Samorost 3 todistaa sekä pikseligrafiikan että klassisen seikkailupelikaavan ajattomuuden.
Moderneissa seikkailupeleissä on kaksi päälinjaa, joista yksi painottaa tarinaa, toinen pulmia. Tshekkiläinen Amanita Design rakentaa omat pelinsä pulmat edellä, mutta on sillä annettavaa myös tarinankerronnalle. Indiepumpun tuorein teos Samorost 3 on edellispelien tapaan entisen Neuvostoliiton animaatioperinteille kumartava hurmaava satumatka.
Pelin pääosassa on valkoiseen haalariin pukeutunut pipopää, joka sukkuloi pitkin kosmosta ratkoen eteen tupsahtavia ongelmia. Peli alkaa, kun taivaalta tippuu torvi. Soitin toimii myös kuulolaitteena ja kaksitoimista kapinetta käytetään vuorovaikutuksen välikappaleena. Tarina-alustus on tarkoituksella jätetty hataraksi, sillä Samorostin unenomainen fantasiamaailma luottaa tulkintaan. Suuri osa juonikuviosta syntyy mielikuvituksessa.
Lähestymistapaa korostaa täydellinen dialogittomuus, sillä pelissä ei käytetä tekstiä edes valikoissa. Vähäinen vuoropuhelu hoidetaan kuvien kautta. Keskustelukumppani pölpöttää metakieltä ja kuvalliset vihjeet tulostuvat ruudulle piirtyviin puhekupliin. Mukana kulkeva torvi ajaa vihjetoiminnon virkaa, sillä sen soitanta tai kuuntelu antaa vihjeitä ongelmanratkaisuun.
Samorostin kaltaiset pelit ovat todella harvinaisia, sillä ne luottavat pelaajan päättelykykyyn eivätkä väännä merkityksiä teräspalkistosta. Amanita Designin pelisuunnitteluideologia herättää väkisinkin kunnioitusta.
Niin kaunista!
Taidokkaasti piirretyt taustat pursuavat mielenkiintoisia yksityiskohtia. Staattista kuvakieltä piristetään satunnaisilla animaatioilla ja toisinaan maanläheinen väriavaruus pannaan kylpemään melkoisessa sävyjen ilotulituksessa. Kaiken kukkuraksi animointi on hoidettu esimerkillisesti, peli on kuin interaktiivinen taide-elokuva.
Äänimaailma koostuu hyväntuulisista taustarallatuksista ja hassusta molotuksesta, jonka kautta hahmot kommunikoivat keskenään. Pelin erinomainen musiikkiraita ansaitsee erityismaininnan, sillä monet pulmat pyörivät äänien ympärillä.
Amanita on Loominsa pelannut, sillä Samorost 3 on kuin LucasArtsin klassikkoseikkailun modernisaatio, jossa päähahmon värttinä on vaihtunut torveen. Pelatessani hymyilen, kun audiovisuaalinen toteutus ampuu täyslaidallisen tunnelmaa suoraan sydämeeni.
Kauan eläköön puzzlet!
Pelin vinksahtanut satumaailma on punottu täyteen todella hyvin suunniteltuja pähkinöitä, jotka tottelevat kerrassaan upealla tavalla Samorostin sisäistä logiikkaa. Jotain peli tekee oikein, sillä heti alussa on suorastaan nerokas vipupuzzle, joka pakottaa ajattelemaan asioita laatikon ulkopuolelta.
Jokaisella pulmalla on oma funktionsa eikä mukana ole yhtäkään selkeästi päälle liimattua pelinpitkittäjää. Ongelmat ratkeavat maalaisjärjellä ja varsin usein ratkaisu on jälkikäteen niin ilmiselvä, että itseään pitää tyhmänä. Samorostin pulmasuunnittelua voi pitää likimain oppikirjaesimerkkinä.
Mukana on myös täysin tarinaan liittymättömiä pulmia, joiden ainoana funktiona on tuoda maailmaan lisää elämää. Klikkailu kannattaa, sillä Steam-saavutuksen ohella palkinnoksi saa yleensä joko kaunista katsottavaa tai kuultavaa.
Näytä, älä kerro
Koska käytössä ei ole perinteistä dialogisysteemiä, välillä olen sormi... suussa pohtimassa, mitä seuraavaksi. Peli tuuppii oikeaan suuntaan, mutta joskus vihjeet ovat turhan epäselviä ja ruudusta toiseen rampataan syvän epätiedon vallassa. Ongelma ei ole iso, kiitos maltillisesti täyttyvän inventaarion sekä rajattujen peliympäristöjen, mutta ikävän usein ongelmanratkaisun syrjään pääsee vain kokeilemalla.
Tiedon pihtauksesta huolimatta 70-luvun neukkuestetiikkaan verhoiltu Samorost 3 on rautainen seikkailupeli, joka todistaa pikselitaiteen ilmaisuvoimasta ja siitä, että vanhoillakin konsteilla pärjää hyvin. Aina ei tarvitse kulkea sieltä, missä retroindieaita on matalin!
Samorost 3
Arvosteltu: Macbook Air
Saatavilla: PC
Amanita Design
Laitteistovaatimukset: 1,8 GHz Pentium 4 tai vastaava AMD, 1 Gt RAM, GeForce 210 tai Radeon X600, Windows XP, DirextX 9.0c, 1 Gt kiintolevytilaa.
89
