Suurimmassa osassa tietokonepelejä ja etenkin roolipeleissä on tärkeää säilyttää niin sanottu Suspension of Disbelief, joka kääntyy jokseenkin "uskottavuudeksi". Tällä tarkoitetaan sitä, että ruudun takaisessa vaihtoehtomaailmassa on jotain niin typerän epäloogista, että paluu arkeen on salamannopea.
Vaikka kuinka liikuttaisiin fantasiamaailmassa, jonkinnäköinen kosketus tosimaailmaankin pitää säilyä. Pahimmat outoudet käsiteltiin numerossa 2/92, mutta tuoreita esimerkkejä löytyy yhä.
Osa I: Leipää ja sirkushuveja
Nigoth liikkuu nälkäisenä Isharin maastossa. Kahdelta tapetulta fabbiaiselta irtosi 21 kultarahaa (paljon) ja kukkaron pohjalla kilisee entuudestaan saturainen. Ah, tuossapa kauppa! Kauppaa vartioivat elmuset menivät nopsasti lakoon, sellainen Mestari Nigoth on.
"Leipä, kiitos!", pyytää aina kohtelias ja hillittykäytöksinen Nigoth. "Kolmesataa kultarahaa", pyytää kauppias. Sinne meni Nigothin, nykyään "Hulluna Koirana & Teurastajana" tunnetun herrasmiehen maine, kuten myös Silmariksen Ishar. Mitään ei olisi tapahtunut, jos hinta olisi ollut vaikka abstraktit 300 osselia. Tai talasta. Tai ruplaa. Ne olisivat edes kuulostaneet uskottavalta.
Mahtavalla CD-loitsulla siirtyi Nigoth Abandoned Places 2:n aloitussaliin. Otettuaan pari askelta putipuhtaassa salissa Nigoth nielaisee kielensä, kun ilmassa leijuu teksti "Mestari on kuolemaisillaan ja hänen ympärillään parveilee sankka joukko oppilaita". Järkyttynyt Nigoth pälyilee ympärilleen. Missä?! Missä?! Eikä alkuintro voisi käsitellä tällaiset asiat graafisestikin?
Hetken aikaa Nigoth näkee näkyä, jossa hän on istuvinaan pieniä nappuloita sisältävän laatan ääressä, yliluonnollisen hehkun heijastuessa oudosta laatikosta. Näky katoaa ja Nigoth siirtyy upouuteen Krondor-universumiin.
MAINOSTAUKO
Betrayal at Krondor ON hirveän vetovoimainen peli ja parasta mitä vuoropohjaisissa roolipeleissä on ikuisuuksin tapahtunut, sen voivat kertoa jo silmäpussini. Nukkumatillekin on sen verran univelkaa ettei saa edes korkoja kuoletettua.
Erikoiskunniapalkinnon ansaitsee pelin jakaminen välitavoitteisiin, juoni, vaihtuvat hahmot ja ennen kaikkea tämä nerokas systeemi, jolla pahasti haavoittuneet sankarit hoippuvat toinen jalka haudassa, eivätkä kiihdy sekunnissa nollasta sataan osumapisteeseen taikajuomapullon heilautuksella. Ja ennen kaikkea ennätyksellinen pelaajaystävällisyys ansaitsee kiitosta. Klap klap.
JATKUU
Osa II: Krondorin pimeä puoli
Taistelu riehuu. Nigoth tarvitsee miekkaansa potkua, joten hän ponnahtaa inventaarioon ja päättää myrkyttää terän. Siksipä hän "todella varovaisesti ja keskittyen sivelee terään myrkkyä. Pienikin lipsahdus voi aiheuttaa hengenlähdön". Onkin onni, etteivät ympärillä riehuvat moredhel-soturit satu tönäisemään tai hutaisemaan miekalla. Ja kun inventaariossa ollaan, siemaisee Nigoth useammankin erilaisen taikajuoman. Taistelun päätyttyä Nigoth menee Nigothin luo ja tsekkaa Nigothin haavat.
"Owyn, käytätkö sitä näppärää parannusloitsuasi ja vähän kohennat oloani", pyytää Nigoth. "Otti ja tuota, kun sitä voi käyttää vain taistelussa", toteaa Owyn. "Miksi!", parahtaa Nigoth. "Ei ole koskaan perusteltu", ihmettelee jo Owynkin.
Nigoth kiroaa. Olisipa hän muistanut jähmettää yhden kappaleen vihollisia, ja siinä ohessa käyttänyt LEPOa niin kauan, että vammat olisivat parantuneet, ja kaikki tämä ilman minkään näköistä ajankulua. Tai edes puolustautua avuttoman vihollisen vieressä, olisi voinut statistiikka kohota.
Matka jatkuu. Näkyypä vihollisjoukko vaanivan edessä. Puks, poks, kablam! Matka jatkuu. Ja Flam! Täysin tyhjästä ilmestyy veli Bernard, jonka kanssa ryhmä vaihtaa tietoa. Mlaf! Veli Bernard häviää taas. "Miksiköhän nämä tärkeät henkilöt, joille on asiaa useimminkin, eivät voi olla näkyvissä?", pohtii Nigoth.
Niin no
No eivät nämä Krondorin hassuudet ole kovin vakavia, kunhan nyt silloin tällöin herättävät oikeaan todellisuuteen. Joskus aamuyöstä se on jopa oikeastaan hyvä. Pääsääntöisesti pelaaja sentään pysyy Ruudun tuolla puolen.
Lähin Krondorin kilpailija uskottavuudessa on Ultima VII poikineen, ja ne Krondor päihittää pelaamisen nautittavuudessa: ei hirveän pitkiä keskusteluita, ei yrttijahtia, erinomaisen toimiva inventaario ja herran jee! 486 riittää enemmän kuin hyvin nopsaan pelaamiseen.
Arvaukseni on, että Krondorista tulee massiivinen hitti, ja ehkä silloin alamme siirtyä taulukoiden ja noppien makuisista tietokoneroolipeleistä kohti uskottavampia roolipelejä. Mutta nyt täytyykin mennä nukkumaan, väsymys on jo 8/10 ja staminaa enää 14 pistettä.
