Eduskunnan ja kulttuuriministerin taannoin kohulla markkinoima Dragon Ball perillisineen elää ja voi hyvin.
Hetkittäin tuntuu, että sarjakuvapuolella ei juuri nyt mistään muusta puhuta kuin mangasta eli japanilaisesta sarjakuvasta. Siis siitä, jota oikeaoppisesti luetaan väärinpäin eli kirjan takaa oikealta vasemmalle ja jota saa pienellä rahalla paksuina mustavalkoisina pokkareina lehtikioskeilta.
Akira Toriyaman Dragon Ball (1–4 Kolibri, 5– Sangatsu Manga) aloitti huuman Suomessa, vaikka sitä ennen oli julkaistu esimerkiksi Keiji Nakazawan Hiroshiman poika -sarjan ensimmäinen osa (Jalava) ja useampi albumillinen Katsuhiro Otomon Akiraa (Like). Nyt, liki 20:n Suomessa ilmestyneen Dragon Ball -kirjan jälkeen on nostettava hattua taiteilija Toriyamalle, niin lennokkaasti hän on saanut sinänsä simppelin juonikuvion kantamaan. Taisteluja tosin venytetään kuin Lone Wolfissa konsanaan, mutta toiminta on tehokkaasti piirretty, eikä pitkästymään pääse. Lapsellista, myönnän, mutta hauskaa.
Dragon Ballin vanavedessä alkoi ilmestyä myös Rumiko Takahashin Ranma 1/2 (Egmont). Tämänkin sarjan julkaistu albumimäärä Suomessa hipoo jo kahtakymmentä, mutta siinä on ainakin minulle puolet liikaa. Siitä huolimatta, että Ranmaa on länsimaisen manga-ummikonkin helpompi lähestyä: se on toimitettu luettavaksi vasemmalta oikealle. Sinänsä kaunis piirrosjälki näyttää suomalaisessa julkaisussa luvattoman tuhruiselta ja se juoni: sukupuoliroolisohellusta tyttö-poika-sika-akselilla. Väkisinkin tulee Viivin ja Wagnerin aikuisempaa ihmis-sika-suhdesarjakuvaa ikävä. Mutta jos taistelusyönti kuulostaa mielenkiintoiselta, niin käy kimppuun.
Kolmantena, viime vuoden lopulla, alkoi ilmestyä Gosho Aoyaman Salapoliisi Conan (Egmont). Siinä nuori mies Shinichi Kudo muuttuu myrkytyksen uhrina vaahtosammuttimen kokoiseksi. Lukiolaisen älyllä (!), mutta kuusivuotiaan vartalolla varustettu, Conan Edogawa -salanimeä käyttävä nuorukainen ratkoo tyttöystävänsä isän apuna murhia kuin Agatha Christien mummo muinoin. Yksityiskohtaisesti piirrettyä, pikkunäppärää puuhastelua paloittelumurhien ja muiden henkirikosten parissa. Kyllä tätä lukee, mutta vähän kevyin eväin Aoyama on liikkeellä.
Uusin tulokas on Sangatsu Mangan juuri aloittama One Piece. Sarjan tekijä on Eiichiro Oda. Sarjassa poika nimeltä Luffy syö myrkkyhedelmän, muuttuu kumiseksi, ryhtyy merirosvokapteeniksi ja lähtee etsimään maailman kuuluisinta aarretta, One Piecea. Ensimmäisen osan perusteella sarjasta on vaikea mitään suurta sanoa, nämä mangat kun ovat perinteisesti monikymmenosaisia sarjajärkäleitä, mutta alku on vauhdikas. Muutama turhan raaka ja perustelematon tappokohtaus muuten melko köykäisesti rullaavassa sarjassa häiritsee hieman kokonaisuutta. Odotan kuitenkin jatkoa mielenkiinnolla.
Toisenlainen totuus
Ei kaikki japanilainen sarjakuva kuitenkaan ole harmitonta, isosilmäistä söpöilyä, joukkoon mahtuu aikuisempaakin tavaraa. Itse olen viime aikoina lueskellut kahta Dark Horse -kustantamon amerikantamaa samuraitarinaa: Hiroaki Samuran Blade of the Immortalia ja Kazuo Koiken ja Goseki Kojiman Samurai Executioneria. Näistä jälkimmäinen on Lone Wolf and Cub -sarjan (paras mangoista) tekijöiden toinen pitkä, historiallinen sarja. Tällä kerralla tutustumme keisarillisen pyövelin työn hienouksiin. Yksinkertaisesta teemasta mangan mestarit ovat tälläkin kerralla onnistuneet rakentamaan komean ja yllättävän kokonaisuuden.
Blade of the Immortal puolestaan on yksi parhaiten piirretyistä japanilaissarjoista, jonka tunnen. Tarina kuolemattomasta kostajasta on kenties kliseinen, mutta kerronta on komeaa. Kustantajille vinkiksi: tätä hakaristein koristeltua sankaria lukisi mielellään suomeksi. Riittäisi eduskunnassakin taas ihmettelemistä.
Mangat
Dragon Ball, Akira Toriyama, Sangatsu Manga, 5,50 euroa
Ranma 1/2, Rumiko Takahashi, Egmont, 5,50 euroa
Salapoliisi Conan, Gosho Aoyama, Egmont, 5,50 euroa
One Piece, Eiichiro Oda, Sangatsu Manga, 5,50 euroa
Samurai Executioner, Kazuo Koike ja Goseki Kojima, Dark Horse, 9,95 dollaria
Blade of the Immortal, Hiroaki Samura, Dark Horse, 17,95 dollaria
