akira Toryama (Dragon Ball), Eiichiro Oda (One Piece) ja Arina Tanemura (Time Stranger Kyoko). Muutkin ovat vankkoja ammattilaisia, mutta suuret nimet puuttuvat. Esimerkiksi Osamu Tezuka, Kazuo Koike ja Goseki Kojima ovat mukana ainoastaan mainintoina ja kopioina ja Hayao Miyazakista esitetään vain Henkien kätkemä -elokuvan tekoon liittyvää dokumenttia.
Alkuperäispiirrokset ovat aina mielenkiintoisia eivätkä petä nytkään. Ne asettavat mangan sille tasolle, johon se mielestäni kuuluu: A3-kokoon mustalla tussilla piirretyt ja rasterikalvoilla somistetut piirrokset ovat aivan samanlaisia kuin kaikki tähän asti näkemäni ammattitaidolla lännessä tehdyt vastaavat. Ne eivät ole mitään ainutlaatuista, yliluonnollista tai jumalaista. Mutta mielenkiintoisia silti.
Sokeri pohjalla
Näyttelyn tuoreinta antia ovat sen kuusi suomalaista manga-piirtäjää, kaikki naisia. Heidän piirroksiaan katsellessaan ei voi kuin ihailla sitä ammattitaitoa, jonka he jo lyhyessä ajassa ovat ennättäneet hankkia. Hahmot on huikaisevan kauniita, mutta miten ne taittuvat sarjakuvaksi, se jää suurelta osin näyttelyssä näkemättä.
Tähän on onneksi tulossa selvennystä, sillä muutama vuosi sitten ilmestynyt ja jo loppuunmyyty Finnmanga-antologia on saamassa ensi vuoden puolella kaivattua jatkoa.
Japan Pop
Hokusaista Dragon Balliin
Näyttely Helsingissä Tennispalatsin taidemuseossa 9.9.-27.11.2005.
