Pane mökkisi myyntiin ja tienaa! Pelaa hahmo huipputasolle ja myy se! Virtuaalikaupankäynnissä liikkuu aitoja dollareita, vaikka myynnissä on pelkkiä bittejä.
"Liikevoitto tuoksuu hyvältä, tulipa se mistä tahansa", runoili Juvenalis aikoinaan. Mies oli oikeassa: eipä taida maan päältä löytyä mitään sellaista, josta joku ei yrittäisi rahallisesti hyötyä. Nettipeleissä voivat rikastua myös pelaajat.
Muutaman viime vuoden aikana jotkut pelaajat ovat tienanneet pelaamalla sievoisen summan käteistä, mutta mistä oikeastaan on kyse? Yksinkertaisesti saavutettujen etujen siirtämisestä toisille pelaajille rahallista korvausta vastaan.
Kaikki on kaupan
Kauppaa oikealla rahalla käydään käytännössä kaikissa suosituimmissa massiivimoninpeleissä. Iso osa kauppiaista on todellisia pro-tason pelaajia, jotka ryhtyvät muuttamaan virtuaalitavaraa käteiseksi vasta siinä vaiheessa, kun peli on läpeensä koluttu ja kaikki mahdollinen nähty ja koettu. Nyyppärillä harvoin on mahdollisuuttakaan päästä käsiksi kaikkein halutuimpiin (ja siten myymisen arvoisiin) kamoihin, eikä ketään kiinnosta kolmannen tason metsähaltiamaagi.
Esimerkiksi EverQuestissa yleisintä kauppatavaraa ovat olleet huippuunsa kehitettyjä pelihahmoja sisältävät tilit sekä voimakkaat ja harvinaiset esineet, kun taas Ultima Onlinen bisnekset ovat lähinnä kiinteistökauppaa, joka on köyhien aloittelijoiden ulottumattomissa. Muutamista uusista maa-alan lisäyksistä huolimatta virtuaali-Britannian talot ovat edelleen erittäin haluttua tavaraa eikä niitä ikinä riitä kaikille halukkaille.
Talojen hinta on vaihdellut vuosien varrella melko rajusti, sillä ennen ensimmäistä Trammel-laajennusta kaikki serverit oli rakennettu täyteen ja pienistäkin tönöistä joutui maksamaan itsensä kipeäksi. Nykyään tilanne on muuttunut, johtuen osittain uusista laajennuksista ja osittain pelaajien vähenemisestä, mutta ison, hyvällä paikalla sijaitsevan, täysin kalustetun linnan hinta voi kohota yli tuhannen dollarin. Ei hassumpi sijoitus, jos on joskus tilaisuuden koittaessa onnistunut iskemään linnan paikoilleen käytännössä ilmaiseksi.
Missä raha pesii?
EverQuest on nettiroolipeleistä ehdottomasti tuottoisin. Koska huipputason hahmon kehittäminen vaatii aivan käsittämättömän paljon aikaa ja vaivaa, monet pelaajat tarttuvat mieluusti mahdollisuuteen ostaa valmis hahmo ja näin päästä nauttimaan loppupelin sisällöstä ilman tuhansien tuntien tylsää rotanmetsästystä.
Maksimitasolle kehitetyistä ja huippuvarustelluista EverQuest-hahmoista joutuu maksamaan satoja dollareita. Hinta vaihtelee hahmoluokasta ja serveristä riippuen, mutta keskimäärin hinta on noin kolmesataa dollaria - melkoisen hyvä summa, jos otetaan huomioon, että Dark Age of Camelotissa vastaavantasoisen hahmon myymisestä ei juuri viittäkymppiä enempää tienaa.
Nykyään pelkkää pelien sisäistä valuuttaa kauppaamalla voi olla vaikea rikastua. Ultima Online -kullasta maksetaan enää pari-kolme dollaria sadaltatuhannelta, Star Wars Galaxiesissa satatuhatta krediittiä maksaa kolmisen kymppiä ja Anarchy Onlinen virtuaalihynää saa kymmenellä dollarilla vaatimattomat kymmenen miljoonaa. Tässä EverQuest näyttää loistavan, sillä miljoonasta platinapalasta voi kiskoa tällä hetkellä lähes kolmetuhatta dollaria.
Pelirahan myyminen on helpointa, sillä sen hankkimiseen riittää aktiivinen peruspelaaminen tavallisella hahmolla, joten kuka tahansa voi ainakin yrittää tienata vaikka pelin kuukausimaksut takaisin tällä tavoin. Huvittavaa kyllä, eBaylta löytyi Star Wars Galaxiesin krediitinkaupittelijoita jo ennen kuin koko peliä oli edes julkaistu.
Virtuaalitavarakaupan huippuaikana, vuoden 2000 loppupuolella, peliyhteisöissä liikkui huhuja pelaajista, jotka eivät oikean elämän puolella vaivautuneet töihin ollenkaan, vaan käyttivät kaiken aikansa myytäväksi tarkoitetun omaisuuden rohmuamiseen nettipeleissä. Villeimpien tarinoiden mukaan nämä Gordon Gekon nörttiperilliset ylsivät parhaimmillaan tuhansien dollareiden viikkotuloihin - kenties uskomattoman kuuloista, mutta ei lainkaan mahdotonta. Kalleimmat tavarat kun ovat olleet parhaimmillaan reilusti yli viisituhatta dollaria.
Varsinaisten nettiroolipelien ulkopuolelta vanha kunnon Diablo II on kunnostautunut roinakauppiaiden rahasampona. Yksittäisten esineiden arvo pyörii kymmenen dollarin alapuolella, mutta Diablon etuna on tavaran helppo saatavuus (ja suurempi kysyntä) massiivipeleihin verrattuna. Pikkusälää ahkerasti myyvät voivat hyvinkin tienata viikon ruokarahat pelaamalla, ja myös Diablossa hyvät hahmot ovat haluttuja ja hinnat kohoavat parhaimmillaan sadan dollarin hujakoille.
Viimeinen sana on ei
Pelifirmat eivät ole innoissaan peliomaisuuden myymisestä oikealla rahalla. Kun homma alkoi olla tuottoisaa, pelien käyttöehtoihin ilmestyi "yllättäen" esineiden ja hahmojen kauppaamisen kieltäviä pykäliä. Lisäksi erityisesti EverQuestin ja muutaman muun pelin tekijät kunnostautuivat tekemällä harvinaisemmista (ja näin ollen halutuimmista) tavaroista no-drop- tai no-trade -esineitä, jolloin näiden siirtäminen toiselle pelihahmolle tuli mahdottomaksi.
Vuoden 2001 alussa Sony ja eBay kävivät yhteisvoimin toimeen EverQuestin esinekaupan kitkemiseksi ja enää eBaylta ei kyseisen pelin hahmoja tai tavaroita löydykään. Koska kysyntää oli, tilalle ponnahti muita kaupankäyntifoorumeja, joista tunnetuimpia lienee Playerauctions.com.
Esineiden ja hahmojen kaupusteluun on siis yritetty puuttua, mutta myynnissä on edelleen lähes jokaiseen peliin paljon voimakkaita, hahmolta toiselle siirrettäviä esineitä, joiden hinta vaihtelee muutamasta kympistä lähemmäs tonniin. Johtuneeko sitten markkinoiden kyllästymisestä, mutta esimerkiksi EverQuestin taikaesinekauppa ei enää näyttäisi käyvän samaan malliin kuin ennen. Muuten kuin rahantekomielessä pelaavat eivät välttämättä halua ottaa riskiä pelitilinsä menettämisestä muutaman eurokourallisen takia.
Pelifirmat tarjoavat kielloille selitykseksi sitä, että pelien tavoitteet on tarkoitettu saavutettavaksi pelaamalla eikä rahalla. Kaunis ajatus, mutta todellisen syyn keksiäkseen ei tarvitse olla netti-insinööri: valmiilla hahmoilla aloittavat porvaripelaajat tuottavat kuukausimaksuillaan huomattavasti vähemmän kuin pohjalta aloittavat, jotka joutuvat käymään läpi koko pitkän hahmonkehityskaaren. Tokihan se sapettaa pukumiehiä, kun rahat valuvat jonkun pelaajan taskuun eivätkä firman tilille. Muutamat puljut ovat rientäneet apajille ja tarjoavat nettipeleissään mahdollisuutta siirtää pelitili tai hahmo toisen henkilön nimiin nimellistä muutaman kymmenen dollarin korvausta vastaan.
Oppaita ja huijareita
Rajoituksia kiertääkseen yritteliäät pelaajat ovat ryhtyneet tarjoamaan hyödykkeiden sijasta palveluja. Tämä toimii varsinkin suoritus- ja kokemustasopainotteisissa peleissä, joissa parhaiden kamojen saamiseen on yleensä joku selkeä kaava (suorita nämä tehtävät, tapa tuo hirviö jne.). Kokeneet pelaajat kauppaavat eräänlaista opaspalvelua, eli huippukamaa halajava asiakas viedään ohjatulle kierrokselle ja oppaina tai avustajina toimivat kauppamiehet auttavat himoitun esineen saamisessa - sopivaa maksua vastaan tietysti.
Vähän samaa luokkaa on level-up service, jossa asiakas luovuttaa pelitilinsä tiedot yksityisyrittäjälle, joka sitten pelaa asiakkaan puolesta ja nostaa hahmon halutulle kokemustasolle. Tällaiseen toimintaan pelifirmat eivät ainakaan teoriassa voi puuttua, joten toiminta on sekä palvelun myyjälle että ostajalle kohtuullisen turvallista... jos uskaltaa luovuttaa pelitilinsä tiedot tuntemattomalle koijarille ja vielä maksaa siitä.
Toinen mielenkiintoinen tapa tienata rahaa myymättä varsinaista pelin sisäistä tavaraa tai hahmoja ovat strategiaoppaat. Ebaylla on kaupan läjäpäin erilaisia oppaita niin hahmonkehitykseen, mammonan tahkoamiseen kuin parhaiden esineiden löytämiseen. Yleensä niiden hinta pyörii parinkymmenen dollarin kieppeillä eikä sisällöstä ole muita takeita kuin myyjän lupaukset. Jos siis luulee tietävänsä salaisuuksia tai menetelmiä, joita ei esimerkiksi miltään nettisivuilta löydä (tai joita eivät tollot jaksa etsiä), voi tietämyksellään yrittää lyödä rahoiksi.
Selkeästi moraalittomia sen sijaan ovat puliveivarien kauppaamat oppaat peleistä löytyvien bugien hyödyntämiseen ja suoranaiseen huijaamiseen. Hämäräveikot keräävät kirjaimellisesti tyhmiltä rahat pois, sillä myyjän oma pelitili ei varmasti ole vaarassa, mutta ostaja saa mitä suurimmalla todennäköisyydellä sanoa hyvästit pelaamiselle jäädessään kiinni kiellettyjen huijausten käytöstä.
Makro, ammattilaisten ase
Rehti puurtaminen voi olla palkitsevaa, mutta kuten muissakin ammateissa, raatamista helpottavia työkaluja on olemassa. Liukuhihnalta hahmoja myyntiin tuottavan diilerin urakkaa keventävät erilaiset makro-ohjelmat, joiden käyttö on jossain peleissä sallittua, toisissa rajoitettua tai kokonaan kiellettyä. Myös suhtautuminen pelin ulkopuolisiin "apuohjelmiin" on ollut kautta linjan vaihtelevaa. Yleensä hyviä rahallisia tuloksia on saavutettu peleissä, joissa sekä makrot että apuohjelmat ovat olleet sallittuja.
Paras esimerkki on Asheron's Call, jossa ainoastaan suoranaisesta huijaamisesta seurasi rangaistus. Niinpä Derethin tantereilla nähtiin hehkeimpänä kulta-aikana kymmenittäin yötä päivää paikoillaan samaa loitsua jauhavia velhoja, automaattihyökkäyksillä hirviöitä mättäviä yksinäisiä taistelijoita ja nuolenpäitä pykääviä käsityöläisiä. Todelliset konkarit osasivat kehitellä työkaluilla käsittämättömän monimutkaisia makroja, joiden avulla mahdollistui hahmojen kehittäminen ilman, että koneeseen piti koskea päiväkausiin.
Muuan suomalainen Asheron's Callilla kohtalaisen rahasumman tienannut pelaaja kertoo tarinaa erittäin pitkälle hiotuista makroista, joita käyttämällä saatiin pelihahmot jopa hakemaan itse taikayrttejä kaupasta niiden loputtua loitsimisputken jälkeen, tai vahingossa kuollut makrotaistelija noutamaan varusteet takaisin raadon yltä ja palaamaan tappotöihin. Fiksuimmat ohjelmat osasivat ilmoittaa huomiota vaativista tapahtumista omistajilleen sähköpostitse, joten koneen ääressä piti piipahtaa vain, jos oli ehdottoman pakko. Pelihahmot siis toikkaroivat itsekseen vaikka kuinka kauan kauppamiesten puuhaillessa oikeassa elämässä omiaan.
Asheron's Callin lisäksi myös Ultima Onlineen oli saatavilla pelin sisäisen makrojärjestelmän lisäksi tukku enemmän tai vähemmän sallittuja apuohjelmia, joilla esimerkiksi kalastaminen, kaivostoiminta tai seppäily sujuivat automaagisesti. Uudemmissa peleissä on pyritty houkuttelemaan pelaajat pois luvattomien kolmannen osapuolen työkalujen parista, ja esimerkiksi Star Wars Galaxiesissa on sisäänrakennettuna varsin monipuolisen makroamisen mahdollistava systeemi.
Visalla vapaaherraksi
Kuka kumma sitten haluaa upottaa älyttömiä summia oikeaa rahaa taloihin, rikkauksiin ja hahmoihin? Ne ovat loppujen lopuksi vain läjä nollia ja ykkösiä serverikoneen kiintolevyllä ja saattavat sieltä hävitä tuonelan bittivirtaan, jos pelifirma päättää vetää johdon lopullisesti seinästä.
Monet ostajat antavat sen selityksen, että aika ei riitä aktiiviseen pelaamiseen ja kuolettavan tylsä alkupeli ikuisuuksia kestävine rupuhirviöiden lahtaamisineen on helppo ohittaa ostamalla valmiiksi koulutetun hahmon tai ainakin etenemistä edistäviä varusteita. Joillekin hauskanpito pelissä on oikeasti tärkeämpää kuin puuduttava teletappitoisto. Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä ihan nyyppähahmon buustaaminen muutamalla miljoonalla kultapalalla helpottaa alkupeliä suunnattomasti.
Linnojen ja kalliiden koriste-esineiden ja muun krääsän taustalla piilee yleensä arkisempi motiivi eli puhdas pätemisen tarve. Jos haluaa ihan välttämättä polttaa puolen kuukauden palkan pikselitorniin tai "uniikkiin" kukkaruukkuun (uniikki on tässä tapauksessa vähän hassu käsite), kukapa sitä voi estää.
Eräs kohtalaisia summia Ultima Online -omaisuuteen upottanut italialainen nettipalveluja tarjoavan firman pomo totesi, että peli kiehtoo suunnattomasti, mutta aika ei riitä ruohonjuuritason nysväämiseen. Pelatessaan herra haluaa tuntea itsensä sankariksi eikä onnettomaksi, pupuja lahtaavaksi maajussiksi, ja muutama sata euroa oli kaiketi pieni hinta huvista.
Vaan mahtaisikohan paikallinen pankinjohtaja antaa asuntolainaa virtuaalilinnan ostoa varten? Takaukseksi voisin tarjota arkullista vanquishing-miekkoja.
* * * * *
Käsiksi rahoihin
Onko ihan tavallisella pelaajalla nykyään mitään mahdollisuuksia päästä käsiksi isoihin rahoihin nettiroolipelejä vääntämällä, vai ovatko markkinat täysin ammattilaisten hallussa? Periaatteessa kyllä, mutta mistään ihan kevyestä duunista ei ole kysymys. Mitä vaihtoehtoja Petteri Peruspelaajalla on, ja millaisia ominaisuuksia hyvältä kauppamieheltä vaaditaan?
Kultaa (tai vastaavaa rahayksikköä) pystyy haalimaan kuka tahansa, ja yleensä se on nettiropeissa jopa välttämätöntä ihan omaakin peliä ajatellen. Myytäväksi kelpaavat määrät ovat huomattavan suuria, osa jopa sellaisia, joita ei joka jamppa tule ikinä näkemäänkään. Rahanmyynnillä rikkaaksi halajavan kannattaa ottaa selvää, mikä on oman pelin tuottoisin tapa hankkia käteistä (vihulaisten metsästys, käsityöläisammatit jne.) ja sitten keskittyä tähän.
Kiinteistökauppaa esiintyy lähinnä Ultima Onlinessa ja jossain määrin kaiketi myös Asheron's Callissa. Se on edelleen kohtalaisen tuottoisaa, ja välittäjäpiireihin voi päästä ostamalla ensin yhden tai muutaman talon pelin sisäisellä valuutalla ja sitten luovuttamalla nämä pois oikeaa rahaa vastaan. Valitettavasti Ultima Onlinen tähti on jo hieman laskussa eikä talokauppa käy ihan entiseen malliin. Potentiaalia silti on, jos jaksaa nähdä vaivaa ja venkuloida väliin myymällä, väliin ostamalla asuntoja.
Harvinaisten esineiden myynnissä vähimmäisvaatimus on yleensä korkean tason pelihahmo, ja pelin salaisuudet, parhaat taktiikat ja muu informaatio on syytä tuntea läpikotaisin. Toki yhdenkin himoitun taikasauvan tai kypärän myymisellä voi saada vuoden tai parin kuukausimaksut takaisin, mutta säännöllinen rahantulo edellyttää tasaista markkinoille tungettavaa tavaravirtaa. Rajoitusten ansiosta kaman diilaus ei sekään ole niin tuottoisaa kuin vielä pari vuotta sitten, mutta uudet nettiropet voivat sekoittaa pakkaa.
Huippuunsa kehitettyjen ja loisteliaasti varusteltujen hahmojen myynti vaatii kauppiaalta paljon aikaa ja vaivaa, mutta myös antaa paljon takaisin. Aktiivisellakin pelaamisella prosessi saattaa pelistä riippuen viedä viikkoja, jopa kuukausia, ja jos hahmonkehityksessä täytyy tehdä valintoja, niiden olisi parasta olla hyviä - surkeat hahmot eivät mene kaupaksi. Varusteitakin olisi syytä olla, mitä enemmän ja tehokkaampia, sitä parempi.
Pitkäjänteisyyden ja aktiivisen monitorin tuijottamisen lisäksi on osattava luopua vaivalla hankitusta peliomaisuudesta. Siinä vaiheessa, kun Lordi Nekrokuolema XVII olisi tarkoitus luovuttaa uudelle omistajalleen, sen pitäisi tapahtua kivuttomasti ja kylmän liikemiesmäisesti, vaikka hahmon myyntikuntoon saattamiseen olisi uhrannut litroittain verta, hikeä ja kofeiinia.
Kenties paras vinkki tuli suomalaiselta Asheron-veteraanilta: "Jos huomaat kaikkien kyselevän jotain tiettyä tavaraa tai neuvoa, ala myydä sitä, jos siltä tuntuu." Nopealla toiminnalla ja liikemiesvaistolla pääsee tässä puuhassa pitkälle tai jopa Kämpiin asti illalliselle.
* * * * *
Suosituimmat huutokaupat
www.ebay.com
Kaikkien huutokauppasivustojen äiti. Hyvä paikka erityisesti Ultima Online- ja Diablo-roinan kauppaamiseen.
www.playerauctions.com
EverQuest-pelaajien eBay-korvike. Osastot myös muille peleille, mutta niissä kaupankäynti on hiljaisempaa.
www.tradespot.net
Tällä hetkellä ainoastaan Ultima Onlineen keskittyvä sivusto, jossa kaupat tehdään pelirahalla. Monet kuitenkin käyttävät Tradespotia myös oikean rahan tienaamiseen.
