Vuonna 1995 maapallo järisi, kun koko maailma aloitti surffailun tiedon valtateillä, Windows -95 valloitti pelimaailman kuin hunni Attila Vatikaanin ja ratkoi kaikki yhteensopivuusongelmat, ja vuosia odotetut megapelit ilmestyivät ja löivät kaikki ennakko-odotukset. Amiga aloitti uuden omistajansa kera huiman nousun.
Niinpä kai. Järinä jäi lähinnä heikoksi tutinaksi. Amigaa kyllä (kai) tehdään vielä, mutta sen ihmeempiä nousun merkkejä, noin niin kuin Amiga-scenen ulkopuolella, ei näkynyt. Englantilaisetkin ilmeisesti kantoivat puntansa Sonyn PlayStationille, joka mitä ilmeisimmin Saturnin kanssa vie Amigan paikan teknisesti edistyneenä ja halpana vaihtoehtona PC:lle.
Romppu söi melkein kaikki korput, mutta kiitettävästä mediapeitosta huolimatta Windows 95 ei syönyt Dos-pelejä, eikä puhtaita 95-pelejä juuri tullut. Niissäkin harvoissa oli yleensä tuki myös vanhalle 3.11:lle. Päinvastaisesta ennakkokäsityksestä huolimatta 95-pelit ovat olleet myös koneteho- ja muistisyöppöjä. Saapa nähdä miten tänä vuonna käy.
Johnny L. Wilson, Computer Gaming Worldin päätoimittaja, käsitteli taannoisessa pääkirjoituksessaan Windows 95:n todellista uhkaa. Pelifirmat nimittäin kuvittelevat, että Win95 tekee PC:stä pelikonsolin ja että sen imussa saadaan vedettyä mukaan myös ihan upouusia pelaajia. Vetonaruksi nämä tampiotalot valitettavasti toteuttavat näkemyksiään Koko Kansan Peleistä, eli huonoja toimintapelejä ja multimediaoksennuksia on horisontissa kasapäin.
Mahtava internet
Vuosi -95 oli kirkkaasti internetin vuosi. Tietokonelehdistökin pääsi vihdoin vauhtiin mukaan ja hyppäsi tiedon valtatielle niin vauhdilla, että kritiikki putosi taskuista ladun varteen. "Internet on ihmemaa, sinne mennään lallallaa", kaikui joka kurkusta, ja virallisesti vain Playboyn kotisivu on joskus vähän hidas. Yeah, right.
Suomalais-ugrilainen persjalka ei sujahtanutkaan verkkoahvena tiedon valtamereen: vain 10 prosenttia modeeminomistajista surffailee rennosti daatta-aalloilla kaikki maailman tieto vain hiirenliikahduksen päässä. Kohu & meteli huomioonottaen se ei ole paljon.
Onko se joku ihme? Kuka ostaa kalliin koneen ja maksaa selvää rahaa omasta pussistaan ihastellakseen Ahtisaaren kotisivuja tai Mälkkään maalaiskunnan vapaa-ajanviettomahdollisuuksia? Internetistä tuskin tulee kansanhuvia, ennen kuin saadaan halvat nettipäätteet, jotka ovat käyttövalmiit kun niihin napsauttaa virran päälle. Lisäksi netin pitää näennäisesti veikeän tiedon asemasta tarjota sitä mitä kansa haluaa eli seksiä, erilaisia kontaktipalstoja ja vaikka niin kutsuttua "rentouttavaa ryhmäjuttelua".
Se on vähän niin kuin telkkarissa: jos kysytään, kaikki haluavat dokumentteja, ajankohtaisohjelmia ja hyviä luonto-ohjelmia, mutta katsojalukujen mukaan niitä ei oikeasti katso kukaan.
Kieltämättä huvitti, kun mediat ilmeisesti ihan oikeasti kuvittelivat, että joka Jorvanainen on nyt kybersurffi-Jorvanainen. Kun Radio Mafia revitteli HPY:n Global Villagea uutisoidessaan ISDN-linjojen etua tyyliin "Kaikillehan on tuttua, että iltaisin puhelimet tuuttaavat varattua, kun koko perhe surffaa internetissä", oli millistä kiinni etten ajanut ojaan. Ehtipä iltapäivämedia jo julkaista sen odotetun "Verkkoon voi jäädä kiinni, se korvaa normaalit ihmissuhteet" -juttunsa.
Kunnon pelejä
Pelejäkin tuli. Jotakuinkin kaikki vuosia notkuneet projektit näkivät vihdoinkin päivänvalon, vaikka muutama olisi saanut jäädä väliinkin. Roberta Williamsin odotettu kauhudebyytti Phantasmagoria oli kauhea ja lähinnä tahattomasti huvittava, FTL:n Dungeon Master 2 oli kyllä hyvä mutta liian lyhyt, mutta yhdessä kauan notkuneen Stonekeepin kanssa sentään sijoittui kärkeen vuoden roolipelitilastoissa. Tosin roolipelejä ei ilmestynyt edes kunnon kourallista. LucasArtsin The Digkin tuli vihdoin, ja eräs erinomainen mutta joulukiireinen suomalainen pelilehti onnistui herättämään runsaasti närää kuvittamalla arvostelunsa vahingossa vähän turhan paljon ratkaisua avittavilla kuvilla. Salminen on syytön, peruuttakaa fatwa!
Vanhat pelintekijät saivat nokilleen ja märkäkorvilta vielä. Sekä pelinä että kaupallisesti onnistuneen Mechwarrior 2:n teki yhdeksässä kuukaudessa ryhmä, jota johti entinen yrityslakimies. Mechwarrior 2 oli tiimin esikoispeli, joten eipä hassummin. Täksi vuodeksi ei jäänyt ikuisuusprojekteista enää kuin Battlecruiser 3000, joka sekin (hehe) on juuri ilmestymässä.
Vuoden megamyyjä ympäri maailmaa oli Westwoodin kevytstrategia Command & Conquer. Ja se on kieltämättä aika yllättävä juttu: onhan Köö & Köö erinomainen peli, mutta miten ihmmessä siitä noin suosittu tuli? Surkeita klooneja tihkuu varmaan kiljoona.
Itse asiassa C&C:täkin tärkeämpiä olivat Suomessa vähemmän pelattu mutta Jenkeissä tappavan menestynyt strategiapeli Panzer General sekä sen pikkuserkku, iki-ihana ja täälläkin melko suosittu Steel Panthers. Ne todistivat kerralla, että kyllä monimutkainenkin strategiapeli myy, kun se tehdään oikein.
Tämäntyyppisissä peleissä on PC-pelaamisen tulevaisuus: superkonsolit pystyvät toimintapeleissä vetämään PC:tä nekkuun mennen tullen, ja viisi-kuusi kertaa halvemmalla. Innokkaimmat konsoloidit ovat kuitenkin jo ennustaneet PC:n tuhoa konsoleiden käsissä, mikä on niin naurettavan kapeakatseista ja markkinoiden väärinkäsitystä, että pelottaa.
